Tilasto(epä)tiedettä

…Tai sitten kolumnisti kirjoittelee diipadaapaa lajista, josta ei ymmärrä perus-penkkiurheilijana muuta kuin sen, että hiki haisee, nuuska polttaa huulessa ja halleilla on yleensä yleisölle olutta tarjolla suolaiseen hintaan, eli kokonaisuutena aivan loistavaa urheiluviihdettä keski-ikäiselle, lihaa syövälle suomalaiselle heteromiehelle, kuten allekirjoittanut. Pitäisiköhän tilastojen merkitystä kysäistä pelaaja-agentti Pulliaiselta, joka teki paluun crossikisoihin viime kesänä Karkkilassa muutaman vuosikymmenen jälkeen?

Motocrossista sen sijaan ei tahdo löytää ahkerallakaan googletuksella kunnollisia tilastoja mistään. Muutaman viimeisen MM-kauden mittaan kärkipilotteja on paiskottu sairaslomille ja sen jälkeen takaisin niin, että heikompaa sivustaseuraajaa hirvittää jo katsoa. Tässä tilanteessa pistekeskiarvo/ajettu GP on ainakin allekirjoittaneen mielestä melko hyvä mittari ajajan tasosta.

Päättyneellä kaudella MM-sarjassa ajettiin 18 GP:tä. MX2-luokan mestari Tim Gajser keräsi yhteensä 589 pistettä, eli yhden kisan pistekeskiarvoksi muodostui 32,7. Hopeamitalisti Pauls Jonass kaapi 31,3, pronssimies Max Anstie 29,8, sarjan nelonen Valentin Guillod ja viitonen Jeremy Seewer 28,4 sekä sarjakutonen Julien Lieber 23,9 pistettä per kisa.

Jonass ja Anstie kirjasivat kauden mittaan kumpikin yhden täysin pisteettömän kisaviikonlopun, muut kuuden joukossa olleet saivat jokaisesta kisasta ainakin joitain pisteitä.

Entäs meidän Harri? Kullas ajoi ensin kaksi kisaa brittiteamin Suzukilla, sitten seitsemän kisaa kauden lopusta tehdas-Husqvarnalla. Martensin teamin teltan alta startatuissa kisoissa saldona oli 166 pistettä, eli 23,7 viikonloppua kohden. Seitsemästä kisasta viisi kulki vähintäänkin mallikkaasti, mutta Tsekin Loketissa pilotti ei ollut parhaimmillaan ja Italian Mantova oli jopa moottoriurheilunkin mittakaavassa käsittämätön tapaus.

Tuossa kisassahan Kullaksen pyörä ei käynnistynyt ensimmäisen erän startissa ja hän jäi lähes kierroksen muista. Syynä moiseen lienee joko huolimattomuusvirhe tai tietoinen kokeilu jollain uudella osalla. Vain osan kautta ajava keikkakuski kun on luonnollisesti tarvittaessa sopiva koekaniini. Toisessa erässä matka päättyi lähtömutkaan, kun vieressä kaatuneen kanssakilpailijan pyörä rikkoi Harrin pyörän ruiskun johdot. Tapahtuman todennäköisyys lienee Loton päävoiton kohdalle osumisen luokkaa, mutta tämähän on motorsporttia.

Kun Mantovan kisa jätetään pois laskuista, miehemme maailmalla saa pistekeskiarvokseen 27.

Vertailun vuoksi; Alexander Tonkov, jonka loukkaantumisen jälkeen Kullas pestattiin tehdaspelin puikkoihin keräsi ajamissaan kymmenessä GP:ssä 25,6 pistettä per kisa. Viimeinen toki meni nollille, eli armahdetaan Venäjän poikaa tuon verran ja päädytään lukuun 28,4.

Pelkän peruskoulu-matematiikan ulkopuolelta voidaan vielä ottaa pohdintaan sekin, että Tonkov testasi ja hieroi pyörää itselleen sopivaksi talven kehityskauden mittaan ajan kanssa, kun taas Kullas paineli ensimmäiseen koitokseensa Kegumsiin kokeiltuaan peliä muutamaa päivää aikaisemmin kahdesti.

Tähän loppuun vielä amerikkalaismallinen vastuuvapauslauseke: Kolumnissa esitetyt piste-keskiarvot on laskettu -70 ja -80-luvun peruskoulun oppimäärän mukaisella matematiikalla käyttäen matkapuhelimen laskinta, pyöristäen lähimpään kymmenykseen. Jokaisella lukijalla on jakamaton oikeus tulkita lukuja haluamallaan tavalla, mutta kolumnistin mielestä Harri Kullas teki upean paluun maailman motocross-eliittiin.