Huomioita Hyvinkäältä

Ensimmäiseksi pahoittelut, että tämän viikon huomioit tulevat päivän normaalia myöhemmin. Tämä johtuu maanantai aamuna alkaneesta KTM:n testimatkasta, jona aikana aika kirjoittamiseen on ollut hieman vähissä.

Hyvinkäällä ajettiin viime viikonloppuna EMX65 – ja EMX85 luokkien Luoteis-Euroopan karsintasarjan osakilpailu, jossa nähtiin myös ilahduttava joukko suomalaisia. Samaan aikaan viikonloppuna kaasuteltiin myös MX1 – ja MX2 -luokkien SM-avaukset.

Aloitetaan varsinaiset huomiot Hyvinkään rata-alueesta ja kilpailun järjestämiseen liittyneistä asioista. Hyvinkään rataa on kevään aikana muokattu, silmällä pitäen kesän MM-osakilpailua. Rataa on muutettu selvästi nopeampaan suuntaan, mikä onkin varmasti aivan oikein. Kuitenkin omaan silmään näytti koko viikonlopun ajan, että ohituspaikat kilpailussa olivat vähissä. Pitkät loivat kurvit ja muutaman S -mutkat tekevät radasta yksilinjaisen, joka hankaloittaa ohittamista.

Paljon työtä radan kanssa on vielä varmasti ennen MM-kisaa. Radan reunoille pystytetyt verkkoaidat esimerkiksi vaikuttavat olevan monin paikoin liian lähellä rataa, jolloin varoalueita radan ja aidan väliin ei jää. Toki Youthstreamin porukat tulevat vierailemaan radalla ennen kilpailua, jolloin viimeiset ohjeet rataan tuleen. Mielenkiintoinen yksityiskohta radalla oli maalihyppyrin vieressä ennen olleen pöytähyppyrin muuttaminen oikealle kääntyväksi kurviksi, jossa käännöksen jälkeen ”pimeä” kohta, jota ei ennen kurvia näe. (Toivottavasti joku ymmärsi selitykseni.)

Järjestelyt Hyvinkään kisaviikonlopun aikana toimivat ainakin omasta mielestäni erittäin hyvin. Aikataulut pitivät, lippumiehet hoitivat hommansa hyvin (iso plussa sinisen lipun aktiivisesta käytöstä)

Junnut

Koko viikonlopun kohokohta oli tietysti junnujen EM-karsintalohkon kilpailu. Sinivalkoisin silmin katsottuna kilpailu oli todella kaksijakoinen. Erittäin hienoa oli seurata Emil Weckmanin ja Kim Savasteen vauhtia oman lohkonsa kärkikuljettajia vastaan. Molemmat osoittivat, että heiltä on lupa odottaa vuosien aikana kovia suorituksia, vaikka tietysti monta muuttujaa onkin vielä matkassa. Varsinkin Weckman on nostanut tasoaan huimasti viimeisen vuoden aikana ja jos sama tahti jatkuu, ties mihin matka menee. Savasteen osalta vauhti on jatkanut kasvua tasaisesti, eikä niin suuresta tason nostosta voida puhua, kuin Weckmanin osalta. Sellainen asia on muuten Savasteesta sanottava, että nuorukainen voisi pitää koulutuksen kaikille Suomen crossikuskeille siitä, kuinka medialle asioista puhutaan. Kaikki jotka kuuntelivat Savasteen podcast –haastattelun, varmasti itsekin sen huomasivat. Hänellä on loistava taito kertoa automaattisesti asioista, eikä vastaukset ole juu tai ei. ( podcast haastattelu löytyy osoitteesta: http://www.xracing.fi/motocross/uutiset/savaste-hyvassa-vauhdissa-20130… )

Pinivalkoisin silmin katsottuna asian kääntöpuoli oli puolestaan Suomen tason kapeus. Valitettavasti Savasteeen ja Weckmanin lisäksi kukaan muu ei pystynyt haastamaan ulkomaalaisia, vaan erot olivat huimia. Tietysti nyt sanotaan, että ulkomailta oli parhaat kuskit matkassa, mutta niin piti Suomeltakin olla. Lisäksi vastassa oli ”vain” Luoteis-Euroopan lohkon kuljettajat, eli nopeita kuljettajia puuttui kasapäin. Mutta ehkä pitää olla tyytyväinen siihen, että pienenä maana meillä oli yksi nopea kuljettaja molemmissa luokissa.

MX2 ja MX1

Aloitetaan MX2 –luokasta. Mitä ihmettä teki Jami Numminen???? Ensimmäisessä erässä neljän ensimmäisen kierroksen aikana Jämsän äijä paukutti noin 5 sekuntia kovempia kierroksia kuin kukaan muu! Viiden kierroksen jälkeen johto oli lähes 25 sekuntia ja kisa oli siinä. Huh huh, eipä tässä voi muuta sanoa. Oliko tämä sitten Nummisen hyvyyttä, vai muiden heikkoutta, ehkä molempia. Erän nopein kierros oli lähes kolme sekuntia nopeampi kuin Erki Kahron ajama erän toiseksi nopein kierros. Todella huimaa menoa, muuta ei voi sanoa.

Toisen erän toisessa mutkassa kaikki tietysti muuttui, kun kolarin seurauksena tuli keskeytys. Mutta jos vauhti jatkuu tuollaisena, ei pitkässä sarjassa yksi nolla erä merkitse lopulta yhtään mitään.

MX1 –luokassa Toni Erikssonin ylivoima ei ollut aivan vastaavaa, mutta siitä huolimatta Eriksson ajoi todella vakuuttavasti molempien erien voittoon. Yhä edelleen ei voi kuin ihailla Erikssonin vaivattoman näköistä ajoa, jossa ei ole turhaa repimistä ja itsensä väsyttämistä.

Väsyttämisestä päästääkin seuraavaan asiaan, jota on pakko kritisoida. Ehkä asia johtui kauden ensimmäisestä kilpailusta ja jännittämisestä, mutta erien puolen välin jälkeen oli valtaosan ajaminen suorastaan kamalaa katsottavaa. Selät suorana ajelua, joka muistutti enemmän enduron siirtymävauhtia, kuin SM-motocross erää. Tiedän, että tämän asian esiin ottaminen herättää pahaa verta ja kaverit varikolla todennäköisesti vähenee, mutta kissa on pakko nostaa pöydälle. Valtaosa kuljettajista on ollut pidemmän tai lyhyemmän ajan Keski-Euroopassa tai Amerikassa talvella, mutta missä on niiden treenien tulokset? Otetaan esimerkkinä vaikka MX2 –luokan toinen startti. Keskiarvollisesti kuljettajat ajoivat nopeimman kierroksensa kierroksella 3,8 kun yhteensä erässä ajettiin 17 kierrosta. Käytännössä erän puoleen väliin mennessä jaettiin sijoitukset ja loppu erä ajeltiin maaliin. Tiedän, että tämä on kärjistetty, mutta karkeasti asia meni juuri näin. Rupesin jo viikonlopun aikana kyseenalaistamaan tätä huomiotani ja otin asian esiin useammankin ihmisen kanssa, keiden asiantuntemukseen lajissa ja he olivat asiasta täysin samaa mieltä. Ehkä tilanne on toisin viikonloppuna Raumalla ja tuo johtui vaan kauden avauksesta. Noh, sunnuntaina illalla olemme viisaampia tämän asian suhteen.

Kiitokset jälleen kaikille, jotka jaksoivat lukea tajunnan virtani.

Jani