Huomioita Honkajoelta

Kotimainen motocrossin ulkosarja päättyi viime viikonloppuna joukkue SM-kisojen merkeissä Honkajoella. Ohessa muutama sana kilpailusta, joka jäikin monen paikalla olijan mieleen, mutta ei välttämättä kilpailullisien seikkojen takia.

Kisapaikka

Kisapaikka Honkajoella oli itselleni uusi tuttavuus. Varikkoalueet olivatkin todella mahtavat, sillä harvalla crossiradalla on asfalttipihat ja muutenkin todella tilava varikko. Rata oli myös itsessään todella hyvä ja ennen kaikkea haastava. Varsinkin ns. takasuora todellakin erotteli kuljettajat toisista. Katsojan kannalta rata oli hieman hankala. Radan reunalla oli siirrettäviä katsomoita, joka on todella mahtava asia. Ongelma vaan oli se, että niistä ei nähnyt kuin pienen osan radasta. Radalla oli yksi hyvä katselupaikka, jossa valtaosa ihmisistä olikin seuraamassa kilpailua. Tuolle paikalle ei vaan paljon katsojia mahtunut, mutta ainakin sunnuntain harvalukuinen katsojamäärä sinne mahtui.

Rata

Lisäksi jälleen kerran tuli törmättyä asiaan, josta olen kirjoittanut jo aiemminkin. Kun katselupaikkoja ei radan reunalta löytynyt, hakeutuivat katsojat (oikeastaan edellisen päivän kilpailijat ja huoltajat) rata-alueen keskelle katsomaan kilpailua. Ja jälleen kerran kesken kilpailua rataa ylittivät viisi vuotiaat pikkupojat, joka muodosti vaaratilanteita. Jonkinlainen kontrolli näihin asioihin täysi saada, ennen kuin jotain sattuu. Ymmärrän kyllä sen, että järjestäjillä on talkooporukka vähissä, eikä ihmisiä saada joka paikkaan valvomaan rataa. Mutta katsojille täytyisi aidata alueet, joilta ei saa poistua. Honkajoella ei katsomoalueita oltu millään tavalla merkitty (lukuun ottamatta metalliaitaa, jossa oli aukot radalle menoa varten, mutta ei minkäänlaisia ”kielletty katselua alue” –mainintoja). Tosin ei oltu rataakaan merkitty. Ja tiedän kyllä, että sääntöjen mukaan radalla vain hyppyreiden lähdöt täytyy merkitä ja mahdolliset oikaisukohdat. Valitettavasti vaan merkitsemätön rata tuo heti sarjacrossimaisen fiiliksen, eikä suinkaan SM-tason tunnelmaa. Kun rataa ei ole merkitty, on luonnollista että se leviää viikonlopun aikana ja uusia ”ajolinjoja” muodostuu. Sunnuntainakin keskustelin erään kuljettajan kanssa, joka kertoi karsintaerässä ajaneensa aivan sisälinjaa pitkin, mutta siitä huolimatta yksi kuljettaja tuli pari metriä sisempää ohi. Ja kun rataa ei oltu merkitty, ei tuossa ole sääntöjen tiimoilta kauheasti valitettavaa.

Katsojien kannalta on muuten mainittava vielä yksi asia. Itse kun saavuin kisapaikalle sunnuntaina aamulla, ei koko matkalla radalla ollut yhtään ainoaa opastetta. Ilman navigaattoria paikalle löytäminen olisikin ollut todella hankalaa. Montaa opastetta ei olisi matkan varrella tarvinnut laittaa, mutta muutama kuitenkin.

Aikataulu

Sunnuntain aikataulu olikin sitten suuri farssi. Jo ennakkoon aikataulua oli aivan käsittämätön. Päivän ensimmäinen ”välilähtö” piti ajaa 13:50 ja ensimmäinen SM-lähtö 14:25! Ympäristöluvan mukaan ensimmäiset harjoitukset saivat käynnistyä klo. 10. Silloin ajettiin kaksi 65cc –luokan 20min harjoitusta (5min startti + 15min harj.) Luokan toisen ryhmän harjoituksen piti käynnistyä aikataulun mukaan samalla minuutilla, kun ensimmäisen piti loppua. Sanomattakin on selvä se, että tämä ei tule missään nimessä onnistumaan. Harjoitusajan loputtua kestää useampi minuutti, ennen kuin viimeisetkin kuljettajat saadaan pois radalta. Jolloin aikataulu oli pielessä jo ensimmäisen harjoituksen jälkeen.

SM-luokilla oli aamulla ohjelmassa 5 minuutin starttiharjoitukset ja 30 minuutin harjoitukset. Kaiken lisäksi järjestäjät olivat päättäneet, että jokainen luokka ajaa omat harjoituksensa. Näin ollen radalla oli samaan aikaan 20 kuljettajaa ajamassa 30 minuutin harjoituksia. Kun kuljettajilla oli takana jo lauantailta 30 minuutin harjoitukset ja 20min + 2kier. mittainen erä, oli 30 minuutin mittainen harjoitus täysin turhan päivänen. Iso osa kuljettajista lähtikin radalta pois jo puolen välin jälkeen ja jokaisen harjoituksen lopussa rataa kiersikin vain muutama kuljettaja.

Aiempina vuosina on sunnuntaina mukana olleet 60 kuljettajaa on laitettu kahteen ryhmään ja niissä ryhmissä on ajettu sunnuntain harjoitukset. Nyt asia oli päätetty toisin ja porukka laitettiin kolmeen ryhmään. Tämä venytti päivän aikataulua aivan tarpeettomasti.

Esimerkkinä tulevan viikonloppuna Latviassa sunnuntai aamun harjoitukset vedetään läpi kahdessa ryhmässä ja harjoitukset kestävät 20min / ryhmä.

Seuraava iso virhe tehtiin aikatauluissa ”välilähtönä” ajetussa 65cc kilpailun kohdalla. Luokka ajoi 10min + 2kier. pitkät erät, kahdessa ryhmässä. Aikatauluun oli luokan lähdöille annettu aikaa 15 minuuttia, ennen kuin seuraavan lähdön piti olla jo puomilla. Jälleen kerran, täysin mahdotonta. Pienille pyörille haastavalla radalla ajetut lähdöt kestivät n. 16 minuuttia ja siihen päälle vielä tutustumiskierrokset ja lähdön järjestelyt. Kaikkien näiden seurauksena ensimmäinen SM-lähtö starttasi n. puoli tuntia myöhässä, hieman ennen kello kolmea iltapäivällä!

Kun nämä samat välilähtöjen aikatauluongelmat toistuivat myös SM-luokan ensimmäisen erän jälkeen, päivä venyi suhteettoman pitkäksi. Päivän viimeinen startti tapahtuikin 18:30, eikä 17:20 niin kuin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan. Näin kauden viimeinen motocrosskilpailu saatiin päätökseen hieman yli kello seitsemän sunnuntaina illalla. Ei näin!

Kullas

Nostetaanpa esiin tälläkin palstalla Harri Kullas. Kullas herätti todella paljon keskustelua kilpailun jälkeen varikolla ja netissä, eikä valitettavasti ylivoimaisen vauhtinsa johdosta, mikä olisi pitänyt olla syynä keskusteluun. Nimittäin raskaalla radalla Kullaksen vauhti oli täysin ylivertaista muihin nähden ja varsinkin päivän viimeisessä erässä oli meno todella vakuuttavaa ja hienon näköistä. Kullas oli täysin omilla sekuntiluvuillaan ja piti yllä hyvän vauhdin koko erän ajan, niin kuin ammattimiehen kuuluukin. Valitettavasti syy minkä takia Kullas oli monissa keskusteluissa mukana, oli hänen toimintansa ensimmäisen erän lopussa.

Kullas päätti nimittäin hauskuttaa yleisöä työntämällä pyöränsä viimeisen parinkymmenen metrin matkan maaliin. Varmastikin hänen mielestä temppu oli hauska ja hän teki sen vilpittömästi, mutta valitettavasti aika moni sai täysin erilaisen kuvan tilanteesta. Tapahtuma vaikutti nimittäin täysin kilpakumppanien aliarvioimiselta. Samankaltaisen tempun Kullas teki myös lauantaina karsintaerässä, kun hän pysähtyi juomaan ratavarikolla viimeisellä kierroksella. Valitettavasti nämä tempaukset eivät ainakaan keränneet lisää faneja Kullakselle.

Myöskään sunnuntainen pyörän työntäminen ei ollut missään mielessä turvallinen asia. Takana tuli kuitenkin aika monta väsynyttä kierroksella ohitettua kuljettajaa, jotka viimeisen kurvin jälkeen yllättyivät keskellä rataa pyörää työntävästä kuljettajasta. Onneksi kukaan ei ajanut päälle, eikä loukkaantumisia sattunut.

Kuten tuossa edellä jo kirjoitin, Harrin piti varmastikin vaan hauskuuttaa yleisöä, mutta hän ei vaan ajatellut asiaa täysin loppuun asti. Nyt toiminta vaikutti todellakin muiden kilpakumppanien väheksymiseltä ja vaaralliselta.

Sellaista tajunnan virtaa tällä kertaa,

Jani / Xracing