Huomioita Hyvinkäältä

Kun Sajon Jussi kirjoitti eilen julkaistun kunnon katsauksen Hyvinkään tärkeisiin tapahtumiin, niin allekirjoittanut voikin keskittyä kaikkeen epäoleelliseen tässä omassa jutussaan.

Motocrosskauden huipputapahtuma Suomessa on jälleen takana. Kaksi päivää täyttä toimintaa, todella tiiviillä aikataululla. MM-sarjan osalta Hyvinkään viikonloppu oli sikäli erikoinen, että samaan aikaan ajettiin EMX65- ja EMX85 –luokkien finaali. Kun tähän vielä yhdistettiin EMX250- ja EMX300 –luokat, tuntui tapahtumassa olevan jopa hieman liikaakin. Mielenkiintoista on muuten nähdä, mitä tapahtuu ensi kaudella EMX300 –luokalle. Tällä hetkellä luokka ei palvele oikein ketään, eikä valitettavasti kiinnostakaan juuri ketään. Hyvinkäällä radalla nähtiin 12 kuljettajaa, eikä näyttävyydestä voida luokan osalta puhua. Luokka on kärsinyt osallistujapulasta koko kauden ajan, eikä nauti minkäänlaisesta arvostuksesta lajin parissa olevien ihmisten keskuudessa.

Classicia

Viikonloppu käynnistyi tapahtumien merkeissä jo perjantaina, jolloin oli avajaistilaisuus lehdistölle radalla, sekä classic-motocrossnäytös Erkylän Lukkojen vanhalla radalla. Näytösajo keräsikin mukavasti yleisöä alueelle ja oli erittäin hyvä idea. Valitettavasti tapahtuman toteutus hieman ontui, sillä vaikutti, ettei kukaan oikein tiennyt mitä pitää tehdä ja mitä tapahtuu. Ainakaan paikalla ollut yleisö, tai media. Nyt tapahtuma oli paikalla pyörimistä ja odottelua mitä nyt tapahtuu, eikä ennalta suunnitellut oloista. Äänentoistolaitteet ja kuulutus olisi pelastanut todella paljon. Mutta joka tapauksessa hienoa oli, että kyseinen tapahtuman järjestettiin.

Kuulutus

Kuulutuksesta puheenollen, Raittilan Totti ja Mannisen Kusti hoitivat sen mielestäni kisaviikonlopun aikana kunnialla kotiin. Totti veti todella sinivalkoisten lasien läpi viikonlopun, mikä luonnollisesti sopiikin MM-kisaaan. Eläytymistä oli välillä jopa ylenpalttisesti, mutta se osoittaa hänen heittäytymisen lajiin. Kusti puolestaan hoiti haastattelut hyvin ja seurasi kilpailua eri paikasta, joten pystyi kommentoimaan tapahtumista, mitä Totti ei tornista nähnyt. Jos Totti veti viikonlopun sinivalkoiset lasit päässä, niin Kustilla oli paikoin päässä tiiminsä punaiset lasit ja Honda –kuljettajien suoritukset tuli huomioitua tarkasti. Kiistatta voidaan sanoa, että Suomesta ei tällä hetkellä löydy parempaa parivaljakkoa kuulutushommien hoitoon.

MM-kisoja itse kiertäneenä, kiinnitin Hyvinkäällä huomiota englanninkielisen kuulutuksen vähyyteen. Muutamia kertoja lueteltiin sijoitukset erän aikana englanniksi, mutta ulkomaalaisten näkökulmasta liian harvoin. Itse kuulutus siis sujui hienosti, mutta valitettavasti äänentoisto ei ollut vaadittavalla tasolla. Kiertäessäni katsomoita ympäri, monin paikoin kuulutusta ei erän aikana kuulunut olleenkaan ja se teki kilpailun seuraamisesta hankalaa. Kun alueella ei ollut edes screeniä mistä olisi nähnyt tuloksia, oli monet katsojat tietämättömiä tilanteesta muutaman ajetun kierroksen jälkeen.

Hävitty veto

Kustista tuli mieleeni ruoka ja hävitty makkaravetomme. Niille joka eivät olleet lauantaina paikalla, löimme Kustin kanssa julkisesti vetoa MX2 –luokan karsintaerän toiseksi ajavasta kuljettajasta. Itse valitsin Jordi Tixierin ja Kusti Dylan Ferrandisin. Kustin valinta oli luonnollisesti helppo, koska Ferrandis oli aika-ajojen toiseksi nopein. Mutta kuinkas ollakaan, oma valintani Tixier oli erässä nopeampi kuljettaja ja johtikin erää, kunnes kaatui rajusti maalihyppyrissä. Joten Ferrandis oli kaksikosta parempi, eli hävisin vedon. Sunnuntaina monet tulivat kyselemäänkin minulta, olinko jo hoitanut velvoitteeni, eli tarjonnut Kustille makkaran? Ja tässä nyt voin julkisesti tunnustaa, että en ole vielä. Jostain syystä emme sattuneet samaan aikaan makkarajonoon, joten vedon maksaminen siirtyi.

Patakakkonen

Tästä voidaankin siirtyä luontevasti eniten keskustelua minun ja katsojien välillä herättäneeseen aiheeseen, eli ruokaan. (Ne joita asia ei kiinnosta tippaakaan, voivat hypätä suoraan seuraavaan kappaleeseen).

Jostain kumman syystä mielipidettäni kisamakkaroiden mausta kysyttiin useammin kuin Jyrki Sukulalta ja lupasinkin kaikille kertoa mielipiteeni niistä tällä palstalla. Tällaisen makkara-asiantuntijan pisteytys hinta-laatusuhteen Hyvinkään kisamakkaroille on: 3/5. Sanallinen arvio: Kallis (2e), hieman jauhoinen, mutta rapeaksi paistettu. Ei makunystyröitä hellivä kokemus, mutta vei näläntunteen hetkeksi aikaa.

Ja bonuksena makkara-arvion lisäksi kaikille pisteytys hintalaatusuhteen perusteella makkaraperunoille: 0,5/5. Sanallinen arvio: Törkeän kallis (10e!!!), täysin mauton sekoitus perunaa, makkaraa ja lihaa. Ainoa hyvä asia tuossa ruoka-annoksessa oli vesipullo (2e).

Ja koska olen saavuttanut jo legendaarisen kulinaristin maineen, tultiin minulta kysymään parikin kertaa sunnuntaina, miltä se ruoka Hondan VIP –tiloissa oikein maistui. Kysymys tietysti pohjautuu siihen, kun Kusti lauantaina julkisesti luovutti allekirjoittaneelle VIP –rannekkeen HRC –tiimin tiloihin. Valitettavasti nyt on tuotettava pettymys kaikille uteliaille, sillä en ehtinyt tekemään arviota Japanin poikien ruuasta. Olin valitettavasti ruoka-aikana radalla töissä (mitä ei tietysti moni usko), enkä ehtinyt paikalle. Olin luonnollisesti pettynyt tilanteeseen, sillä olisin mielellään nauttinut sushia Max Naglin kanssa. Samalla olisin kysellyt insinööreiltä vinkkejä vuoden 2015 –mallien ajamiseen, koska olemme niitä lähdössä testaamaan elokuun alussa.

Hondan ruuan lisäksi missasin Metal Mulishan härän, jota olisi ollut myöskin tarjolla. Mutta jälleen kerran kiireiden takia härkäkin jäi väliin. Lopulta viikonlopun ainoa ruoka (makkaroiden ja makkaraperunoiden ohella) oli sunnuntaina myöhään iltapäivällä nautittu lasagne, jonka Miisa ja Raitsu olivat yhteisesti valmistaneet KTM:llä. Ruoka oli hyvää ja samalla tuli kuultua erittäin mielenkiintoista asiaa Heinolasta ja heidän halustaan järjestää crossin MM-kisat tulevaisuudessa.

Rata

Jotta saataisiin tämän allekirjoittaneen juttuun jotain asiaakin, niin muutama sana radasta. Monet lukijat tietävät, että olen raskaiden ratojen kannattaja. Niillä tulee paljon eroja ja hyvät kuljettajat erottuvat edukseen. Alun perin olin sitä mieltä, että Hyvinkään radan tasoittamatta jättäminen oli hyvä asia, mutta lopussa rupesin olemaan eri mieltä. Rata oli todella raskas ja hyvät erottuivat edukseen, mutta jollain tavalla näyttävyys oli kaukana. Hyppyrit olivat huonossa kunnossa, eikä isoja ilmalentoja nähty. Takalenkillä mäen päälle heittävä porrashyppyri oli loivassa kunnossa, eikä läheskään kaikki kuljettajat pystyneet hyppäämään sitä ylös. Tuota hyppyriä kyllä kunnostettiin viikonlopun aikana, mutta se ei auttanut.

Tietysti Herlingsin meno oli mahtavaa, mutta MXGP –luokassa jopa Cairolin ajaminen toisen erän viimeisillä kierroksilla oli pelkkää ajelua ja isoimpien röykkyjen kiertelyä. Tämän johdosta kisa ei ollut yleisön silmiin niin näyttävä kuin se voisi olla. Mutta taas enemmän lajin parissa olevat ihmiset osasivat puolestaan paremmin arvostaa kuljettajien suorituksia.

Yleisö

Valitettavasti yleisöä ei tänä vuonna ollut niin paljon kuin viime vuonna. Tämä oli tietyllä tavalla odotettua/pelättyä, sillä viime kesänä moni tuli paikalle uutuuden viehätyksen takia. Ja ehkä joku saattoi viime vuoden lippujonotuksien takiakin jäädä tänä vuonna kotiin. Sinällään todella sääli asia, sillä vaatimaton yleisömäärä saattaa aiheuttaa sen, että kilpailua ei jatkossa nähdä Hyvinkäällä. Kuten erillisessä jutussa kirjoitin, maksaa kilpailun järjestäminen seuralla hirvittävän paljon ja yleisöä täytyy olla katsomossa, jotta kulut saadaan peitettyä.

Moni kritisoi mie kalliita lippuja. Ehkä ongelma on enemmänkin siinä, että emme ole tottuneet maksamaan moottoriurheilutapahtumista. Verrataanpa lippujen hintoja vaikkapa kolmen tunnin mittaisen konsertin lippujen hintaan. Kun kyse on huippuartistista, on lippujen hinnat paljon korkeammat ja silti stadionit myydään täyteen. Yhden jääkiekko-ottelun lipun hinta Helsingissä taitaa olla jo lähellä 40 euroa. Tuolla rahalla näkee yhden kotimaisen lätkäpelin. Joten suurta eroa ei jää enää siihen, että pääsee katsomaan maailman parhaimpia motocrosskuljettajia päiväksi tai jopa kahdeksi.

Ymmärrän toki sen, että kokonaiselle perheelle viikonlopusta tulee todella kallis. Mutta niin tulee esimerkiksi päivästä Särkänniemessä. Kaikki on tietysti niin suhteellista ja ihmiset arvostavat eri asioita. Omasta mielestäni liput ovat hintavat, mutta ei suhteessa kalliit.

Yhteenveto

Viikonloppu Hyvinkäällä oli menestys, jos ei oteta huomioon yleisömääriä. HyMK suoriutui tehtävästään hienosti ja homma toimi. Omalta osaltani viikonloppu oli todella mahtava. Päivät venyivät hieman pitkiksi, mutta hienon tapahtuman ollessa kyseessä, eipä sekään haitannut. Kuten viime vuonnakin, tapahtuma keräsi pitkälle kaikki lajin parissa olevat ihmiset Hyvinkäälle ja olikin mukava vaihtaa kuulumisia tuttujen ja tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Joten kiitokset kaikille.

Ja kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea hieman erilaisen Huomioita –palstan.

Jani / Xracing