Tutustumassa Petäjäveden SM-reittiin

Enduron SM-sarja jatkuu lauantaina Petäjävedellä, jossa onkin luvassa varmasti yksi kauden haastavimmista ja hienoimmista endurokisoista. Luvassa on runsaasti metsäpolkua myös siirtymillä, eikä asfalttiteitä tarvitse ajella riesaksi asti.

Ensimmäinen lenkki

Jo ennen kisan ensimmäistä maastokoetta otetaan miehestä mittaa, sillä sitä ennen ajetaan noin puolen tunnin mittainen metsäsiirtymä, joka ei ole missään nimessä helppo. Siirtymällä on kaikille kaikkea, hitaasta kivikosta vauhdikkaaseen polkuun ja kalliomäistä pikkutien pohjaan. Siirtymän alussa on uutta hidasta ja kivistä metsäpolkua, jossa kannattaa katsoa mihin ajaa. Sen jälkeen reitti helpottuu vähän, mutta lepäämään ei tällä siirtymällä pääse.

Ensimmäinen pätkä on vuodelta 2015 tuttu, joka kaasutellaan hiekkapohjaisessa metsässä ja välillä myös hiekkamontulla. Pätkä on kestoltaan kärjen osalta noin kahdeksan minuuttia. Vauhdikasta polkua ja luultavasti kuskien mielestä kisan paras pätkä.

Tuon ykköspätkän jälkeen edessä on saman mittainen (n. 10km) metsäsiirtymä huoltoon, kun ennen pätkääkin. Mutta takaisin tullessa polut ovat vauhdikkaampia, eikä aikaa mene kuin noin 25 minuuttia. Kun ajoimme tämän ensimmäisen lenkin tiistaina illalla läpi, olisi meillä jäänyt huoltoaikaa kisan aikataulun mukaan noin kuusi minuuttia. Joten siirtymillä kannattaa pitää myös hyvää vauhtia yllä, sillä pätkän lähdössä voi olla aina vähän ruuhkaa jossa menee aikaa. Luultavasti ainakaan B-luokan loppupäällä ei tule jäämään paljoa huoltoaikaa tälle välille.

C- ja V50 -luokka ei aja pätkän jälkeistä siirtymää metsässä, joten heidän osalta aikaa pitäisi olla kyllä riittävästi, kunhan ei käytä ennen pätkää olevalla siirtymällä liikaa aikaa.

Toinen lenkki

Kisan toisella lenkillä on sitten kaksi muuta pätkää. Ennen kakkospätkää on parin kilometrin metsäsiirtymä, jonka jälkeen startataan maastokokeelle. Kakkospätkä on kisan hitain ja teknisin, reilut kuusi kilometriä pitkä, jolta löytyy kiviä eri muodossa.

Pätkän jälkeen on vajaan parin kilometrin metsäsiirtymä kolmospätkälle, joka on luultavasti myös kuskien mieleen. Pätkän alussa ajetaan nopeaa kivistä metsäpolkua ja pätkän keskivaiheilta löytyy myös nopea pelto-osuus. Loppupuolella on nopeaa hiekkapatikkoa ja hienoa metsäpolkua. Kokonaisuudessa kolmosmaastokoe on nopeaa ja jouheaa ajettavaa, mutta nopeilla kivikko-osuuksilla saa olla tarkkana. Tarkkuutta vaatii myös se, että pätkän puolesta välistä alkaen reitti menee sekä vanhoja, että uusia polkuja. Välillä ajetaan vanhaa polunpohjaa ja siitä käännytään uudelle reitille, missä ei ole vielä kunnon jälkeä. Nuo kohdat on kyllä nauhoitettu hyvin, mutta kannattaa katsoa koko ajan hieman pidemmälle mihin reitti menee (eikä seuraa vaan vanhaa jälkeä), jotta säästää aikaa. Toisesta kierroksesta eteenpäin reitille on luonnollisesti tullut jo kunnon jälki.

Pätkän jälkeen ajetaan reilun parin kilometrin metsäsiirtymä (samaa polkua kuin ykköspätkältä tultaessakin) huoltoon. Toiselle lenkille on varattu enemmän huoltoaikaa, joten siinä välissä ehtii vähän lepäämään.

Kaikki kolme pätkää on tuttuja niille, jotka olivat kisassa mukana vuonna 2015. Kuraa ja upotuspaikkoja ei reitillä ole, joten sen suhteen ei kannata murehtia. Ensimmäisellä siirtymällä on myös vuodelta 2015 tuttu kalliomäki, jossa tulee luultavasti olemaan hieman ohjelmaa ainakin kärjen ulkopuolelle. Tiistaina mäki oli kuiva ja pito paljaalla kalliolla todella hyvä, joten tasaisella kaasulla keskeltä ylös. Myös kakkospätkällä on pieni hiekkamäki, mutta siinä ei luultavasti ole hankaluuksia kenelläkään. Toki jos vettä sataa, voi tilanne olla toinen.

Kun kisassa ajetaan kolme kierrosta (A,B ja V40), niin kaikki saavat varmastikin ajaa tarpeekseen ja päivälle tulee mukavasti mittaa.

Xracing