Huomioita Hausjärveltä

Kotimainen endurokausi pyörähti viikonloppuna käyntiin Hausjärvellä. Kilpailun järjesti viime syksynä perustettu Riihimäen Enduroseura, jolle kilpailu oli näin ollen historian ensimmäinen. Vaikka kerho onkin uusi, on se täynnä aiemmin Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakoplan riveissä aktiivisesti kilpailuja järjestäneitä ihmisiä, joten homma ei ollut varsinaisesti kenellekään uutta.



Panostusta järjestelyihin



Se mikä oli uutta, oli järjestäjien aktiivisuus lehdistöä kohtaan. Ainakin itse sain kilpailua edeltävällä viikolla puhelun, jossa tiedusteltiin, pääsenkö mukaan raportoimaan kilpailusta. Kisapaikalla kerrottiin olevan lämmin tila lehdistölle ja myös ruokatarjoilu, joka aina tietysti lämmittää mieltä sekä kehoa. Lupaukset pitivät myös näiltä osin paikkansa ja homma toimi hienosti.



Kisakeskus oli pellolla, joka oli kaikeksi onneksi umpijäässä. Näin ollen parkkitilaa oli todella runsaasti, eikä kenenkään tarvinnut parkkeerata kauas. Kisapaikalle oli tuotu myös lämpimiä kontteja, joissa olivat muun muassa tuomariston tilat, ilmoittautuminen ja lehdistön tila. Olipa keskelle peltoa tuotu vielä kunnon valotkin, jotta katsastus ja muut asiat nähtiin hoitaa jo aikaisin aamusta lähtien. Keskellä peltoa sijainnut kisakeskus oli näin ollen kutakuinkin täydellinen.



Sprint-kilpailun maastokokeen lähtö ja maali sijaitsivat aivan kisakeskuksen vieressä. Kun kisapätkä kierteli aluksi todella pitkän matkaa pellolla yleisön edessä, ja kun aivan välittömässä läheisyydessä oli vielä metsäpätkääkin, oli paikka yleisön mieleen myös tuolta kannalta.



Reitti keräsi myös kuljettajilta kiitosta, eikä omaan korvaani ainakaan tullut juurikaan valituksia. Lunta olisi tietysti saanut olla reitillä, mutta järjestäjät eivät sääoloille voi luonnollisesti mitään.



Ajanotto



Ennalta suurin huoli järjestäjillä oli ajanotto. Tiedossa nimittäin oli, että Kalkun uuden järjestelmän aikojen lähetys maastokokeen maalista ja lähdöstä ei toimisi aivan sulavasti. Mutta kun lähtö ja maali olivat aivan kisakeskuksen vieressä, saatiin ajat muistitikuilla toimitettua pikaisesti laskentaan ja ajat tulivat melkoisen nopeasti. Ei vielä livenä, mutta ripeällä aikataululla kuitenkin.


 
Kilpailijamäärä



Kilpailu keräsi valitettavan vähän kuljettajia. Reilut 130 kuljettajaa ei ollut varmasti sitä, mitä järjestäjät toivoivat. Syitä tähän voi luonnollisesti olla monia, mutta yksi varmasti on kilpailun ajankohta. Moni kuljettaja on vasta aloittanut joulun jälkeen harjoittelun, eikä välttämättä heti halunnut lähteä kilpailuun mukaan. Lisäksi Etelä-Suomen huonot säät ovat hankaloittaneet monen harrastamista viime viikkoihin asti, eikä senkään takia ole heti haluttu lähteä kisaamaan.



Voisin kuvitella, että mikäli Riihimäen Enduroseura järjestää myös ensi talvena vastaavan kilpailun samassa paikassa, tullaan siellä näkemään enemmän kuljettajia. Nyt kaikki ainakin näkivät, että homma toimii ja kisapaikka, sekä reitti olivat hyviä.



Koska A-luokassa oli verrattain vähän kuljettajia, on tuloksista myös vaikea vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Kärkikuskeillakin oli todella eri määrä treeniä takana ja moni etsii vielä ajotuntumaa. Se voidaan toki sanoa, että Eemil Helander ja Antti Ahtila olivat hyvässä vauhdissa. Oikeastaan kilpailullisesti mielenkiintoisinta olikin seurata Helanderin ja Ahtilan ajoa, joka poikkesi toisistaan ajotyylin osalta melkoisesti. Kun Helander pisteli menemään todella aggressiivisesti, ajoi Ahtila perässä todella eleettömästi ja rauhallisen näköisesti. Kellon mukaan kaksikolla ei ollut hirveästi eroa, joten ajotyyli ei siihen ainakaan vaikuttanut.



Kauden toinen kotimainen kilpailu onkin peruttu, joten seuraavan kerran päristellään sitten Karkkilassa tammikuun viimeisenä lauantaina.



Jani / Xracing >