Huomioita Lommelista

Tälle kertaa Huomioita -palstalla ruoditaan crossin MM-kauden huipennuksena ajettua MXoN -kisaa Lommelissa. Vaihteen vuoksi käydään kilpailu läpi toppi- ja floppilistojen avulla.

Topit

Team Finland

Suomen todella nuori ja hieman kokematonkin joukkue esitti loistavia otteita, lauantaina. Harva uskoi joukkueen ajavan A-finaaliin, mutta niin se kuitenkin teki lauantaina. Ludde Söderberg ja Niko Koskela ajoivat omissa lähdöissään selvästi yli odotusten ja varmistivat paikan pääkilpailussa. Joukkuekilpailussa tärkeää on tietyllä tavalla ylittää oma suoritustaso ja antaa kaikkensa joukkueen eteen, siihen edellä mainittu kaksikko pystyikin lauantaina. Teemu Lehtinen ehkä hieman 'arasteli' maailmantähtien parissa, eikä mielestäni aivan pystynyt ajamaan niin vapautuneesti tai räväkästi kuin kotimaan kisoissa tänä kesänä.

Tälle asialle kääntöpuolena oli sunnuntain tapahtumat. Söderberg ja Koskela sortuivat kaatumisiin, joidenka seurauksena heidän kisansa ja samalla joukkueen kisa oli taputeltu. Kun taas vastaavasti Lehtinen ajoi varmaa ajoa sijoille 31 ja 32. Söderbergin kohdalla kaatuminen tapahtui aamun lämmittelyissä, eikä sillä ollut todennäköisesti mitään tekemistä yliyrittämisen kanssa, se oli vaan asia joka tapahtui.

Koskelan kohdalla kyseessä saattoi ollakin hieman oman perussuoritustason ylittämisestä johtanut kaatuminen. Loistavasti alkuerän ajanut Koskela oli sijoilla 11 - 13 ja ajoi selvästi parasta ajoaan mitä olen itse häneltä tänä kesänä nähnyt. Yleensä kun omaan tasoon nähden ajetaan huomattavasti kovempaa, väsytään helpommin ja samalla tulee virheitä ja sitä kautta kaatumisia. Ehkä Koskelan kaatumisessa oli kyse juurikin, mene ja tiedä
Joka tapauksessa koko joukkueelle todella iso hatunnosto hienosta ajosta.

Saksa

Jos harva uskoi Suomen pääsevän sunnuntain A-finaaliin, niin varmasti yhtä harva uskoi Saksan voittavan kilpailun. Voiton takuumiehinä olivat Max Nagl ja Ken Roczen. Roczen jatkoi MX2-luokan voittoputkeaan MXON:ssa ja nyt nuorukainen on voittanut luokan kolmena vuotena peräkkäin. Nagl puolestaan osoitti jälleen vauhtinsa paluunsa jälkeen ja halusi näyttää vauhtinsa vielä viimeisen kerran KTM:lle, joka ei uusinut hänen kanssaan sopimusta ensi vuodelle. Joukkueen kolmas kuljettaja Marcus Schiffer teki juuri sen mitä pitikin, eli ajoi kerran sijalle 7. Saksan kuljettajat eivät olleen viikonlopun nopeimpia, mutta he olivat joukkueena erittäin tasaisia ja tarpeeksi nopeita.

Cairoli ja Herlings

Kilpailun kaksi nopeinta kuljettajaa ylivoimaisesti. Molempien ajosta näki, että rataa on tullut kierrettyä monia tuhansia kertoja ja ajaminen oli helppoa. Molemmat ovat niin nopeita radalla, että ajaminen röykyissä helpottuu merkittävästi, kun jokaista ei ajeta pohjan kautta. Vaikka molempien ajaminen on erittäin varman näköistä, niin siitä huolimatta he tekevät pyörän päällä uskomattoman paljon työtä. Välillä hypätään keula kohti taivasta niin pitkälle kuin mahdollista, välillä taas painetaan pyörää aggressiivisesti maahan ja pompautetaan seuraavan röykyn yli.

Isoin ero kuljettajien välillä tulee heidän ajattelutavastaan ajamiseen. Herlings ajaa alusta loppuun asti täysillä, vaikka johto olisi lähes minuutin luokkaa. Hän ei säästele missään vaiheessa ja siitä joskus joutuu hieman maksamaan käsien puutumisen vuoksi, näin kävi esimerkiksi lauantain karsintaerässä. Cairoli puolestaan tekee tarvittavan voittaakseen, eikä pyri turhaan murskaamaan muita kilpailijoita voittamalla erää minuutin turvin. Ehkä juuri tämän vuoksi hänen kuntonsa kestää mitä tahansa. Viimeisessä erässä Cairoli oli selvässä johdossa, mutta sai varikkotauluunsa viestin Guarnierin kaatumisesta ja siitä, että Italia menetti pelin joukkuesijoituksissa. Tämän jälkeen Cairoli myönsi hieman pettyneensä ja samalla vauhti laski, joka mahdollisti Herlingsill Cairolin kiinniajamisen. Kun Cairoli sai tiimiltä viestin ja näki itsekin Herlingsin perässään, hän nosti vauhtiaan juuri tarpeeksi voittaakseen erän.

Cairolin kannalta on sääli, että kun hän kerrankin onnistuu ajamaan joukkue MM:n virheettömästi ja voittaa molemmat ajamansa erät, muu tiimi epäonnistuu, eikä Cairoli pääse tälläkään kertaa mitalikorokkeelle. Uskomatonta on, että Italia ei ole Cairolin aikana kertaakaan ollut mitaleilla.

Pienenä yksityiskohtana Italian joukkueesta kerrottakoon, että joukkueen MX2 -luokan kuljettaja Alessandro Lupino loukkasi peukalonsa perjantaina illalla mikroautokilpailussa, jossa muutamat kuljettajat ajoivat median edustajia vastaan. Ja voin kuvitella, että ainakaan Italian joukkueen johtaja ei ollut tyytyväinen ja tiedän, että Cairoli ei ainakaan ollut tyytyväinen. Ja tähän väliin selvennyksenä, minä en kiilannut Lupino ulos miksoradalla, en nimittäin valitettavasti ehtinyt tuohon kilpailuun mukaan. Vaikka viime kesältä olisikin ollut median kisasta puolustettavana kunniakas yhdeksäs sija.

Pohjoismaat

Lauantain karsinnasta varsinaiseen kilpailuun selvisi upeasti Suomen lisäksi myös Ruotsi, Norja ja Tanska. Ainoastaan Islanti jäi B-finaaliin, eikä sieltä pystynyt sunnuntaiaamuna nousemaan varsinaiseen kilpailuun. Kisaerissä edellä mainittujen joukkueiden kuljettajista parhaan sijoituksen ajoi Ruotsin Filip Bengtsson, ollen toisessa erässä 16. Hyvällä tuurilla ja ilman kaatumisia, Söderberg ja Koskela olisi saattanut olla Pohjoismaiden nopeimmat kuljettajat. Mutta jossittelu on turhaa ja lopulta kaikki muut maat olivat parempia kuin Suomi.

Justin Barcia

BamBam oli Amerikan joukkueen paras kuljettaja ylivoimaisesti. Lauantaina Barcia sortui kaatumiseen, mutta osoitti vauhdin olevan kohdallaan. Sunnuntaina avoimen luokan ensimmäisessä erässä hän taistele paikasta kolmen parhaan joukossa, kunnes hieman liian innokkaasti yritti Ken De Dyckerin ohi ja osui hänen takapyörään ja kaatui. Kaatuminen ei ollut vielä se pahin asia, sillä samalla kertaa hänen etupyörästä meni pinnoja poikki ja lopulta koko etupyörä meni jumiin. Joskin samalla Barcia pyörästä oli mystisesti lentänyt öljykorkki pois ja öljyt tulivat myös pyörästä pois. Toisessa erässä Barcia ajoi hienosti toiseksi, vaikkakin hävisi Cairolille ja Herlingsille lähes minuutin.

Yleisö

En tiedä mikä oli viikonlopun lopullinen yleisömäärä, mutta paljon sitä oli. Moottorisahoja, peruukkeja, savupommeja, naamiaisasuja ja kauniita naisia… Mitäpä muuta voisi motocrossyleisöstä vaatiakaan? MXoN on täysin poikkeuksellinen kilpailu yleisönkin osalta ja suosittelenkin kaikille käymään katsomassa yhden kyseisen kilpailun, jos vaan mahdollista. Ensi vuonna siihen on jälleen hyvä mahdollisuus, kun kilpailu ajetaan Saksassa. Tai sitten vuonna 2014, kun mestaruudesta kaasutellaan Latviassa. Vuoden 2015 kilpailu ajetaa puolestaan Amerikassa, tämä uutinen julkaistiin kisaviikonlopun aikana.

Lämpimät leivät

Kuten jo Facebookissa kerroinkin, tein tuttavuutta pressikeskuksen vieressä sijainneen lämpimien leipien myyntipisteen henkilökunnan kanssa. Lopulta sunnuntaina sain jo heiltä alennusta leivistä, niin usein siellä kuulemma kävin. Parman kinkulla ja juustolla täytetty leipä muodostui ehdottomaksi suosikikseni. Ja se toi hieman vaihtelua pressikeskuksen salaatteihin ja kylmiin pastoihin.

Flopit

Ryan Dungey

Dungeyn piti olla Amerikan joukkueen vahvin ja ennen kaikkea varmin lenkki, toisin kuitenkin kävi. Molemmissa ajamissaan erissä Dungey kaatui ja eräsijoitukset olivat 7 ja 9. Ajo oli vaisun näköistä ja Amerikan mestari oli kuin varjo Cairolin ja Herlingsin rinnalla. Dungey puolusteli itseään kilpailun jälkeen kertomalla, että Cairolin asuu kilometrin päässä radalta ja Herlings on syntyjään läheltä. Tämä on täysin totta ja kokemus Lommelin radalla näytteli suurta roolia. Mutta tämä asia ei suinkaan selitä sitä, että Dungeyn edellä oli nippu myös muita kuljettajia. Kierrosaika vertailussa Dungey ajoi ensimmäisessä erässä 7. nopeimman ajan ja viimeisessä erässä 5. nopeimman ajan. Kierrosajoissa Dungeyn edellä oli mm. Gautier Paulin, joka ei todellakaan ole syntynyt hiekkaradoilla tai asukaan Ranskassa niiden varrella.

Rata

Rata ei sinällään ollut floppi, vaikka usea kuljettaja sanoi sen olevan huonompi kuin Lommel normaalisti on. Tähän kilpailuunhan rataa oli hieman muutettu. Se missä mielessä rata oli huono, on katsojien kannalta. Katsojien oli todella hankala nähdä kunnolla kilpailua, ainakaan pitkää matkaa radasta kerrallaan. Radan reunalle oli rakennettu pieniä valleja, jotka helpottivat hieman osan katsojien näköaloja, mutta kokonaisuutena kilpailua oli vaikea seurata katsomosta käsin.

Rehellisesti sanoen muita pettymyksiä / huonoja asioita ei kisasta mieleen tuli. Itselleni jäi erittäin hyvä maku suuhun kisasta ja tuntuu, etten malta odottaa ensi vuoden kisaa ja sitä kun Saksa pääsee puolustamaan voittoaan kotiradalle.

Jälleen kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea ajatuksieni juoksua,

Jani