Keskiviikon kahvitauko, Martti Ketelä

Martti Ketelä, kaikki lukijat varmaankin tietävät, että olet Päitsin kilpailunjohtaja, mutta kerropas jotain muuta itsestäsi.
- Joo olen tällainen it-yrittäjä ja konsultti, eli olen It-alan sekatyöläinen ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia it-alan hommia.

Minkälainen historia sia on moottoripyörien parissa? Mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?

- Kyllä ne moottoripyörät on ihan pikku pojasta lähtien aina kiinnostanut.

Monesko Päitsi tämä on sie?

- Ekan kisan ajoin -76 ja -77 ajoin A-luokassa, jossa ajoin 5 vuotta, kunnes -81 menin armeijaan ja lopetin aktiiviuran. 1986 ajoin B-luokassa ja yhteensä olen ajanut kisan 23 kertaa. Kilpailunjohtajana olen ollut kahdeksan vuotta.
- Päitsin järjestäjä porukassa on sellainen kaveri, kun Lasse Siiriäinen, joka on ollut ensimmäistä kertaa mukana huollossa vuonna -52 ja sen jälkeen hän on ollut jotenkin mukana joka vuosi. Tänä vuonna hän on maalijärjestelyissä. On suomalaisen talkootyön kunniaa, että ihminen on valmis tekemään korvauksetta 62 vuotta kisa hommia.

Mikä on mielestäsi tämän vuoden Päitsissä se paikka, jossa jyvät erotellaan akanoista?

- Kyllä niitä on kolme kohtaa; Jämsän pitkä EK, illan pimeät erikoiskokeet ja Huhdanojan pätkä sunnuntaina Orimattilassa.

Onko kilpailun budjetti kasvanut kohtuuttomasti kilpailijamäärään nähden viime vuosina?

- No, kyllä meillä on pieniä haasteita pitää budjetti kasassa. Sponsorit on aina vaan tiukemmassa. Viranomaisluvat ja muutenkin kulut kasvavat ja tulot pienenee. Nyt varsinkin, kun kilpailijamäärä jäi muutamaa kymmentä vähemmäksi. Kaikessa yritetään säästää, paitsi turvallisuudesta, siitä ei voi säästää.

Onko katsastuksessa joku asia, mihin kiinnitetään erityistä huomiota tänä vuonna?

- Ei ole. Katsastus pyritään hoitamaan niin kuin muutkin kilpailut. Joskus aikanaan katsastus on ollut kauhea paikka kilpailijoille, mutta nykyään linja on yhtenäinen kaikissa kisoissa. Äänenvaimentimien kuntoa tarkkaillaan kilpailunkin aikana, koska kisassa ollaan paljon ihmisten ilmoilla.

Joudutteko maksamaan joillekin tahoille mukana olosta vai toimiiko kaikki talkoopohjalla?

- Kyllä kaikki toimii talkoopohjalla. Ehkä joku ihan erityistaitoa vaativa juttu, mutta sekin menee kyllä pelkillä kulukorvauksilla ja koska budjetti on niin tiukka, niin ei olisi kyllä varaakaan maksaa. Esimerkiksi Lasse joka on ollut 62 vuotta mukana, hän on ajanut kymmeniä kertoja tiedonkeruu autoa, eikä hänelle ole maksettu kulujakaan.
- Yleislinja kisassa on, että kulut korvataan.

Tehdäänkö kilpailun järjestelyissä paljon työtä katsojia varten?

- Lähinnä käsiohjelman osalta, siinä kerrottu katselupaikat katsojille. Maastokokeita ei ole rakennettu silleen erikseen katsojia varten, ne on muotoutuneet itsekseen ja ne on paikallisten kerhojen harjoittelualueita.
- Jämsän pätkällä on tuhansia katsojia tai ainakin lähes ja sinne on helppo mennä katsomaan. Se on suosituin pätkä katsojien osalta ja alueella onkin paljon harrastajia ja niiden tuttavia. Evon pätkä on taas niin korvessa, että siellä ei ole ketään katsomassa. Sinne on niin kapeat tietkin, että jos siellä olisi paljon autoliikennettä niin se ei palvelisi ketään, koska tiet tukkiutuisivat.

Kerro joku juttu järjestelyistä, mitä katsojat eivät voi tietää.

- Viranomaislupien ja päättäjä lupien hakeminen on lähes uskomaton prosessi. Se vie yhden kaverin työpäiviä kymmeniä. Siihen kuuluu kommunikointia ja palavereita eri tahojen kanssa. Viranomaiset kyllä tietävät mitä tapahtuu ja kisaa tarkkaillaan. Joka vuosi, on aina vaan vaikeampi.
- Jokaisella maastokokeella pitää olla vähintään kaksi kortillista järkkäriä. Evon pätkälläkin, jossa voi olla vaikka vain 5 katsojaa, pitää olla kuitenkin se kaksi järjestysmiestä. Ennen sai tilapäislupia kortittomille järkkäreille, mutta ei enää. Tänä vuonna on ollut oikein ongelma löytää tarvittava määrä kortillisia järjestysmiehiä. Jos on 23 pätkää niin se tarkoittaa, että pitää olla 46 kortillista järkkäriä, no osa voi olla tietty useammalla pätkällä, mutta kuitenkin.
- Tosiaan viranomaiset tarkistavat joka ikisen maastonkäyttöluvan. Ja kun tilat ovat tätä nykyä pienikokoisia, voi olla, että jonkun maanomistajan mailla ajetaan vain 100 metriä ja sitäkin varten on oltava lupa. Joten kisaan tarvittavia lupia on paksu nippu.
- Välillä voi jonkun pienen viranomaisasian läpivienti viedä monta päivää, kun taas toisinaan yksi puhelin soitto oikealle ihmiselle ja kaikki hoituu.

Sano jotain rohkaisevaa tulevalle Päitsin ensikertalaiselle, joka näiden sanojen ansiosta uskaltaa ensi keväänä startata kisaan?

- Kyllä mä nyt käytän paljon käytettyä slogania; 'Suuri suomalainen seikkailu'. Taatusti unohtumaton seikkailu. Jotain kertoo sekin, että kisan vanhin osallistuja yli 70-vuotias Mauno Suni on ajanut vuodesta -63 lähtien Päitsin ja aina vaan haluaa mukaan. Hän ajaa ihan B-luokan vauhtia.
- Me ollaan joskus mietitty, että jos joku enska yhteisö järjestäisi ns. Päitsi koulun; vähän niin kun on vaikka maraton koulujakin. Sieltä saisi hyväkuntoiset endurokuskit hyviä neuvoja ja kerrottaisiin, ettei ole mitenkään ylitsepääsemätöntä ajaa Päitsiä. Jos joku vaan lähtisi tällaista järjestämään, niin me oltaisiin kisan järjestäjinä varmasti mukana.

Mikä on mielestäsi kisan järjestelyissä vuodesta toiseen sellainen asia, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia?

- Lupa-asiat ja varojen keruu, ei kerhoilla ole varaa ja vähintään nolla tulos pitäisi kilpailusta saada.

Entä mikä on se Juttu, mikä pistää jatkamaan kilpailunjohtajana vuodesta toiseen?

- Peilin edessä pitäisi harjoitella EI:n sanomista. Ei oikein vielä onnistu, joten täytyy harjoitella lisää =) =).

Jääkö kisasta kerholle muuta, kuin hyvä mieli?

- No tosiaan Päijänteen ympäriajo, Suomi-Ruotsi-maaottelu ja pesäpallon Itä-Länsi ovat eläneet pitkään ja perinteitä pitää kunnioittaa. Tapahtumia pitää kuitenkin uudistaa vastaamaan ajan tarpeita. Päitsi on kuitenkin lähes ainoa moottoripyörä tapahtuma, mikä Suomessa ylittää uutiskynnyksen valtamediassa.

Minna Valonen