Testissä Hyvinkään endurokisan reitti

Kilpailun ensimmäisellä maastokokeella ajetaan myös Hyvinkään vanhaa MM-rataa.
Kuva
Jani Hovi
Me kävimme viime perjantaina testaamassa Hyvinkäällä 5.9. ajettavan endurokilpailun reitin.

Hyvinkäällä kaasutellaan enduroa syyskuun alussa muutaman vuoden tauon jälkeen. Hyvinkään kaksi seuraa, Hyvinkään Moottorikerho ja Hyvinkään Konekerho järjestävät kisan yhteisvoimin. Kisakeskuksena toimii Hyvinkään Vauhtipuisto, jossa ajetaan myös kierroksen viimeinen maastokoe. Kierroksen ensimmäinen maastokoe ajetaan Erkylän maastossa ja toinen maastokoe Sahamäen teollisuusalueella. Kiersimme reitin viime perjantaina ja tässä arvio siitä.

Reitti

Kisa starttaa liikkeelle Vauhtipuistosta. Sieltä ajetaan suoraan noin kilometrin tiesiirtymä Erkylään, jossa ajetaan ensimmäinen maastokoe. Reitin alkuosa kiertää Erkylän harjoitusradan, joka on kokonaan hiekkapohjainen. Kuivalla säällä irtokiviä riittää ja reitille muodostuu myös varmasti hiekkapattia. Kun harjoituslenkki on kierretty, päästään historiallisille reiteille. Maastokoe nimittäin kiertää Hyvinkään vanhaa motocrossrataa, joka onkin todella hienoa ja ainutlaatuista reittiä, eikä sitä pääse muulloin ajamaan. Loppuosalta löytyy myös runsaasti hiekkapohjaista metsäpolkua, joka on paikoin todella vauhdikasta. Maastokokeen pituus on noin yhdeksän kilometriä ja täytyy sanoa, että vaikka se onkin nopeaa ja jouhevaa, se ottaa kyllä miehestä mehut pois. Mutta jos mielii edetä kovaa, ei lepopaikkoja juuri ole.

Maastokokeen jälkeen ajetaan kisan pisin tiesiirtymä, joka on noin seitsemän kilometriä pitkä. Sen jälkeen siirrytään kisaa varten raivatulle metsäsiirtymälle, jossa ei ole mitään vaikeita paikkoja. Koska siirtymä on juuri raivattu, niin siellä kannattaa olla kuitenkin tarkkana. Tämän jälkeen ajetaan jälleen pieni tieosuus ennen seuraavaa maastosiirtymää, joka kulkee Sveitsin laskettelurinteen vieressä olevalla soramonttualueella ja sen ympäristössä. Seuraavaksi ylitetään tie ja lähdetään lähes heti uudelle maastosiirtymälle, jossa on todella vaihtelevaa polkua. Paikoin on nopeaa heinäpeltoa ja välillä vähän hitaampaa pyöritystä. Mitään vaikeaa ei kuitenkaan löydy myöskään tältä siirtymältä. Kun päästään tielle, ajetaan kohti kierroksen toista maastokoetta, jota ennen on vielä pieni maastosiirtymä Sahanmäen teollisuusalueella.

Kierroksen toinen maastokoe ajetaan Kaipasen hallin takapihalla ja se on noin 1,6 km pitkä. Jotkut saattavat muistaa tämän maastokokeen noin 6-7 vuoden takaa, jolloin se ajettiin Hyvinkäällä talvikisassa. Tiukkaa pyöritystä pienellä crossiradalla ja metsässä. Kuten mittakin kertoo, maastokoe on melkoisen lyhyt.

Tuolta maastokokeelta ajetaan tiesiirtymää Vauhtipuiston alueelle, josta starttaa kisan kolmas maastokoe. Sen alku on metsää ja monet muistavat varmasti tämän maastokokeen Hyvinkään aiemmista endurokilpailuista muutamien vuosien takaa. Metsä on hiekkapohjainen ja varsin vaihtelevaa. Välillä saa ajaa isoa kovaa ja välillä taas mutkat seuraavat toistaan. Maastokoe tulee speedwayradan takaa motocrossradalle, jossa ajetaan lopuksi vielä crossirataa ja myös juniorirataa.

Maastokokeen jälkeen on vuorossa kierroksen ainoa huolto ennen seuraavaa kierrosta. Suunnitelmien mukaan ennen viimeistä maastokoetta reitille tulee erillinen tankkauspaikka, mikäli pyörää tarvitsee tankata.

Kierroksen kokonaismitta on yhteensä noin 45 kilometriä ja kierroksen AT-ajaksi tulee noin puolitoista tuntia.

Fiilikset

Kisan reitti kulkee todella pienellä alueella, mutta siitä huolimatta luvassa on kunnon kisa. Ensimmäinen maastokoe ottaa miehestä mittaa, sillä lepopaikkoja ei ole. Hiekkapattia riittää ja alkuosassa on myös irtokiveä. Vanha crossirata on todella ainutlaatuinen ja jo pelkästään sen takia kisaan kannattaa lähteä mukaan. Kun kiersimme reitin, ei ollut satanut kunnolla moneen päivään ja maastokoe pölysi melko paljon. Toivottavasti ennen kilpailua tulevat kunnon sateet, sillä kaikki maastokokeet vain paranevat kun saavat vettä. Siirtymillä on todella hyvä määrä metsäosuutta, joka on endurossa aina hyvä asia. Ainakin ensimmäisellä ajokerralla itselleni jäi todella hyvä fiilis reitistä ja uskon, että myös kilpailijat pitävät siitä. Varsinaisesti vaikeita paikkoja ei reitillä ole, eikä lokasuojien alle tullut edes kuraa. Varmasti kaikki luokat saavat kuitenkin tarpeekseen ajoa, eikä kisasta tule missään nimessä fyysisesti liian helppo.