Huomioita Valkenswaardista

70 tuntia matkassa, 3300 kilometriä, 5 tuntia lentokoneissa istumista, 9 tuntia lentokentillä odottamista, 7 tuntia autolla ajamista, 25 tuntia motocrossradalla, 14 tuntia unta ja 10 tuntia vapaa-aikaa. Siinä eräänlainen pääsiäisen viettotapa, joka saattaa poiketa monen muun mämmin syömisestä.

Villahousut jalassa

Viikonloppuna motocrossin MM-sarja siirtyi Eurooppaan, kahden kaukomaissa ajetun kilpailun jälkeen ja vuorossa oli Valkenswaardin perinteinen kilpailu. Poikkeuksellisen kylmät säät tekivät kisasta kuljettajille hieman erilaisen ja myös katsojille. Normaalisti Hollannissa on nimittäin tähän aikaan päivälämpötilat +15 asteen tietämissä, mutta ei tänä keväänä. Yöllä lämpötilat kävivät usean asteen pakkasen puolella ja päivälläkin oltiin vaan +5 asteessa ja tuuli teki säästä vielä viileämmän. Tämä tarkoitti sitä, että jopa allekirjoittaneella oli lämpökerrasto päällä ja pipo päässä!

Naisten luokan arvostus

Kilpailun osalta mentiin tuttua kaavaa. Radalla nähtiin viikonloppuna MX1 – ja MX2 -luokkien lisäksi MX3 -luokka ja naisten luokka. Varsinaisena kisapäivänä radalla nähtiinkin seitsemän erää, joten tapahtumia ei puuttunut. Myös naisten luokassa oli tällä kertaa nähtävää ja vaikuttaakin, että luokan taso on kärkikuljettajien osalta noussut. Tosin yhä edelleen ero luokan häntäpäähän on järjettömän suuri ja sen myötä luokka menettääkin kiinnostavuuttaan. Koska tällä kertaa mukana ei ollut yhtään suomalaista kuljettajaa, niin itselleni riitti molempien naisten lähtöjen pari ensimmäistä kierrosta, eikä edes mia riittänyt mielenkiintoa seurata eriä loppuun. Jotain luokan arvostuksesta kertoo myös se, että naisten ensimmäinen erä ajettiin aika-ajopäivänä sunnuntaina illalla noin klo. 19 aikaan, kun muut luokat olivat ajaneet jo karsintansa ja aika-ajonsa. Ja voin kertoa, ettei katsomossa ollut juurikaan muitakaan kisaa seuraamassa.

Suomalaiset MX3 -luokassa

MX3 -luokka puolestaan tarjosi viihdettä yleisölle. Maanantain toisessa erässä nähtiin kärjessä ehkä viikonlopun parasta kisaa ja muutenkin tapahtumia riitti. Kun lisäksi suomalaisia oli mukana neljä kappaletta, toi se huomattavan paljon lisämielenkiintoa lähtöihin. Suomalaiset esiintyivät edukseen kisassa. Santtu Tiainen oli ensimmäisessä erässä useamman kierroksen ajan toisena, ennen kuin hieman hiipui ja putosi muutamia sijoja. Toisen erän lähtö ei ollut niin hyvä, eikä ajokaan näyttänyt yhtä sulavalta. Valitettavasti Tiainen poistui ratavarikolta hyvin pian kisan jälkeen, enkä tavoittanut häntä kommenttien tiimoilta.

Ludde Söderberg aloitti sarjan hyvin. Viime vuonna vastaavassa kilpailussa heti ensimmäisessä erässä kaatunut Söderberg ajoi tasaiset erät, vaikka toisen erän kaatuminen viekin muutaman sijan. Kaatumisen seurauksena taivasta kohti taipunut kytkinkahva hidasti vielä lisää loppuerän menoa, mutta siitä huolimatta vantaalainen keräsi hyvät pisteet koko sarjaa ajatellen.

Marko Kovalainen oli aika-ajojen jälkeen pettynyt ja kyseli kadonneen vauhtinsa perään, mutta onneksi sitä löytyi maanantaina eriin ja tuloksena oli nippu pisteitä. Riku Rouhiainen lähti ajamaan flunssan jälkeen, eikä ajo ollut helppoa, mutta kuitenkin takana on nyt hänelläkin yksi kilpailu ja sen jälkeen on aina helpompaa lähteä alkavaan SM-sarjaan.

Kullas

MX2 -luokassa Harri Kullaksen meno oli vaikean näköistä. Varsinkin ensimmäisessä erässä näytti jopa ulkopuolisen silmään, että mies ja pyörä halusivat mennä koko ajan eri suuntaan. Harri tietää itse tietysti parhaiten ongelmansa ja toivon mukaan ratkaisu niihin löytyy. Tosiasia on kuitenkin se, että lahjoja on ja vauhtiakin, mutta se on saatava esiin. Etenkin ensimmäisten kierrosten aikana on pystyttävä ajamaan 110% lasissa, tai muut tulevat ohi.

Yksi Kullaksen ongelmista on sama kuin hänen ajaessa Gariboldi tiimissä viimeksi. Hän ei nimittäin ole päässyt harjoittelemaan kisapyörällään, joka on merkittävästi erilainen kuin hänen harjoituspyöränsä. Harri itsekin sanoo, ettei hänellä ole hyvää tuntumaa pyörään, koska se on niin paljon erilainen kuin millä hän ajaa harjoituksissa. Harri kertoo maanantain podcastissa ongelmistaan lisää ja se kannattaa kuunnella ehdottomasti.

Toivottavasti ratkaisut ongelmiin löytyy, Harrin itsensä kannalta ja myös Hyvinkäällä ajettavan Suomen MM-osakilpailun kannalta. On nimittäin huomattavasti helpompi houkutella paikalle yleisöä lajin ulkopuolelta, kun voidaan sanoa oman maan kuljettajan taistelevan jopa palkintokorokesijasta.

Kuningas Jeffrey

Mitä ylistys sanoja tässä nuorukaisesta voi vielä keksiä. Täydellinen luonnonlahjakkuus, joka ei harjoittele muuta kun ajamista. Keskustelin sunnuntaina illalla pitkään hollantilaisen toimittajatuttuni kanssa, joka tuntee Herlingsia ja tietysti keskustelin hänestä myös Rami Fältin kanssa, joka on nuorukaisen mekaanikko. Molemmat kertovat hänen olevan täysin luonnonlahjakkuus, joka on syntynyt hiekkaradoille. Herlingsillä on sopimus ensi kaudesta vielä KTM:n kanssa, mutta mikäli hän voittaa mestaruuden tänä vuonna, olisi edessä nousu isoon luokkaan. Huhujen mukaan Herlings ei kuulemma olisi halukas ajamaan Cairolin tiimikaverina ja tiettävästi tunne on myös molemmin puoleinen, joten tilanne saattaa olla mielenkiintoinen ensi kaudella. Joka tapauksessa edessä on vielä vuosi Euroopassa, ennen kuin hän siirtyy Amerikkaan.

Ja vielä Herlingisistä ja Fältin Ramista puheenollen, tein Ramin kanssa hyvän podcastin, jossa hän kertoo siitä miten päästään KTM:llä tehdasmekaanikoksi ja mitä työ itse asiassa on. Podcasti tulee kuunneltavaksi loppuviikosta.

Ice1Racing

Tässä vaiheessa on pakko ottaa puheeksi myös Kimi Räikkösen Ice1Racing tiimi. Viime vuoden päätteeksi tiimi on kokenut melkoisen ”faceliftin” ja homma vaikuttaa erittäin ammattitaitoiselta. Antti Pyrhönen (ja muutkin) on tehnyt uskomattoman paljon työtä tiimin kanssa ja se myös näkyy. Hyvinkääläinen Fit24 –kuntosaliyrittäjä on viimeksi ollut Suomessa joulunaikaan neljä päivää ja siitä lähtien tehnyt tiukasti töitä. Olen tuntenut Antin useamman vuoden ajan ja täytyy sanoa, että hänestä näkee myös sen, että asioihin suhtaudutaan nykyisin vieläkin enemmän tosissaan, kuin ehkä aiemmin. Mutta kun hieman kaivelee, niin kyllä sieltä vielä esiin tulee, keski-ikäisten naisten hurmaajan poikamainen vilpitön hymy! Iso hatunnosto Antille ja koko tiimille siitä, että hommaa on viety ammattimaiseen suuntaan ja tällä hetkellä monta muuta ”satelliittitiimiä” jää jalkoihin.

Ruokanurkkaus

Moni on kaivannut tätä osiota Huomioita –palstalle ja nyt kaikkiin pyyntöihin vastataan. Alkuvuoden salaatit ja proteiinipatukat on syötetty kaneille ja vaimolle, joten Valkenswaardissa keskityin vain kunnon ruokaan. Radan varren kioskeista sai ranskalaisia, hampurilaisia, braatwurstia ja hotseja. Joten syö siinä nyt terveellisesti! Ranskalaiset runsaalla majoneesilla ja siihen päälle hampurilainen, niin nälkä oli tipo tiessään seuraavan tunnin ajan. Ja sitä paitsi, tuohon ruokavalioon luottivat myös Suomen urheilijanuorukaiset Joni Kaivolainen ja Matias Savo, joten miksi en sitten minä? Taisivat pojat syödä niitä jopa minua enemmän, mutta toisaalta he ovat vielä kasvavassa iässä. Tosin niin minäkin, ainakin leveyssuunnassa.

Sellaista taas tällä kertaa. Kiitokset jälleen kaikille jotka jaksoivat lukea höpinät loppuun! Ja pahoittelut mahdollisista kirjoitus –ja ajatusvirheistä, lento Helsinkiin piti sisällään pari ilmakuoppaa ja ahtaat penkit, joissa istuen tämäkin suuri eepos tuli kirjoitettua!

Jani