Päitsi kutsuu

Talvi tulee ja talven mukana myös Päitsi 2019. Oma ensimmäinen todellinen kosketus päitsiin tapahtui 2013, jolloin ajoin ensimmäisen endurokilpailuni. Alkuperäinen tarkoitus oli ajaa järvi ympäri jo vuotta aikaisemmin, mutta silloin se jäi haaveeksi selkäleikkauksen vuoksi. Nykyisin endurotausta on jo hieman leveämpi kuin ensimmäisen Päitsini aikaan ja olenkin ehtinyt ajaa enduroa useammalla mantereella mm. Ranskassa, Keniassa, Perussa, enduro-oppaana Costa Ricassa.

Kipinä tämän vuoden Päitsiin syttyi viime vuoden joulukuussa, kun asuimme Costa Ricassa ja MM-päitsiin alkoi taas keskittyä keskustelua ja mediahuomiota. Silloin päätin, että ajaisin 2019 järjestettävän kisan ja toki olisihan se mielekästä muistella, että tulipa kierrettyä päitsi MM-kisana. Tämän vuoden julkistus kuitenkin romutti tuon MM-osuuden, mutta oma intoni ei laskenut MM-tittelin menetyksestä huolimatta.

Useana vuonna talven lähestyessä olen varikolla kuullut, että tänä vuonna ajetaan päitsi, mutta usein kovimpien poskien paukuttelijoiden nimet ovat puuttuneet lähtöluettelosta. Olisikohan posti hukannut varikkopenojen osallistumisilmoitukset vai missähän vika… Tänä vuonna olisi muuten helppo lähteä mukaan kisaa, sillä nyt on mahdollisuus beesailla mun harjoitusohjelmaa ja seurata valmistautumistani, sillä tulen kirjoittamaan kuukausittain päivityksen, jossa tarkastellaan päitsiin valmistautumista harrastajan näkökulmasta.

Kuntoharjoittelu alkoi lokakuun alussa ja kaivoin 2013 käytössä olleen sykemittarini esille. Kelloon olin täyttänyt syntymäajan, joka asettui kasarin puoliväliin ja tarkistettuani asiakirjoista se piti edelleen paikkaansa. Sama päti pituuteen, mutta painoon oli räpsähtänyt reilussa viidessä vuodessa letkeesti yli 10 kg lisää. Hämmästelin tätä mahdottomalta tuntunutta asiaa peilin edessä ja pohdin ääneen, että minne ne kaikki 10 kg ovat menneet, kunnes keksin varmuudella että varmaan hihoihin. Vaimo seurasi peilin edessä patsastelevaa ilmestystä sivusta ja totesi: ”ei oo muuten kaikki hihoissa ja jos oikeasti haluat, niin voin näyttää missä ne ovat. ”. Keskustelu ei jatkunut tämän pidemmälle sillä kertaa.

Oli siis aika havahtua todellisuuteen ja duunia on tehtävä, mikäli mielii järven kiertää täydellä pulssilla. Onneksi aikaa on hyvin jäljellä ja kondiksen pystyy vielä hiomaan aivan järkyttävään kuntoon. Aktiivinen työmatkailu tulee todennäköisesti asettamaan harjoitteluun hieman vaihtelua, mutta onneksi lähes joka hotellista löytyy sali tai vähintään rappuset.

Petri Vänskä