Honda alustan pehmennys?
Auttakaa amatööriä.!
Pyöränä crf450X -2005 ja orkkis showa keula alkuperäisillä simmeillä. Käytin keulan osina ja vaihdoin stefat ja öljyiksi laitoin Denicolin 5w "2 kammio öljyt". Sisäkammioon 190ml ja alakammioon 300ml. Samalla käytin takaiskarin huollossa ja linkun laakeritkin vaihdoin.
Odotin alustasta tulevan kerralla hyvä, mutta näin ei kyllä käynyt. Säätöjä olen hakenut varmaan sen 3-4h mutta en saa siitä millään "sopivan pehmeää" enduro ajoon. Meno ja paluu säätöjä olen jo pyöritellyt niin paljon että orkkis säätöjä en enää muista.
Ajoni on pääasiassa kelkkareitti "turrailua" kohtuu nopeavauhtista ajoa, ja keula on tällä hetkellä pinta kova ja "rytkyttää" käsille ihan liikkaa pitkä aikaiseen ajoon. Perä taas tuntuu raskaalta ajaa mutta jousto on ok pehmeä.
Oisko jollakin antaa kyseiseen alustaan (lähinnä keula) hyviä nyrkkisääntö säätöjä/SAG:ja??? Ja onko kokemusta öljymääristä keulaan lisää/vähemmän ja miten saa varmistettua että sisäkammioon ei jää "ilmaa" Vai poistuuko ilma jaelemalla ja pikaventtiileistä päästelemällä?
Asiasta ymmärtävät neuvokaa olkaa hyvä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Onko pyöräsi juoset painollesi sopivat? vakio säädöistä olisi hyvä lähteä säätöjä tekemään.
Säätöihin ja muuhunkin onko apua tästä linkistä? http://jaredtyrrell.com/blog/wp-content/uploads/2010/11/2005-Honda-CRF4…
"Pintakova" tuo mieleen 4 mahdollisuutta (yleisesti ottaen):
1. Sisään-vaimennus on liian rankka.
2. Jouset ovat liian jäykät tai kuski liian kevyt.
3. Jouset ovat sopivan jäykät, mutta niitä on esijännitetty liikaa.
4. Keulaputket eivät ole yhdensuuntaiset.
Jatko-osa eli mitä voisi yrittää.
1. Shimmit ovat alkuperäiset, joten ainakaan niitä ei ole turattu, jos keula toimii orkkiksena. Käyttäjälle annetut säätömahdollisuudet ovat pienet verrattuna shimmien tai viskositeetin vaikutukseen, mutta kyllä niillä ääriasennosta toiseen mentäessä pitäisi pintakovuuden kaikota, jos se on vaimennuksesta kiinni.
2. Etujousien on oltava painuneina jonkin verran, kun pyörä seisoo pyörillään, ilman kuskia ja kuskin kanssa tietysti lisää. Tuo "jonkin verran" voisi ensiarvauksena olla vaikkapa 25 mm. Tässä ei mennä tarkkaan sagin mittaamiseen, mutta tarkista tuo.
3. Esijännitys on yleisesti väärinymmärretty käsite. Esijännitys EI vaikuta jousen jäykkyyteen. Kun jousi alkaa puristua kasaan, se tarvitsee yhtä paljon voimaa senttiä kohden riippumatta siitä, paljonko siinä on vanhaa painoa jo päällä. Jos jousessa on esijännitystä, tarvitaan painoa, jotta jousi lähtisi puristumaan lainkaan. Tämä voisi kelvata pintakovuuden selitykseksi, jos olet kevyt ja pyörä tankkaamaton. Jos jouset painuvat, kun pyörä on pyöriensä varassa, ei esijännitys kelpaa selitykseksi. En tiedä, onko juuri tuossa keulassa mahdollista säätää esijännitystä merkittävissä rajoissa.
Kohtien 2 ja 3 kanssa pitäisi tehdä normaali sagien mittaus. Näin saadaan selville, ovatko jouset oikeat sinun painoisellesi ja onko esijännitys oikea. Näitä EI saa sekoittaa, esijännityksen tarkoitus on saada pyörä oikealle korkeudelle. Esijännityksellä ei voi vaikuttaa jousen jäykkyyteen (jousivakioon näin hienosti ilmaistuna). Jos jouset ovat väärät, joudutaan laittamaan esijännitys pieleen ja iskunvaimennin joutuu tekemään jousen töitä. Tällöin kompensoidaan väärää jousta laittamalla sekä esijännitys että vaimennus väärin. Sagin mittaamisesta löytyy monia ohjeita, myös suomeksi.
Sitten on tuo kohta 4. Kun asennat pyörän paikalleen, on varmistuttava siitä, että keulan putket ovat varmasti yhdensuuntaiset. Tämä on teleskooppihaarukoiden ikuinen riesa. Jousitus koostuu kahdesta teleskoopista ja niiden on oltava ehdottoman yhdensuuntaiset.
Useimmissa rakenteissa toinen keulaputki pystyy liukumaan akselia pitkin ja siten olemaan monessa asennossa. Kun sitten pultit kiristetään, voi putki olla väärässä asennossa ja kun putket eivät ole yhdensuuntaiset, keula takertelee: liikkeellelähtö on kitkaista. Tästä tulee pintakovuuden fiilis. Omien mittausteni mukaan keulaputki saa olla sivusuunnassa 0,5-0,8 mm pielessä ilman, että harrastaja huomaa merkittävää eroa. Jos putki on 1,0 mm pielessä, on keula tahmea paikallaan keulaa painettaessa. On hyvin tavallista, että tämä laiminlyödään. Välillä törmää väitteisiin, että kun vaihtoi tietyn merkkistä iskariöljyä, lakkasi keula toimimasta ja kun vaihtoi johonkin toiseen, taas alkoi pelittää. Väittäisin, että yleensä on kyse siitä, että toisella kerralla keula sattui asettumaan kohdalleen ja toisella ei. Varmista, että keulaputken akselia vasten oleva pinta on puhdas ja että akseli voi liukua helposti. Älä missään tapauksessa kiristä kelluvan puolen puristimia (clamp) ennenkuin akseli on kiristetty momenttiin! Tuossa Jarin linkissä on oikea järjestys sivuilla 120-121.
Kun akseli on paikalla ja kiristetty momenttiin, kokeile, että kelluvalla puolella (oikea puoli kuskin paikalta katsottuna) keulaputki pystyy liikkumaan sivuttain akselia pitkin. Liike ei ole iso, pari milliä tyypillisesti. Tämä pari milliä on kriittinen, keulaputken on tuossa välissä oltava oikein. Vasta kun olet varma, että kohta on oikea, kiristä oikean puolen puristinpultit. Voit tutkia tätä niinkin, että laitat putken eri kohtiin akselia pitkin ja kokeilet, miten herkästi keula lähtee painumaan ensimmäisen senttinsä. Kun liike on herkin, on keulaputki oikeassa kohdassa.
Tavallisen harrastajan kannattaa kiinnittää ensin huomiota siihen, että ihan perusasiat ovat kohdallaan. Sitä paitsi, jos ajaa moottoripyörällä maastossa, niin kyllä käsille jotain naputustakin tulee!
Ei tainnut olla paljon apua, mutta näiden pitää olla kunnossa ennenkuin lähdetään iskareita purkamaan säätötarkoituksissa.
Kovasti kiitosta neuvoista hyvistä, hieno huomata että jotku jaksaa paneutua toisten pulmiin ja neuvoa perusteellisesti!
Pari piiitkän testi/säätö päivän jälkeen alkaa alusta olla siedettävässä tikikissä pitkällekkin safarille.
Keulan tahmeus täytyi tulla putkien linjjauksesta kuten JARI mainitsi, sen säädön jälkeen oli huomattavin ero herkkyydessä. Tekasin siihen tulkin jolla mitan voi helposti säätää satasen tarkkuudella.
Perä sen sijaan on vielä ns. hidas liikkeinen nopeassa pikku patissa, kokeilin siihen säätöjen lisäksi myös takalinkkuun R-mallin koiranluuta, joka on 4.2mm lyhyempi. Suurin huomattava muutos sen jälkeen taisi olla istuin korkeuden muutos, ehkä hieman herkempi perän toiminta. Ehkä tämä on hifistelyä, muuta mielummin ajaa kun vehkeet pelaa kuten pitää ja sitähän se motorsportti on parhaimmillan kun päivän ajaa, viikon huoltaa..
Veiläkö pääsis hondan tyyppiviasta, stumppailusta eroon niin kaikki ois hyvin. Boyesen quickshotin ja 162/50 suuttimet vaihdoin jo. Tyhjäkäynnillä kytkimen nosto ja nopea täyskaasu booaa.!