Punakilpi byrokratia

Vähän myöhään näen tämän keskustelun, ehkä kommentti vielä tavoittaa.

Vanha, tiettyihin kierroslukuihin perustuva menetelmä on tosiaan taakse jäänyttä aikaa. Uusi menetelmä on noissa Manun linkeissä kuvattu. Lyhyesti: kaasu äkkiä täysille, sekunti täysillä ja äkkiä pois. Mittarilla mitataan maksimilukema. Käytännössä tuhansien mittauksien kokemus opettaa kääntämään kaasun äkkiä täysille ja sitten odottamaan, että rajoitin antaa ensimmäiset merkit rajoittamisesta (tai 2-tahtinen kone selvästi ei enää suostu nostamaan kierroksiaan). Sitten kaasu pois. Tarkkaan ottaen FIM-säännön mukaan kaasu käännetään 0,3 sekunnissa täysille, pidetään yksi sekunti päällä ja sitten äkkiä pois. Jos kone paukkuu, tehdään uusia mittauksia. Jos paukkuu jatkuvasti, niin paukut mitataan.

Raja on endurossa 112 dB. Harvalla on ns. ykkösluokan mittaria (edes FIMillä ei ole), joten tavallisen kakkosluokan mittarin lukemasta otetaan 2 dB pois toleranssisyistä. Lukemaa EI pyöristetä alaspäin eli 112,1 on hylky (mittari saa siis näyttää 114.0).

Sixissä oli taas "asiantuntijoita" arvostelemassa mittaustapaa. Arvostelu perustuu aina siihen, että kone hakkaa rajoittajalle. Sen se saa ja pitääkin tehdä. Jos sekunnissa tapahtuu useita rajallakäyntejä, niin sekin on OK säännön mukaan. Näitä "asiantuntijoita" oli jopa joukkueiden johtoportaissa.

Kokemusta vaaditaan kaasun käännössä siinä, että kone kiertää puhtaasti. Nelareille voi pitää kaasua jonkin verran tyhjäkäynnin yläpuolella, jotteivät ne stumppaisi. Kaksitahtiset pitää käyttää kuiviksi, jotta ne kiertäisivät kunnolla.

Mittaria käytettäessä on huomattava, että mittari EI saa olla automaattiasennossa, vaan se on pakotettava kiinteälle asteikolle. Automatiikka ei ehdi mukaan sekunnin pöräykseen, vaan antaa liian alhaisia lukemia.

Sixillä oli erittäin kiinnostavaa vertailla meidän suomalaisten ja FIM-delegaatin kokemuksia. Oli molemmin puolin rikastuttava kokemus.

Enduron raja tulee muuttumaan 111 dB:ksi lähivuosina, mutta mittaustoleranssi muutetaan niin, että 114:n lukema edelleen hyväksytään. Tämä näyttää kikkailulta, mutta tarkoitus on mahdollistaa halpismittareiden käyttäminen, kun sallitaan isommat mittaustoleranssit..

Mun kokemusteni mukaan halpismittarit ryömivät jonkin verran, joten ne pitäisi kalibroida vähintään vuosittain, mutta ainakin ennen kisoja. Kalibraattorit ovat kalliita. Liitolla sellainen on sekä mullakin aina välillä. Kalibraattorin voisi ottaa mukaan vaikka lajiparlamenttiin, jos joku haluaa koneensa testata.

En tiedä, miten motocrossin puolella ovat asiat edenneet. Ratojahan on mennyt kiinni, melua ei sittenkään mahtunut maailmaan niin paljon kuin FIM ja muukin crossiväki kuvitteli.

Jos nelareista puhutaan, niin crossivaimentimen kanssa puuhaaminen on yleensä toivotonta puuhaa enduroa rakennettaessa. Nykyinen raja on 450-kuutioisille hyvin haastava, jos koneessa on muuten crossiominaisuudet ja vain enskavaimennin. Sixillä hylätyistä pyöristä ehkä 80% oli japanilaisia 450-kuutioisia.

Juha Salmisella oli muistaakseni 106 dB:n pyörä, joten kyyti ei ole pelkästään äänistä kiinni.

On yllättävää, että tietyt vuosimallit ovat ongelmallisia, vaikka malli lienee muuten pysynyt samana. Ainakin Kawan 450-koneille ovat jotkin vuosimallit todellinen päänsärky, samoin KTM300-vehkeille.

"Punakilpipaperi" on Tullille tehtävä ilmoitus rekisteröimättömän ajoneuvon kilpailukäyttöön otosta:
http://www.tulli.fi/fi/yrityksille/sahkoinenasiointi/lomakkeet/autovero…

Tässä lisätietoja:
http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/asiakasohjeet…

Paperi täytettynä mars lähimpään ajoneuvoasioita hoitavaan tullipisteeseen. Katso www.tulli.fi

Joudut todistamaan pyörän olevan omistuksessasi, eli tarvitset esim. luovarin tai kauppakirjan edelliseltä omistajalta.

Änkkärin vaimennuksen riittävyyteen en ota kantaa, mutta jos on crossiänkkä epäilen vahvasti ettei ole riittävän hiljainen kilpailukatsastukseen.

Kiitokset vastauksesta!

Osaako joku kertoa paljon dB-raja kisakatsastuksessa yleensä on? Vois käydä mittaamassa äänet villojen vaihdon jälkeen, ettei tule hukkareissua ekassa kisassa.

94 dB/A, mutta ehkä kannattaa katsoa urheilusäännöstöstä Moottoriliiton sivuilta myös miten se mitataan jos haluat lähellekään vertailukelpoisen tuloksen.

Sori vaan tuo 94 oli vanhasta säännöstä jonka onnistuin jotenkin haulla hakemaan säännöstöstä enkä huomannut että uusi menetelmä on jo käytössä.

Okei! Kiitokset vastauksista!

Tuli nyt sitten ilmoittauduttua ensimmäiseen kilpailuun Nummelaan 10.9. Luulisin, että meidän omasta kerhosta löytyy joku joka pystyy mittaamaan äänet, ettei tule hukkareissua. Vaihdoin vaurioituneen paisuntasäiliön tilalle uuden ja vaihdoin äänenvaimentimeen villat. Pyörällä on kyllä ajettu kilpaa edellisen omistajan toimesta ja ainakin silloin mennyt mittauksista läpi. Siitä tosin on jo se 10 vuotta aikaa. Osaatteko neuvoa mitään kikkakolmosta jos se ääni nyt sattuisi jäämään pienestä kiinni? Vai pitääkö alkaa suosiolla metsästämään jostain isompaa vaimenninta?

Kikkakolmosia ja -kuutosiakin on runsaasti, ei vain tule yhtään nyt mieleen. Kikoissa on se pirullisuus, että ne joskus toimivat, joskus eivät. Kisoihin on ikävä mennä aina pelko persauksissa.

Missä päin maailmaa Anssi pitää majaansa? Mittauksia voidaan tehdä muuten vain, jos Espoo kuuluu lähiseutuun.

Crossissa käytännön melutaso putosi selvästi, kun siirryttiin tuohon täyskaasumittaukseen. Syy tähän on päivänselvä, ennen mitattiin vähän tyhjäkäynnin yläpuolella olevilla kierroksilla, joilla pelit ei radalla käy koskaan. Eli mittauksella ei ollu mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ei edes B-luokkien kärjen vauhdilla A:sta nyt puhumattakaan. Ainakin viime vuonna useammallekin tarttui korvaan se, että Kullaksen Harrin pyörä oli selkeästi koko A-luokan hiljaisimpia, eli on aika helppo uskoa, että nopeestakin pyörästä, jota vielä käsketään oikeesti kovaa, saadaan hiljainen jos halutaan.

Tän vuoden osalta en ole hirveän paljon edes kiinnittänyt mitään huomiota asiaan, eli asiat lienee pysyneet mallillaan. Varikkohuhuna kuulin, että ruiskunelareiden rajumpi paukkuminen rajoittimella johtuis siitä, että joka merkillä on pyöriä, joiden peruskartat on Suomen keskiarvo-oloihin liian laihalla. Huhun todenperäisyyteen en sit ota mitään kantaa.

Majailen Kotkassa. Kuulin tällä viikolla, että meidän omallakin kerholla on dB mittari. Manu Hakolan aiemmin laittamassa linkissä näytti olevan aika hyvät ohjeet äänien mittaamiseen. Etsin ensi viikolla mittarin käsiini ja mittaan äänet ohjeiden mukaisesti. Uuden paisarin ja uusien villojen myötä äänet ovat inhimilliset. Vm 1998 CR:n vakio vaimennin on melko pitkä ja uskoisin pyörän menevän mittauksesta läpi. Varma on kuitenkin aina varmaa, joten pitää testata mittarilla. Tällä hetkellä työn alla on kiinteän seisontatuen rakentaminen. Pitänee hitsata runkoon laippa johon seisontatuen saa kiinni niin, että se on järkevässä paikassa.

Kotkassa ja Haminassa tehtiin Sixin tiimoilta kaikkineen varmaan tuhat mittausta pari viikkoa sitten. Katsastusporukassa ei tainnut tosin kotkalaisia olla, joten tieto ei siirtynyt meiltä ja FIM-toveri Radoczilta Kymenlaaksoon.

Crossin ongelmana mittaustavasta riippumatta ja sen ohella on tai on ainakin ollut hallinto. FIM:llä ei ollut aidosti edes halua pudottaa ääniä kauniista puheista huolimatta, tästä on tosi karvaita kokemuksia. On hienoa, jos tasot ovat pudonneet.

Morjens Harri ja kumpp.
Lueskelin tuossa yhtä syksyn "must" kirjaa; Clas Ohlsonin luetteloa ja tuli mieleen, että firma myy "Äänenvoimakkuusmittaria" tuote n:o 36-1604. Hinta 85 eukkoa.
Mahtaisiko olla käyttöä täällä motukkapuolella?
Paavo

Paha sanoa sopivuudesta kokeilematta, voi hyvinkin toimia. Muut ominaisuudet ovat kohdallaan (max, a-asteikko, aikavakion valinta) , mutta asteikon valinta voi tökkiä. Asteikon voi valita Hi/Lo -tasoisesti eli täysautomaattinen mittari ei ole eikä saakaan olla. Karkeahko tuo valintamahdollisuus on.

Samaa mittaria myy elektroniikkakauppias Farnell hintaan 62,01 + alv eli samoissa hinnoissa. Yleiselektroniikassa sama peli on 78 euroa alveineen.

Mittareiden tarkkuus on ikävä ongelma. Halpismittarit ovat epäluotettavia ilman kalibraattoria ja ne taas maksavat ikävän paljon. Liitollahan on kalibraattori ja käsittääkseni on tarkoitus, että se kulkisi valvojien mukana kisoihin. En tiedä, onko kulkenut.

Kunhan äänet saataisiin tarpeeksi alas, niin ei tarvitsisi mittaustarkkuudesta murehtia. Vaikka mittaria ei olisi kalibroitu eikä sen lukemaan voisi luottaa, sillä voi tehdä kuitenkin vertailuja, jos putkea joutuu muokkailemaan.

On se vaan hyvä, että kierroslukumittauksesta on päästy eroon. Oli melkoista tuskaa ja taistelua, kuten moni kiusattavaksemme joutunut tietää eikä ollut kivaa meilläkään.

Bene!
Paavo

Keskustelun avannut Anssi Koski kertoi tuossa ylempänä ilmoittautuneensa Nummelan kisoihin. Miten kävi, etenkin katsastuksessa?

http://www.espoonmoottorikerho.fi/14

Äänimittaus on osaamista vaativaa puuhaa jotta pystyy tekemään edes yhden pyörän kanssa toistettavissa olevia mittauksia. Lisähaaste katsastuksessa on tietenkin käytettävissä oleva aika, tai paremminkin sen puute. Hylkäys mittauksessa voi tulla myös jostain ihan muusta kuin pakoäänistä johtuen: esim. rämisevä jalkatappi tms.

Pyörä meni läpi katsastuksesta moitteetta. En enää muista tarkkaa lukemaa, mutta varaa jäi jonkin verran. Itse kisa olikin melkoinen kokemus, kun lähti kylmiltään rypemään useamman vuoden tauon jälkeen :)