Peku tietää
Peku on pahalla päällä!
Siitä onkin very long time, milloin mä oon ollut viimeksi linjoilla. Onhan tässä ollut broggista niin et riittää. Mä ja Mika saatiin potkut. Tosin me tiedettiin jo kesän alus, et näin tulee käymään, mut siit ei saanut skrivata kun Jalosella oli jotain omia massi intressejä koskien Juhan asioita. Mut sit lopulta Juhalt palo käämit ja se pisti Ahon Karin laittamaan ulos tiedotteen, et se lopettaa koko homman. Se on slut. Siis äm äm sarjassa. Se tsörää next Nordicin piikkiin Kärmeksen ja ensi keväänä Päitsin. Ai niin, tota ei ois saanut skrivata.
Miettikää jäbät. Juha on tsrönännyt Skavabölen Partekin montulta maailmalle ja takaisin. Ai, ette tiedä Partekin monttua. No ei sit oo syytä tietääkään. Ette varmaan tsennaa sit Nukaria tai Imolaakaan? Ok. Ne on paikkoja joista puhutaan vain kuiskaten. Mä ajoin Skavabölessä samaan aikaan Juhan ja Heikkilän Handen kanssa jo vuonna miekka ja kilpi. Ai, juma et siitä on aikaa? Hei, se oli joskus 1990-luvun alkupuolella. Mulla oli silloin piikkinen Tsubakin Är-ämmä. Oltiin silloinkin Partekin montulla kun Juha katkaisi sen sääriluunsa. Se oli muutama kuukausi aikaisemmin peesannut Päitsillä edes mennyttä pitkätukkaa, eli Aholan Mikaa. Ahola veti Juhasta ohi yhellä sgooge-autotiellä ja Juha lähti peesaamaan. Juha veti puuhun ja sääri poikki. Se kuntoutui ja sit pompottolemaan Partekille. Pidettiin Handen kanssa taukoa, kun Juhan pelin ääni lakkasi kuulumasta. Alettiin ihmetteleen, et mikä nyt. Sit metsästä alko kuulumaan vaisu huuto:
- Peku ja Hande. Peku ja Hande. Olisi vähän asiaa; huuteli Vantaan länkisääri, joka just tuolloin oli todellinen länkisääri, ku sillä oli sääri taas poikki. Mantsapeli oli kahtia. Sen verran kovaa se oli vetänyt puuhun. Me pakattiin Juha autoon ja kuskattiin se Skavabölen arvauskeskukseen. Sanottiin siel, et löydettiin tuntematon kaveri Sulantieltä tässä kunnossa. Valehdeltiin ettei menetetä hyvää ajomestaa. Ne nuiji Juhan kuntoon. Mut hei, vielä tosta Handesta. Siinä on mies paikoillaan.
Mä olin Handen kanssa samaan aikaan hommissa Suomisen Sepillä. Meil oli intohimo rakentaa maailman tehokkain kaksitahti-pata. Eli Sepi halusi koko ajan isompaa moottoria siihen jäärata-sivariin Me duunattiin Handen kans sitten Sepille isolohko kaksitahtipatoja. Ensin Hande keksi yhdistää kaksi 350 kuutioista yhteen. Lopputuloksena oli 700 kuutioinen L-moottori. Alkuperäinen pytty sojotti ylöspäin ja me Handen kanssa lisättiin toinen pytty etupuolelle. Eli siitä toisesta kolmepätkän moottorista oli sahatattu vaihteisto irti. Sit me liitettiin se kampikammiosta sen toisen moottorin etupuolelle. Siis siitä tuli L-mottori. Se ei mennyt kun yhdestä kohtaa vituiksi. Hande meinaa ryssi sytytysjärjestyksen oikein huolella. Molemmissa pytyissä oli samaan aikaan työtahti, ja tietty myös sytytys.
Oltii böndellä Sepin tallissa. Siis siellä Söderkullassa. Sepi laittoi toiseen jalkaa crossipopon. Onneksi laittoi, sillä tuon takia sillä on vielä kaksi jalkaa. Tai oikeastaan kolme, mut ei srivata siitä kolmannesta mitään. Iso on sekin. Sepi kenkäisi käynnistyspoljinta raivon vallassa. Saatana, se mosa potkaisisi takasin päin oikein kunnolla. Siis ihan perkeleesti. Vähän kuin hevonen olisi potkaissut. Sepi lähti pelin päältä, kuin nokisutari jäiseltä peltikatolta. Tää on ihan tosi juttu. Sepi pää läpäisi melko helposti kyprokista tehdyn välikaton. Ja se jäi roikkumaan sinne kattoon, kun sen klyyväri meni katon väärälle puolelle. Yritettiin repiä sitä alas sieltä. Eihän se lähtenyt. Situation oli vähän sama kuin olisi yrittänyt repiä ongenkuokkua fisun suusta.
Ei lähe, väkänen ottaa kiinni. Onneksi Taxi-Ismo sattui tulemaan tontille. Se kiipesi välikaton sisälle. Ismo painoi Sepin klyyvärin kasaan ja me revittiin klapeista alaspäin. Jo lähti. Vähän aikaa Sepi oli sekaisin kuin Haminan Sixi. Ton episodin jälkeen Sepi on kulkenut sillai kumarassa. Kattookaa vaikka. Taxi-Ismo ja Sepi tapasi uudestaan vuosia ton tapahtuman jälkeen. Haminan Sixillä ravintola Kairossa. Taxi-Ismo otti Sepiltä nimmaria Husse-paitaan. Samalla Sepi kiitteli vuosien takaisesta avusta. On toi Sepi hieno gubbe, kun muistaa kiitellä vielä vuosien jälkeenkin.
Hande muutti tosta mosasta aika nopeasti sytysvehkeet. Ensin laitettiin niin et vain toinen pytty lähti tulille. Sit hetken päästä otettiin vasta toinen pytty mukaan. Ei lähtenyt Sepi enää maata kiertävälle radalle. Mut kyl se aina potki sitä sit aika pelon sekaisin tuntein. Myöhemmin duunattiin 1000 ja sit 1100 ja lopuksi 1300-kuutioinen versio. Viimeinen tuotti jotain 180 hummaa. Miks tää stoori tuli mieleen? Sepi on kaivanut noi vanhat vehkeet esille ja meinaa osallistua ens talvena jääradan sm-skapoihin. Se soitteli mua ja Handea mekaanikoksi. Meinattiin lähteä. Neste palkalla. Tiedätte varmaan…
Olin Vareksessa Hussella kuittaamassa mun lopputiliä, kun paikalle kurvasi Penttilän Maukan poika Sale ja sit se yksi toimittajan retku. Salosen Sami. Sale oli kuskina ja Salonen ei ollut. Ne oli hakemassa Italiassa viimeisenä valmistettua Hussea. Nelari kaksipuolikasta enskaa. Salonen teki juttua hommasta siihen saksalaiseen aviisiin, Motorrad tai jotain. Mä kysyin äijiltä vienosti kyytiä kotiin. Ajattelin säästää lentolipun hinnan. Näin jälkikäteen tsennattuna, lentäen olisin ollut heti perillä, mulla ei olisi taas tätä sukupuoli tautia ja mulla olisi vielä fyffeä jäljellä… Oltiin kuiteski aika huvittava näky siin Salen Mersussa. Kaks hukkapätkää ja pitkän huiskea mä siin niitten välissä.
No mut reissu starttasi hyvin. Sale pisti bilikan kaasun pohjaan, eikä mennyt kauaa kun oltiin Vipitenossa. Siin on hieno rekkaparkki. Mä kävin tutustumassa paikallisiin likkoihin, kun ukot piti taukoa. Sale söi ja Salonen ei syönyt. Matka jatkui Brenneron solan kautta Garmish-Partenkircheniin. Se on tuttu mulle niiltä ajoilta kun mä liimasin Nykäs Masan kanssa. Tai siis huolehdin sen suksien voitelusta. Mut ei siit sen enempää. Reissu eteni kliffasti. Me kaikki kolme haukuttiin yhdessä tuumin moottoriliittoa. Tai oikeastaan Kurrea. On se vaan ukko. Konttinen yrittää saada joukkuetta Sixille, niin toi äijä jakelee lehdistölle lausuntoja et Sixille ei hänen mielestä pitäisi lähettää ketään. Säästetään rahaa jne. Äijä käveli Konttisen yli mennen tullen. Yritysmaailmassa tost olisi tullut heti potkut. Mut ei liitossa.
Entä sit toi Hermusen tapaus. Kurre sanoi sille, et maksa hippi ite omat renkaas, niin pääset kisoihin. Manu ei tuohon suostunut, ja siit alkoi episodi jonka seurauksena Kurren olisi pitänyt saada kenkää. Mut ei sit millään. Viime kerralla Sale maksoi Manun renkaat tonne skapaan. Mut nyt Manu oli sitä mieltä, et liitonkin pitää jollain lailla osallistua mukaan näihin kinkereihin. Hauskaa on muuten se, et ku Manu vaihtoi iitensä Bulgarian joukkueeseen, muille härmäläisille maksettiin ”valmennus-fyffee” juuri renkaiden verran. Mä oon sitä mieltä et nyt vaihdetaan liitos ukkoja. Tehdään Konttisesta uus pressa ja hommat alkaa skulaan. Tai sit äänestätte mut sinne. Mä lupaan et hommat muuttuu.
Ei oo muuten noita liiton ukkoja juuri näkynyt noissa räärää-skapoissa. Kuitenkin kauden päätösskabassa oli sekä Kurre et sit se toinen. En nyt muista nimeä. Herrat oli komeasti paikalla. Mistäköhän johtui?
Vika sm ajettiin Pärnyssä, siis Eestissä. Sieltä saa ulkomaan päivä fyffeinä 51 juroo per dagen... Mut Salen, Salosen ja mun matka jatkui. Sale tsöräs ja me muut ei. Saavuttiin Hampuriin. Mä sanoin Salelle et seuraa HH-centrumin viittoja. Sit siitä talolta vasemmalle, jonka katolla on Mersun merkki. Sit kaksi kilometriä suoraan ja sen palaneen piruntorjunta bunkkerin ohi. Sit ollaankin pelipaikoilla. Ennen Hesburgeria vasemmalle ja sit oikealla on Herbertstraße. Mä jään siinä pois. Jäin kans ja muut jatkoi matkaa kohti Lubeckiä.
Mulla meni tuolla muutama päivä ja yö. Sain paljon muistoja. Osa kirvelee vieläkin. Talvella pitää tehdä päätöksiä lähteekö ensi kaudeksi Mae mekaanikoksi MM-sarjaan vai ei? Manu maksaisi palkan bulagaarian Levoina. Se maksaisi kuussa 10 000 levaa. Tiedä onko toi paljon vai vähän.
Mulla ei oo perhettä mut Manun mukaan ton uuden sopparin mukana tulisi iso perhe. Mä en kyl nyt ymmärrä mitä se tarkoittaa?
Strörönöö, Peku
ps. Naputelkaas tohon yläpuolelle moottoliiton nettiosoite. www.sml.fi. Saatte hyvät naurut.
----------------------------
Fiktiivinen henkilö nimeltään Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa. Peku tietää, hän ei spekuloi. Pekusta on moneksi ja monesta on Pekuksi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään, sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.
