Huomioita Petäjävedeltä

Petäjävedellä kaasuteltiin viime lauantaina perinteinen endurokilpailu. Ja sanalla ”perinteinen” tarkoitan todellakin perinteistä endurokilpailua. Tiesiirtymiä ei kisassa ollut, vaan 39 kilometrin kierros ajettiin kokonaisuudessaan metsässä. Kierroksella oli neljä maastokoetta, joista ensimmäinen ajettiin pääosin pellolla, toinen kokonaan metsässä ja kolmas metsässä sekä hiekkakuopalla ja neljäs oli perinteinen metsäpätkä. Kierros piti sisälllään yhden 13 kilometriä pitkän metsäsiirtymän, jolta löytyi haasteita kaikille. Ohjelmaa riitti ainakin videoista päätellen ja saman pystyi päättelemään metsässä olevista ajojäljistä kahdella jälkimmäisellä kierroksella.

Reitti sinällään oli erittäin toimiva ja kansalliseen kilpailuun sopiva. Vajaan 40 kilometrin mittaisella reitillä ei ollut välihuoltoa, vaan järjestäjä toimitti bensakannut siirtymälle. Pitkä 13 kilometrin mittainen metsäsiirtymä kierteli ainakin alkuun todella pienellä alueella, ollen melkoisen hidasta kivenkiertoa. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella vaikutti, ettei matka edennyt mihinkään ja reitti tuntui hieman väkisin pitkäksi tehdyltä. Siirtymä parani toiselle ja kolmannelle kierrokselle, kun siihen tuli kunnon jälki ja ajoura oli esillä. Siitä tuli huomattavasti jouhevampi ja mukavampi ajaa. Haastavia paikkoja tuolla siirtymällä riitti ja se tekikin osuudesta mielenkiintoisen. Varmasti monelle C-luokan kuljettajalle haasteita oli hieman liikaakin, mutta ne kuuluvat lajiin, tai ainakin pitäisi kuulua.

Pätkistä kolmonen oli luultavasti valtaosalle kuljettajista mieluinen. Hiekkakangasmaastoa yhdistettynä hiekkakuoppaan on aina hyvä yhdistelmä. Nopean pätkän vastapainoksi kierroksen viimeinen ja samalla pisin pätkä oli perinteistä ”Suomienskaa”, eli kivistä ja juurakkoista polkua. Kaikki pätkät tietyllä tavalla täydensivät toisiaan ja muodostivat hyvän kokonaisuuden. Vaihtelevan mittaisia ja vaihtelevia enduropätkiä. Reitillisesti ehkä ainoa toivottava muutos olisi ollut pitkän siirtymän tekeminen ajettavammaksi, eikä paikoin ”oma takavalo näkyy” -tyyliseksi kiemurteluksi. Joka tapauksessa reitti oli juurikin sopivan haastava, niin kuin järjestäjät lupasivatkin. Harvassa kilpailussa kuljettajille tulee nimittäin ajoaikaa maastossa viittä tuntia, josta vajaat kaksi tuntia oli maastokoeaikaa.

Lisäksi kiitos järjestäjille siitä, että reittimuutoksia tehtiin tarvittaessa. Esimerkiksi ensimmäisen maastokokeen alussa oli jo ensimmäisellä kierroksella pehmeää ja syvää spooria, mutta toiselle kierrokselle paikat oli muutettu ja paikalla oli myös runsaasti järjestäjiä näyttämässä uutta reittiä. Siirtymällä sama asia, eli vaikeimmat paikat oli muutettu toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Vaikuttikin siltä, että järjestäjiä oli maastossa todella paljon varmistamassa kilpailun sujumisen.

Tulosten tulemisessa oli valitettavasti jälleen jonkinlaisia ongelmia ja allekirjoittaneelle kerrottiin, että palkintojen jako tapahtui vasta kello seitsemän aikoihin. En tiedä mistä viivästys johtui, sillä livetulokset päivittyivät kuitenkin hyvin päivän aikana. Ehkä yksi ongelma saattoi olla siinä, että C-luokan kuljettajat ja jo seuraavalla kierroksella olleet A-luokan kuljettajat menivät päällekäin ainakin viimeisellä maastokokeella.

Joka tapauksessa Jyvässeudun Enduroseura teki hyvää työtä ensimmäisen järjestämänsä kilpailun kanssa.

Jani / Xracing