Päijännekilven tarina

Päijännekilpi on yksi Suomen moottoripyörähistorian tavoitelluimpia palkintoja, jonka saa perinteisesti omakseen kolmen ”kiinnityksen” jälkeen. Kilpailun 85-vuotisen historian aikana kilpiä on valmistettu yhteensä 10 kappaletta, vaikkakin tällä hetkellä haussa on jo 11. kilven omistaja. Tämä johtuu siitä, että Pertti Kärhä on luovuttanut oman kilpensä takaisin kiertoon. 

Ensimmäisen kilven voitti omakseen Helsingin Moottorikerhon oma kuljettaja Artturi Blomqvist, joka otti kolmannen voittonsa vuonna 1933. Tämä kilpi on nykyisin Suomen Urheilumuseon kokoelmissa. 

Toisen kilven voitti omakseen niin ikään HMK:n Olavi Hokkanen, joka voitti kolmannen Päitsinsä vuonna 1961. Näin ollen toinen kilpi oli kierrossa lähes 30 vuotta, ennen kuin se meni jakoon. Vuonna 1964 HMK:n Pertti Kärhä otti kolmannen kiinnityksen kilpeen ja sai sen seinälleen. Kärhä luovutti kuitenkin kilven uudelleen kiertoon vuonna 1997, kun Mika Ahola oli voittanut ensimmäisen kilvistään. Neljäs kilpi meni vuonna 1971 Ruotsin Hans Ericssonille ja viides vuonna 1977 Karkkilan Moottorikerhon Göte Lilgrenille. Kuudes kilpi meni myös Ruotsiin, kun Sven-Erik Jönsson voitti sen vuonna 1985.

Aholan ensimmäinen kilpi matkasi Hämeenlinnaan vuonna 1997 ja toisen Ahola nappasi itselleen vuonna 2000, joka oli Kärhän uudelleen kiertoon luovuttama kilpi. Heikki Timosen valtakausi käynnistyi vuonna 2005, jolloin hän aloitti kuuden voiton putken ja voitti tuona aikana näin ollen kaksi Päijännekilpeä itselleen. Timosen voittamat kilvet olivat järjestyksessään 8. ja 9.

Vuonna 2011 kiertoon lähti 10. kilpi. Oskari Kantonen ja Antti Hellsten saivat kilpeen kaksi kiinnitystä, mutta Eemil Pohjola kirjoitutti kilpeen vuonna 2023 kolmannen kerran nimensä ja vei kilven lopullisesti omalle seinälleen. Tällä hetkellä kierrossa on 11. kilpi, jossa on Antti Hännisen ja Pohjolan nimet kertaalleen.