Huomioita Oaklandista

Monster Energy Supercross -sarja jatkuu yhtenä historian mielenkiintoisimmista alkukausista, sillä vielä sarjan neljännenkään osakilpailun jälkeen kukaan sarjan neljästä suurimmasta suosikista ei ole voittanut yhtään kisaa. Oaklandissa se meinasi tapahtua, mutta kisa loppui Marvin Musquinin kannalta liian aikaisin.

Vaarallinen kaupunki

Oaklandissa ajettiin ensimmäisen kerran supercrossia jo vuonna 1979, jolloin Jimmy Weinert ajoi voittoon Kawasakin ohjaimissa. Erikoiseksi tuon voiton tekee se, että Weimert käytti pyörässään takana kauharengasta, kun rata oli niin pehmeää hiekkaa. Alkuhuumassa Oaklandissa kaasuteltiin supercrossia myös vuosina 1980 ja 1984, ennen kuin kisa jäi tauolle 26 vuodeksi, palatakseen jälleen vuonna 2011. Tuosta eteenpäin NFL-seura Oakland Raidersin stadionilla on jaettu SX-sarjan pisteitä joka vuosi. Nähtäväksi jää mikä on kilpailun tulevaisuus, sillä stadion on rehellisesti sanottuna melkoinen betoniluola ja kaukana nykymaailman stadioneista. Raidersin sopimus stadionin kanssa loppui tähän vuoteen ja seura siirtyykin Las Vegasiin vajaan kahden vuoden kuluttua, kun sinne valmistuu uusi stadion. Ennen kilpailua paikallistelevisiossa esiteltiin suunnitelmia stadionin peruskorjauksesta, mutta varmaa tietoa siitä ei ole.

[kuva1]
Oaklandin stadion on nähnyt jo parhaat päivänsä

Oakland on tilastojen mukaan Amerikan toiseksi vaarallisin kaupunki ja se on huomattu myös supercrossvarikolla. Jokaisen tehdastiimin varikolla oli erillinen vartiomies, joka valvoi tarkasti kuka pääsi tiimitelttaan ja kuka ei. Muuten varikolla meno oli kohtuullisen vastaavaa kuin viikkoa aiemmin supercrossin Mekassa, Anaheimissa, joskin BMX-näytös oli vaihtunut katupyörillä keulimisnäytökseen.

[kuva3]
Katupyöräilijät viihdyttivät yleisöä varikolla.

Niskaperse-otteella hissistä ulos

Rata stadionilla oli ainakin omaan silmääni selkeästi monipuolisempi kuin viime viikonloppuna ja se sai kehuja myös kuljettajilta. Kisan jälkeen ainoat negatiiviset sanat koskivat kurveihin tulleita spooreja, joita kuljettajat vierastivat. Rata laittoi kuljettajat myös koville ja moni kertoikin, että oli todella väsynyt finaalin lopussa, joten sitäkin kautta rata oli onnistunut. Rata myös kesti muutamia spooreja lukuun ottamatta erittäin hyvin ja muutenkin kisa päästiin viemään läpi hyvässä säässä, joten myös yleisö viihtyi hyvin katsomossa.

[kuva2]
Iso osa faneista piti kisoissa hauskaa.

Toki vaikutti siltä, että moni viihtyi katsomossa liiankin hyvin ja humalaisia ihmisiä riitti. Hyvä esimerkki sellaisesta sattui kisan jälkeen hissiin, joka oli kuljettamassa allekirjoittanutta ja muutamaa muuta toimittajaa, sekä Marvin Musquinia ja Blake Baggettia joukkoineen yläkerran lehdistötilaisuuteen. Jostain erikoisesta syystä myös kovassa vauhdissa ollut fani oli päässyt tähän samaan hissiin. Tämä hieman liikaa alkoholia nauttinut herrasmies aiheutti hississä liikaa meteliä ja järjestysmies päätti poistaa miehen kesken matkan hissistä. Mies ei kuitenkaan ollut asiasta täysin samaa mieltä, mutta parin riuskan otteen jälkeen yhteinen sävel löytyi helposti.

Uskomattomia vaiheita

Jos joku olisi kertonut ennen sarjan alkua, että neljän osakilpailun jälkeen Cooper Webb olisi voittanut kaksi osakilpailua ja että Ken Roczen, Eli Tomac, Marvin Musquin ja Jason Anderson eivät ensimmäistäkään, olisi häntä pidetty tyhmänä. Näin on kuitenkin tapahtunut ja se nostaa sarjan mielenkiinnon kattoon. Lehdistötilaisuudessa kysyin Webbiltä onko hän itse yllättynyt kahdesta voitostaan tässä vaiheessa kautta, oli miehen vastaus: ”Hell, yeah!”

Webb on ajanut kuitenkin todella vakuuttavasti kaksi viimeistä kilpailua ja on ansainnut niin voittonsa kuin pistejohtonsakin. Oaklandissa nopein ei ollut kuitenkaan Webb, vaan Musquin. Kaatumisensa jälkeen Musquin ohitti Roczenin ja Tomacin, jättäen heidät saman tien. Ranskalainen kellotti lähes kaksi sekuntia nopeampia kierrosaikoja kuin muut ja vain ruutulipun heiluminen pelasti Webbin voiton. Jos kilpailua olisi ollut jäljellä kierroskin enemmän, olisi lopputulos saattanut olla toinen.

Blake Baggett on yksi kauden voittajista, hänen kuitattuaan Glendalen kilpailun nimiinsä. Anaheimissa Baggett oli varjojen mailla, mutta toisin oli Oaklandissa. Huono lähtö pudotti hänet kauas kärjestä, mutta todella vakuuttava vauhti etenkin röykkysuoralla nosti Baggettin kolmanneksi. Radan ensimmäinen röykkysuora meni melkoisen huonoon kuntoon ja valtaosa kuljettajista tyytyi hyppimään suoran. Mutta Baggett ei niin tehnyt, vaan heitti vaihdetta isommalle ja pamautteli patin päältä toiselle.

[kuva4]
Blake Baggett oli nopein kuljettaja finaalissa radan röykkysuoralla.

Eli Tomac ajoi jälleen erikoisen kilpailun. Alkuerässä Tomac oli oma itsensä ja otti voiton, mutta finaalin huono startti pudotti hänet kauas kärjestä. Kisan aikana Tomac nousi jo kolmanneksi, mutta Musquin ja Baggett ohittivat hänet ja Roczenin helposti ja menivät menojaan. Mielenkiintoista on nähdä, milloin Tomac ja Roczen ottavat ensimmäiset voittonsa kaudella, sillä tällä hetkellä ne eivät vaikuta olevan lähelläkään. Mutta kuten sarjan alku on näyttänyt, mitä tahansa voi tapahtua.

Pikkuluokassa Adam Cianciarulo piti tällä kertaa päänsä kylmänä ja ajoi voittoon. Cianciarulo puhui lehdistötilaisuudessa, että tietää hänellä olevan ongelmia tasaisuuden suhteen. Hän kertoi, että pyrkii parhaansa mukaan tekemään siihen muutoksen. Jos hän siinä asiassa onnistuu, saavat muut kaivaa jostain lisää vauhtia.

[kuva5]
Adam Cianciarulon riemua.

Ensi viikonloppuna sarja jatkuu kaasulamppujen korttelissa San Diegossa, jossa kaikki pääsevät nauttimaan uudesta ja todella hienosta Petco Parkin stadionista.

Jani / Xracing