Huomioita Anaheimista

Ennen Anaheimin kisan alkua olosuhteet Kaliforniassa olivat varsin surkeat. Kisaa edeltävänä maanantaina käynnistynyt vesisade loppui oikeastaan vasta torstaina iltapäivällä ja tämä asia laittoi radantekijät varsin koville. Onneksi sääennusteet osasivat kertoa tämän asian jo aiemmin, joten iso osa Dirt Wurx -ratatiimin jäsenistä lähti Glendalen supercrossista kohti Anaheimia jo lauantai-illalla. Näin he pystyivät aloittamaan radan tekemisen heti sunnuntaina, tehden sitä yötä myöten lähes maanantaiaamuun asti. Samalla stadionilla ajettiin kauden avauskilpailu kaksi viikkoa aiemmin ja Glendalen kilpailun kanssa samaan aikaan siellä ajetttiin Monster Truck-kisa, joten kaikki ratamateriaali oli jo stadionilla. Sitä mukaan kun rata valmistui, sen päälle levitettiin muovipressut, jotta tulevat sateet eivät kastelisi sitä. Rataryhmä saikin kaiken valmiiksi ennen sateita ja kun pressut poistettiin perjantaiaamulla, oli rata olosuhteisiin nähden todella hyvässä kunnossa. Onneksi aurinkokin helli Anaheimia perjantaina, joten ensimmäiset kuljettajat pääsivät lauantaina aamupäivällä melkoisen kuivalle radalle. Ensimmäisten aika-ajojen jälkeen rataa jouduttiin jo kastelemaan, jotta pöly pysyisi poissa.

[kuva1]
Ratatyöntekijöillä riitti kiirettä ennen illan kilpailua.

Ohjelmaa katsojille

Sarjan formaattihan menee niin, että kisassa ajettiin ensin harjoitukset, jonka jälkeen heti perään olivat vuorossa ensimmäiset aika-ajot, joiden jälkeen oli tauko. Tauolla kunnostettin rataa ja sen jälkeen kaasuteltiin toiset aika-ajot. Kun Anaheimissa ajettiin Triple Crown -systeemillä, meni aika-ajojen 18 parasta kuljettajaa kummastakin luokasta suoraan finaaleihin, joita ajettiin molemmissa luokissa kolme. Loput kuljettajat joutuivat aika-ajojen jälkeen ajettuihin LCQ-eriin, joista molempien luokkien osalta illan kilpailuihin pääsi 4 kuljettajaa. Muiden kisa sen sijaan loppui, ennen kuin ehti edes kunnolla alkaakaan. Kun LCQ-erät oli saatu ajettua, oli vuorossa parin tunnin tauko. Tuona aikana varikolla tapahtui jotain lähes jokaisen tiimin teltan alla. Ohjelmassa oli nimikirjoitusten jakoa, erilaisia arvontoja, kilpailuja, esittelypisteitä, BMX-hyppykilpailua ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Kaiken tarkoituksena oli se, ettei yleisöllä tullut aika pitkäksi ja kaikki tukijat saivat erilaisilla tempauksilla tarpeeksi huomiota edustamilleen merkeille.

[kuva2]
BMX-huiput esiintyivät varikolla.

Monille kuskeille ilta oli lyhyt

Yksityiskuljettajille Triple Crown -formaatti on raaka. Kun illan finaaleihin pääsee molempien luokkien osalta 22 kuljettajaa, jäävät todella monen kuljettajan ajot kisapäivänä melkoisen vähiin. Kun normaalisti iltakilpailuihin pääsee kummankin luokan 40 nopeinta kuljettajaa, niin siitä määrästä jää nyt 18 kuljettajaa pois. Luonnollisesti suuren yleisön silmissä formaatti on hieno, sillä he saavat tähtikuljettajat kolmeen kertaan silmiensä eteen. Jokaisella kolmella finaalilla on myös suuri merkitys, sillä jokaisesta jaetaan pisteet, joiden perusteella saadaan selville illan parhaat. Keskustelin perjantaina Matthias Jörgensenin kanssa, joka ajaa ensimmäisenä tanskalaisena kuljettajana Amerikan supercross-sarjassa. Jörgensen kertoi, että vaikka sarjan promoottori maksaakin 40 parhaalle palkintorahat normaalin kilpailun tapaan, niin esimerkiksi hänen sponsorinsa eivät maksa ”palkintorahoja” sijasta 23 eteenpäin tässä kilpailussa. Tämä perustuu siihen, että kuljettaja ei ole varsinaisessa iltakisassa mukana suuren yleisön edessä, eivätkä sponsorit saa näin itselleen haluttua näkyvyyttä.

Suomalaisille tutut

Anaheimissa oli mukana myös runsaasti suomalaisille tuttuja kuskeja. Jörgensenin varmasti moni muistaa Tampereen supercrossista toissa vuodelta. Tanskan viime vuoden mestarin piti olla Tampereella mukana myös viime marraskuussa, mutta hän joutui jättämään kisan loukkaantumisen takia väliin. Jörgensen pääsi kauden avauksessa illan finaaliin, mutta tällä kertaa tanskalaisen matka katkesi LCQ-erään. Saman kohtalon koki ”Tampereelta tuttu” Joan Cros. Cros kertoi perjantaina, että ehti ajaa 250-kuutioisella pyörällään ennen kauden avausta vain kolme kertaa. Kaiken lisäksi Cros väänsi nilkkansa avauskisassa ja kulki keppien kanssa seuraavan viikon. Siitä huolimatta hän yritti ajaa Glendalessa, mutta ei pystynyt ajamaan harjoituksia pidemmälle. Lauantaina Cros pystyi ajamaan, mutta koki saman kohtalon kuin Jörgensen. Myös Tampereella viime marraskuussa ajanut Niclas Hallafors oli Anaheimissa, mutta hänkään ei päässyt LCQ-erää pidemmälle. Pari vuotta sitten Tampereella ajanut Ludovic Macler nähtiin radalla Anaheimissa Euroopan supercross-sarjojen loputtua. Niin ikään 250-kuutioisella pyörällä ajanut Macler karsiutui muiden suomalaisille tuttujen kuljettajien tavoin iltakisasta.

[kuva3]
Joan Cros jäi iltakisan ulkopuolelle.

Iltakisa

Illan varsinaiset finaalit olivat tuttuun tyyliin täynnä tapahtumia. Pikkuluokassa Yamaha-kaksikko Colt Nichols ja Dylan Ferrandis oli todella vahva, mutta KTM:n Shane McElrath oli vieläkin vahvempi. McElrath oli luokan kuljettajista ylivoimaisesti paras kierroksen lopussa olleella rytmisuoralla ja hän tekikin siinä todella monta ohitusta. McElrath on jäänyt alkukaudesta hieman Nicholsin, Ferrandiksen ja Adam Cianciarulon varjoon, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Illan lehdistötilaisuudessa hän kertoikin, että oli tehnyt pyörään hieman uusia säätöjä ennen viikonlopun kisaa ja se auttoi. Cianciarulo oli todella nopea, mutta kaatumiset sekoittivat jälleen hänen ajonsa. Kawasaki-kuljettaja kaatui ensimmäisen finaalin kärkipaikalta ja siitä hänen iltansa lähtikin menemään metsään. Toisessa finaalissa oli edessä vieläkin isompi kaatuminen, jossa Cianciarulo löi myös päänsä melkoisen kovaa ja hänen ajonsa näytti sen jälkeen hieman ”huteralta”.

Isossa luokassa Cooper Webb sai ketsuppipullon auki. Hän voitti ensimmäisen finaalin ohitettuaan viime hetkellä Ken Roczenin. Toisessa finaalissa KTM-kuljettaja piti johtoa hallussaan alusta lähtien. Kun lähdettiin viimeiseen finaalin, oli hänen tilanteensa todella hyvä. Webb myönsi kisan jälkeen hermoilleensa ennen viimeistä starttia, mutta piti hermonsa kurissa, ajoi maaliin kolmantena ja otti näin uransa ensimmäisen voiton. Marvin Musquin ajoi myös hyvän kisan ja oli toinen niin tässä finaalissa kuin kokonaiskilpailussakin. Ranskalainen ei ole vieläkään täydessä iskussa marraskuun polvivamman jälkeen ja hän kertoi kisan jälkeen olleensa tyytyväinen, ettei Kaliforniassa pystynyt ajamaan kisaa edeltävällä viikolla vesisateiden takia. Tuon ajan hän pääsi käyttämään polvensa kuntouttamiseen. Eli Tomac oli ensimmäisessä finaalissa melkoisen hukassa ja myönsikin, että hermoili hieman. Viimeisessä finaalissa Tomac oli oma itsensä ja ajoi varsin suvereeniin voittoon, ottaen illan kokonaispisteissä kolmannen sijan.

Monster Energy Supercross -sarja jatkuu tulevana viikonloppuna Oaklandissa.

Jani / Xracing