Huomioita Tampereelta

Kotimaisen crossikauden päätös Tampereella on jälleen takana ja on aika hieman pohtia kilpailua. Kilpailu järjestettiin nyt neljättä kertaa peräkkäin ja useana vuonna se on tuonut ”Amerikan meininkiä” tänne synkkään syksyyn. Vuosi toisensa jälkeen asioita on viety eteenpäin ja sitä on opittu odottamaankin kilpailulta. Niin tänäkin vuonna, mutta valitettavasti myös huonompaankin suuntaan oli menty tietyissä asioissa.

Työskentelytilat

Näin median näkökulmasta ensimmäinen asia, joka tuli esiin halliin astellessa perjantaina ennen kilpailua, oli lehdistöhuone. Kun aiempina vuosina medialle on ollut asialliset tilat, niin nyt homma oli päinvastainen. Pari pöytää ja muutama tuoli, ei kiinteää internettiä, ei vartioitua tilaa tavaroille, huoneeseen täysin kuulumattomat ihmiset juoksentelivat ympäriinsä... Täytyy sanoa, että tuon osalta hommassa oli menty syöksykierteessä alaspäin. Luonnollisesti heti perään on sanottava, että tilat olivat huomattavasti paremmat kuin esimerkiksi yhdessäkään ulkosarjan SM-osakilpailussa, mutta kun verrataan Tampereen aiempaan tasoon, oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Tämä asia toki koskee hyvin pientä ihmisjoukkoa, mutta kuitenkin.

Rata

Mennään sitten edes jonkinlaisessa järjestyksessä tärkeämmissä asioissa eteenpäin ja hypätään rataan. Täysin uuteen uskoon laitettu rata oli ehkä viikonlopun parasta antia. Pitkä ja näyttävä starttisuora keskellä hallia oli hienoa idea ja muutenkin rata vaikutti selvästi pidemmältä kuin aiemmin. Radan materiaali on niin hyvää kuin se oikeastaan vain ikinä voi olla. Juuri sopivan kovaa, eikä spooreja paljon päässyt muodostumaan. Röykkysuoraa ei radalla nähty, mutta siihen on selkeä syy. Se kuluu normaalisti niin paljon (materiaalin ollessa pehmeää), että sen hoitaminen kilpailun aikana on vaikeaa, jopa mahdotonta. Tosin tänä vuonna se olisi ehkä onnistunut, materiaalin ollessa kovaa. Ainoa kritiikki omalta kohdaltani rataan liittyen oli sen yksinkertaisuus. Radalla oli kuusi melko samanlaista tuplahyppyriä ja sitä kautta se vaikutti hieman ”tylsältä” ja helpolta. Tämä sai luonnollisesti aikaan sen, että kuljettajien tasoerot kaventuivat, kun kaikki hyppäsivät ne samalla tavalla. Tietysti kun otetaan huomioon kuljettajien taitotasojen erot, oli helpompi rata hyvä hyväkin ratkaisu. Kuitenkin pientä vaihtelua olisi rata hyppyrien osalta kaivannut.

Messut

Viereisessä hallissa ollut Offroad Expo -näyttely oli historian paras. Paikka oli täynnä näytteilleasettajia ja osastot olivat valtaosin tyylikkäitä. Yleisöä messuilla vaikutti olevan hyvin ja siellä oli oikea markkinameininki. Viime vuoden flopin jälkeen messut ottivat jättiharppauksen eteenpäin ja nousivat merkittäväksi tapahtumaksi, johon varmasti halutaan myös ensi vuonna mukaan.

Avajaiset

Vuodesta toiseen kilpailun avajaiset puhuttavat, niin tänäkin vuonna. Muutama laservalo, parit liekit ja musiikki eivät saa aikaan showta. Perjantain avajaisten lopussa muutama muu radalla ollut henkilö tuli kysymään minulta, koska tämä oikein alkaa, vai oliko se siinä. Oma mielipiteeni on, että avajaiset tulisi tehdä todella isosti, tai sitten jättää ne vaikka kuljettajaesittelyyn. Nyt haettiin välimallia, mutta se ei todellakaan onnistunut. Myöskään avajaisten lopussa radalle tullut StuntFreaksTeam ei herättänyt minkäänlaista ”Vau” -efektiä, enkä sen perusteella jäänyt odottamaan innolla heidän väliaikashowtaan.

Avajaisissa ei kuljettajia esitelty, vaan se hoidettiin ennen ensimmäisiä alkueriä. Tuo homma toimikin hyvin ja esittely oli sujuvaa.

Itse kilpailu

Lauantai-illan kaksi finaalia pelastivat ainakin omasta mielestäni kilpailun. Ne olivat mielenkiintoista seurattavaa ja sijoituksista käytiin taisteluita. Viikonlopun jokainen alkuerä oli enemmän tai vähemmän tylsä, kuten myös perjantain finaalit.

Valitettavasti tänä vuonna kilpailun taso oli selvästi heikompi kuin aiempina vuosina. Ulkomaan kuljettajista kipeänä ajaneen (lauantaina 39 astetta kuumetta) Ricky Rennerin ja Aaron Lammen lisäksi mukaan olisi kipeästi kaivattu kaksi tai kolme nopeaa kuljettajaa. Nyt kärjen taso jäi todella ohueksi. Karel Kutsar ja Adrien Lopes olivat kohtuullisia, mutta parempia kuljettajia kisa olisi kaivannut.

Lisäksi kuljettajamäärä olisi saanut olla suurempi. Perjantaina olivat vielä puomit täynnä, mutta lauantain alkuerissä nähtiin yhdeksän miehen lähtöjä.

Kuljettajat

Poimitaan esiin muutama kuljettaja, joita jo viikonlopun raporteissakin tuli hehkutettua. Miro Sihvonen oli ehdottomasti kilpailun suurin valopilkku. Nuori Sihvonen ajoi pikkupyörällä todella varmasti ja vauhdikkaasti, taistellen loistavasti kokeneempia kuljettajia vastaan. Sihvosen nimi onkin varmasti viikonlopun jälkeen monen kilpailua katsomassa olleen nuoren kuljettajanalun mielessä.

Toinen esiin nostettava kuljettaja on Teemu Keljo. Vaikka Keljon sijoitukset eivät sitä näytäkään, ajoi hän hyvän viikonlopun ja ajo oli sujuvan näköistä. Valitettavasti kaatumiset vievät mennessään hyvät sijat.

Muut asiat

Käydään läpi sitten muutama muu asia

Kuulutus

Jälleen kerran iso hatunnosto Aleksi Halenille. Mies teki aivan uskomattoman hyvän työn ja yksin omalla innokkuudellaan ja toiminnallaan sai tylsätkin lähdöt vaikuttamaan mielenkiintoisilta isolle osalle yleisöä. Loistavaa työtä.

Aikataulu

Kilpailun aikataulua oli tälle vuodelle hieman tiivistetty ja se toimi. Siitä kun avajaiset alkoivat, oli kilpailu ohi vajaassa neljässä tunnissa. Toki tätä voisi vieläkin tiivistää, mutta mahdolliselle radan kunnostukselle on jätettävä aikaa. Lisäksi nyt messut olivat auki myös kilpailun aikana, joten ihmisillä oli nähtävää myös messuhallin puolella.

Ratahenkilökunta

TamMC hoiti hommansa mallikkaasti. Rata pysyi hyvässä kunnossa koko ajan, lippumiesten toiminta oli ainakin omiin silmiini hyvää. Siniset liput liehuivat ja myös keltaisetkin tarvittaessa.

Ensimmäinen kurvi

Ennen ensimmäisiä startteja keskustelin muutaman kuljettajan kanssa ensimmäisestä kurvista ja siitä, tulemmeko näkemään siellä kolareita. Yleinen mielipide oli, että vauhti on suoran päässä melkoisen kova ja siinä ajautuu helposti ulkolinjalle, jolloin ”starttikasat” ovat väistämättömiä. Näin ei kuitenkaan ollut. Koko viikonlopun aikana emme onneksi nähneet yhtään varsinaista starttikolaria ensimmäisessä kurvissa.

StuntFreaksTeam

Väliajalla nähtiin StuntFreaksTeamin näytös. Ennalta suhtauduin hieman epäilevästi tähän, mutta osin yllätyin positiivisesti. Tietynlaista showmeininkiä oli, mutta freestyle-näytös ei ollut aivan omaan makuuni. Tosin kun ajatellaan kaikkia pikkupoikia joita katsomossa oli, niin heille temput olivat varmasti mahtavia. Kuitenkin nykyisin internet on pullollaan toinen toistaan mahtavampia temppuja, joten samalla katsojakunnasta tulee koko ajan vaativampaa.

50cc näytösajo

Erittäin hieno idea laittaa 50-kuutioisten näytösajo illalle. Yleisö oikeasti piti näkemästään, kun pienet kuljettajat kiersivät rataa ja tekivät parhaansa. Ja kuinkahan mahtava kokemus tuo olikaan kuljettajille.

Täysi tupa

Lauantaina Tampereella jouduttiin laittamaan ”Sold Out” -lappu luukulle, kun katsomot olivat täynnä. Aivan mahtava asia Suomen motocrossissa!

Jani / Xracing