Huomioita Alavudelta

Kauden toiseksi viimeinen motocrossin SM-kisa kaasuteltiin sunnuntaina Alavudella. Vaikka mia on hieman pitkä matka kisapaikalle, niin silti Alavudelle on aina mukava mennä uudelleen. Johtuuko se sitten etelä-pohjanmaalaisten lupsakasta luonteesta vai mistä, niin jotenkin kisoihin tullessa tuntee olevansa oikein tervetullut. Portilla käteen lätkäistiin mediavastaavan henkilön nimi ja puhelinnumero, jolle voi soittaa jos on ongelmia. Ruokaa on tarjolla ja lätkäistiinpä käteen vielä läksiäislahja päivän päätteeksi. Toki kaiken tämän vastapainoksi Murronnevan radalla joutuu kävelemään mäkiä ylös ja alas enemmän kuin koko kauden muiden kilpailujen aikana.

Kehitystyötä radalla

Koska ketään ei välttämättä kiinnosta allekirjoittaneen kävely tai syöminen, niin mennään asiaan. Alavudenseudun moottoripyöräilijät ovat tehneet yhden merkittävän parannuksen radalla täksi vuodeksi. Viime vuonna kirjoittelin ratavarikon olevan todella vaarallisessa paikassa ja on ollut silkka ihme, ettei siinä ole sattunut mitään. Tälle vuodelle homma on muuttunut ja mekaanikot olivat nyt vahvan aidan takana, josta eivät pyörät läpi tule. Todella iso plussa järjestäjille tuosta huoltoporukan turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta.

Rata vaikutti Alavudella olevan sunnuntaina paremmassa kunnossa kuin yhtenäkään vuonna, mitä itse muistan. Rataa myös tasattiin kisaerien välissä paljon. Jopa niin paljon, että se meni toisten mielestä liiallisuuksiin. Itse kuulun tuohon samaan porukkaan, joka ei nähnyt kurveissa olevien pattien tasoittelua turvallisuuteen vaikuttavana seikkana. Radasta tuli vain nopeampi ja erot muuttuivat pienemmiksi. Kisan jälkeen kuulin lajipäälliköltä, että tuo tasoittelu johtui puunjuurien esille tulemisesta noissa kurveissa, joka oli tietysti turvallisuuteen vaikuttava seikka.

Ylivoimaa

Harri Kullas voitti siis Alavudella molempien pääluokkien kaikki erät. Varmasti aika moni näin odottikin tapahtuvan, sillä niin suuri tasoero Kullaksen ja SM-sarjaa kiertävien kuljettajien välillä on. Toki näin täytyykin olla, kun on kyse ammatikseen ajavasta kuljettajasta. Siitä huolimatta Kullaksen totaalinen ylivoima yllätti minut ainakin osittain. Vaikka odotin neljää erävoittoa, en välttämättä odottanut tapaa jolla ne tulivat. MX2-luokan molemmissa erissä Kullas pystyi ajamaan puolilla valoilla lähes koko ajan. Ensimmäisessä erässä Santeri Kinnunen yritti väkisin roikkua perässä parin ensimmäisen kierroksen ajan, mutta sitten todellisuus tuli vastaan. Toisessa erässä Kullas ajoi neljä kierrosta ja tiputti sitten vauhtiaan 2-3 sekunnilla per kierros. Toisessa erässä Kullaksen erän alun kierrokset olivat noin neljä sekuntia muita nopeampia.

MX1-luokassa odotin Erki Kahron antavan Kullakselle kovemman vastuksen. Toisessa erässä tilanne näyttikin herkulliselta, kun Kahro meni lähdöstä kärkeen ja Kullas oli viidennen sijan paikkeilla. Silloin ainakin itse ajattelin, että tästä tulee vielä hyvä kisa. Mutta mitä vielä. Kun Kullas nousi toiseksi, oli Kahron johto seitsemän sekuntia. Kullas nappasi tuon eron kiinni kahden kierroksen aikana. Vaikka hän kaatuikin seuraavalla kierroksella ja hävisi viisi sekuntia kierroksen aikana, oli Kahro hätää kärsimässä jo reilun kierroksen jälkeen.

SM-sarjan taso

Ikävä nostaa kissa pöydälle, mutta Kullaksen ylivoima kertoo monta asiaa SM-sarjamme tasosta verrattuna maailman tasoon. Eivätkä nuo asiat ole missään määrin mairittelevia. Vaikka Kullas on monella mittarilla huippukuljettaja, on mietittävä myös hänen tämän hetken tasoaan. Kullas on ajanut tämä vuonna MXGP-luokassa neljä MM-osakilpailua ja kerännyt niistä 18 pistettä. Kauden alussa Valkenswaardissa hän nappasi MXGP-luokasta tämän kauden parhaan sijoituksensa, joka oli 15. Hyviä suorituksia, mutta kun mietitään kuinka kaukana maailman kärki tai vaikkapa TOP 5 kuljettajat ovat Kullaksesta, on meidän syytä huolestua SM-sarjan tasosta. Kun Kullas voittaa kaikki neljä ajamaansa erää noin puolen minuutin erolla, eikä aja edes lähestulkoonkaan täysillä, on Suomen kärki todella kaukana hänestä. Ja samalla Suomen SM-kärki on valovuoden päässä MM-kärjestä. Kullas jäi Valkenswaardissa Jeffrey Herlingsille aika-ajoissa kuusi sekuntia ja viidennestä sijasta neljä sekuntia. Alavudella SM-kärki jäi Kullakselle erässä nelisen sekuntia kierroksella ja uskon, että Kullas olisi vielä pystynyt puristamaan kovempiakin aikoja. Ja mikäli rata olisi ollut haastavammassa kunnossa, oli ero ollut luultavasti vieläkin suurempi.

Karua kertomaa sarjamme tasosta verrattuna maailman tasoon, mutta totta. Tietty täytyy ottaa huomioon se, että vertailussa on ammattilaiset ja lajia ”harrastavat” kuljettajat. On hienoa nähdä Kullas välillä ajamassa SM-kisoja, vaikka aina tuolloin Suomen motocrossin taso iskee märän rätin tavoin kasvoille.

Muuta

Aamun ensimmäinen ”vau” -hetki oli, kun näin Matias Vesterisen hyppäävän mekaanikkojen alueen jälkeisen hyppyrin (jota ei ole luultavasti tarkoitettu hypättäväksi) yli ja vieläpä piikillä. Itse on ole näiden muutaman vuoden aikana koskaan nähnyt kenenkään hyppäävän tuota ja Vesterisen suoritus oli varsin näyttävä. Kimi Koskinen yritti pari kertaa samaa myös aika-ajoissa, mutta nuo yritykset jäivät hieman lyhyiksi.

Niko Kalatie ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Toisessa erässä Kalatie otti startin nimiinsä ja roikkui erän puoleen väliin asti vielä viidentenä, ennen kuin Juuso Matikainen pääsi hänen ohitseen. Erän maalissa Kalatie oli kuitenkin kuudes, vaikka miehellä on ikää suunnilleen saman verran kuin seitsemänneksi ja kahdeksanneksi ajaneella kuljettajalla yhteensä. Loistavaa suorittamista.

Emil Silanderin kausi on ollut melkoisessa syöksykierteessä Hyvinkään avauksen jälkeen. Silander johti sarjaa kahden ajetun erän jälkeen, mutta kaikki meni pieleen Siilinjärvellä kaatumisen seurauksena. Alavudella Silander oli aika-ajossa kahdeksas, mutta hänen pyöräänsä tuli tekninen vika ensimmäisen erän lämmittelykierroksen alussa ja kisa oli siinä. Silanderia ei nähty kummassakaan erässä.

Ohittaminen tuntui olevan todella vaikeaa Alavudella sunnuntaina. Vaikutti siltä, että varsinaisen ajolinjan ulkopuolella oli joko sen verran pehmeää hiekkaa, tai sitten paikoin kovaa, tamppautunutta savea (joka oli liukasta), etteivät ohitukset olleet helppoja suunnilleen samanvauhtisilla kuljettajilla. Välillä homma näyttikin melkoiselta letkassa ajamiselta.

Jostain syystä Alavuden puomi oli todella hidas kaatumaan ja se aiheutti monille kuskeille vaikeuksia. Useat kuljettajat osuivat hieman kaatuvaan puomiin ja sen takia heidän starttinsa hidastui. Muutamat jäivät toki puomiin kiinnikin.

Jani / Xracing