Kuljettajien toiminta pelasti Toukokuunajon metsäpalon leviämisen

Toukokuunajo jäi kesken maastopalon vuoksi.
Kuva
Pasi Järviö
Toukokuunajo keskeytyi viimeisellä kierroksella syttyneen maastopalon johdosta. Harvinainen tilanne on synnyttänyt paljon keskustelua, joten tässä viimeisimmät tiedot tapahtuneesta palon sammutuksessa mukana olleiden kuljettajien kertomana.

Toukokuunajon kilpailupäivänä sää reitillä oli kuuma ja tuulinen. Maasto oli rutikuiva ja tuulen johdosta pölyävä. Reitti sisälsi myös useita märkiä ja kuraisia kohtia erityisesti maastosiirtymillä. Kilpailun johto sai jo ensimmäisellä kierroksella ilmoituksen pienestä maastopalosta ensimmäisen maastokokeen jälkeisellä siirtymällä. Tämän ilmoituksen teki esimerkillisesti V50-luokan kuljettaja Tero Rantaniemi, joka muutaman muun kuljettajan avulla onnistui tamppaamaan palon sammuksiin. Hetken kuluttua kaksi kilpailun järjestäjää kävi varmistamassa tilanteen ja kaatoi kyteneen tuhkakasan päälle kolme litraa vettä. Kilpailun nollapyörät kuljettivat paikalle lisää vettä päivän aikana ja kallion reunalla sijainnutta palon alkua vahdittiin niin kauan, että paikalle saapui palokunta.

Kilpailun kolmannella kierroksella maastokoe kahden alussa syttyi kilpailun keskeyttänyt tulipalo. V40-luokan kilpailija Sami Eskola ajoi maastokokeen alussa sijainneen kivisen mäen päälle ja huomasi reitin vieressä noin metrin korkuiset liekit.

- Säikähdin aluksi, että jonkun pyörä on syttynyt tuleen, mutta huomasin sen olevan maastopalo. Katsoin, että en sitä yksin saa sammumaan ja koko metsä palaa pian. Pyöräytin pyörän ympäri ja lähdin ajamaan takaisin lähtöön, koska olin niin pätkän alussa, Eskola kertaa tapahtunutta.

Eskolan ajaessa kohti lähtöä, häntä vastaan ajoi muutama kuljettaja, joiden hän oletti pysähtyvän palopaikalle. Maastokokeen alussa oli lyhyt metsäosuus, jonka jälkeen ajettiin viljapellon reunaa. Tämän ansiosta Eskolalla oli hyvä näkymä, jotta väärään suuntaan ajaminen oli turvallista. Eskola koukkasi pois reitiltä ja jatkoi peltoa pitkin maastokokeen lähtöön hälyttämään apua. Kilpailun jälkeen on noussut keskustelua, että useampi kuljettaja olisi ajanut palopaikan ohi, vaikka liekit olivat jo nähtävissä. Tähän Eskola ei osaa ottaa tarkemmin kantaa, sillä tilanne oli hektinen.

- Kenties siellä oli jo tuli kun minua puoli minuuttia aikaisemmin lähtenyt kuljettaja ajoi paikan ohi, mutta sitä en varmaksi voi sanoa. Minua vastaan ajaneista kuljettajista ainakin osa oli sammuttamassa paloa kun saavuimme muiden kuljettajien kanssa palopaikalle. En tiedä kuinka monta reitille ehti lähteä siinä välissä, Eskola pohtii.

Possujunassa paloa sammuttamaan

B2-luokassa kilpaileva Janne Koljonen oli valmistautumassa lähtöön maastokoe kahden alussa, kun hän havaitsi Eskolan ajavan väärään suuntaan reittiä. Eskolan huudettua kuljettajia avuksi palon sammutukseen, ryntäsi Koljonen muiden kuljettajien mukana ensisammutustehtäviin.

- Ajattelin heti, että nyt on joku hässäkkä, koska kuljettajalla oli niin hätääntynyt ilme. Hetki siinä arvottiin, että kuka soittaa minnekin. Huusimme pätkän AT-porukalle, että soittavat apua. Ajoimme possujunassa mäen päälle ja siellä stepattiinkin jo liekkejä sammuksiin, Koljonen kertoo.

Tässä vaiheessa paikalle oli ennättänyt myös yksi kilpailun järjestelyistä vastaava henkilö. Koljonen ja muut kuljettajat ryhtyivät porukalla tamppaamaan paloa sammuksiin. Kova tuuli puhalsi kuitenkin hiiltyneeseen maastoon uusia liekkejä, joten kuljettajilla oli täysi työ pitää tuli kurissa. Kun tilanne alkoi hiljalleen olla hallinnassa, löytyi kuljettajilta helpotuksen huokauksen myötä myös huumoria.

- Poljimme maata palon reunoilta ja vahdimme, ettei se leviä. Olimme paikalla siihen asti, että lisää järjestäjiä saapui paikalle vesien kanssa. Joku siinä sanoikin, että kaikilla joilla on kusihätä, niin nyt olisi hyvä paikka tyhjentää rakko. Siinä vaiheessa kisaa kaikilla oli kuitenkin jo niin kuivat kropat, ettei kusi lentänyt, Koljonen naurahtaa.

Samaan aikaan kun kuljettajat polkivat tulta sammuksiin, oli tieto palosta tullut maastokokeen yhteyshenkilölle, joka hälytti paikalle pelastuslaitoksen. Maastokokeen varrella olleet järjestäjät suuntasivat palopaikalle mukanaan kuumaa päivää varten varatut virvoitusjuomat. Yksi järjestäjistä suuntasi pelastuslaitosta vastaan. Aika ajoin tuuli nosti liekkejä palopaikalle, mutta kivennäisvedet ja limsat riittivät taltuttamaan palopesäkkeet siihen asti, kunnes palokunta saapui paikalle. Palokunta ruiskutti säiliöauton säiliön verran vettä paloalueelle varmistaen, ettei uusia pesäkkeitä enää syty. Palomiehet kehuivat kuljettajien toiminnan pelastaneen suuremman metsäpalon.

- Siinä oli pienempiä puita tulessa ja tuuli sen verran kovasti, että jos palo olisi yhtään korkeampaan puuhun ehtinyt nousta, niin se olisi ollut pysäyttämätön juttu, arvioi ensimmäisenä paikalle tullut Eskola.

Syitä ja seurauksia

Aivan lähihistoriasta ei löydy vastaavaa tilannetta, että endurokilpailu olisi keskeytetty maastopalon takia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tällaista voisi tapahtua uudelleen. Koljonen pohti kilpailun jälkeen mahdollisia syttymissyitä ja muisti sateisen kilpailun muutaman vuoden takaa kilpailun Hyvinkäältä.

- Maasto oli märkää ja kun sellaista suota ajettiin, niin pyörään tarttui hirveästi kuraa kiinni. Siirtymällä huomasin, miten edellä ajaneesta nelarista tippui savuavia ja hiiltyneitä kokkareita. Nyt kun tuolla Toukokuunajossa oli myös märkiä paikkoja, mutta myös aivan rutikuivaa, niin aivan varmasti se on tuollaisesta kuumentuneesta kurasta lähtenyt kytemään, Koljonen arvelee.

Käytännössä Toukokuunajon kaltaisia olosuhteita on useinkin kilpailuissa. On kuivaa ja kuumaa, mutta reitillä on joitain kuraisia ja märkiä kohta. Erityisesti nelitahtisten pyörien alkukäyrä on todella kuuma ja siihen tarttuva kura on maahan tippuessa kuin tupakan tulipesä. Koljosen kuuleman mukaan mönkijäpuolella vastaaviin olosuhteisiin on varauduttu rakentamalla pakoputkistoon kipinäsuojia.

- Ei sitä pysty oikein millään muulla estämään kuin pyörittämällä pakoputken alkukäyrään lämpöeristettä. Se pitäisi kirjata tuollaisten kilpailujen sääntöihin, että nelarien alkukäyrässä tulisi olla lämpöeristenauhaa, Koljonen pohtii.

Koljonen kokee, että erityisesti Eskolan, mutta myös muiden sammutukseen osallistuneiden kuljettajien toiminta esti tulen leviämisen. Hän haluaa korostaa, että vastaavissa tilanteissa kuljettajien tulee unohtaa kilpailu ja ryhtyä sammutustöihin viipymättä, etenkin kun suurella todennäköisyydellä palo on saanut alkunsa kilpailijasta.

- Tätä tehdään maanomistajien ehdoilla, eikä tämä laji ole muutenkaan heille suosikkilaji. Reittikisoja on hirveän vähän ja se johtuu siitä, ettei ole maita, missä niitä ajaa. Se on ihan sama oivaltamisen kanssa, joka on suoraan maanomistajan suuntaan kusemista. Reitin kunnioittaminen takaisi jatkossakin sen, että saisimme ajaa tämän kaltaisia kilpailuja, joissa myös siirtymät kulkevat pääosin maastossa. Me olemme vieraina maanomistajien mailla ja kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että kunnioitamme heidän maitaan. Me tulemme ja mylläämme metsät ja kaiken lisäksi vielä  aiomme polttaakin ne. Sitä ihmettelen, ettei kaikille ollut saman tien selvää, että kisa loppuu tähän ja nyt teemme voitavamme, jotta palo ei leviä. Siinä kun tamppasimme paloa, oli joillakin päällimmäinen huoli, että tuleeko meille AT-minuutteja. Eihän kukaan järjestäjä ole niin tyhmä, että antaisi AT:ta siitä, että sammutetaan metsäpaloa. Ylipäätään tuossa kohtaa AT-minuuteilla ei pitäisi olla minkäänlaista merkitystä kuljettajille, Koljonen tähdentää.

Tulen kanssa ei pelleillä

Keskeytetyn kilpailun jälkeen muutaman järjestelyissä mukana olleen henkilön korviin kantautui paloa vähätteleviä kommentteja kuljettajien suista. Nämä kommentit ovat olleet todennäköisesti aivan yksittäisten kuljettajien laukomia, sillä Koljonen koki tilanteen herättäneen kuljettajien keskuudessa huolestuneisuutta ja lopulta helpotuksen huokauksia.

- Paljon kuljettajat tietysti harmittelivat sitä, kun pätkät olivat niin älyttömän hienoja, ettei päässyt ajamaan aivan kaikkia loppuun. Itse kun näki palon niin läheltä, niin sitä tajusi, ettei tämän asian kanssa voinut pelleillä. Kilpailun keskeytys oli täysin oikea ratkaisu, Koljonen toteaa.

Eskola oli Koljosen kanssa täysin samoilla linjoilla ja pohti kilpailun jälkeen seurauksia, mikäli paloa ei olisi saatu kuriin.

- Meistä, jotka olimme paloa sammuttamassa, ei kukaan ollut sitä mieltä, että pysähtyminen oli turhaa. Jos ne metsät olisivat palaneet, niin tuskin koskaan sillä alueella enää kisoja järjestettäisiin, Eskola pohti.

Kuljettajien velvollisuus

Kaikelta osin uhkaavasta tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Kilpailunjohtaja Satu Hiltunen halusi muistuttaa kuljettajille lähettämässään palautekirjeessä kuljettajien vastuuta tämänkaltaisissa tilanteissa.

- Muistuttaisin myös kaikkia siitä, että jos havaitsette reitin varrella loukkaantuneen kilpailijan, on velvollisuutenne pysähtyä auttamaan. Samalla tavoin on velvollisuus pysähtyä paikalle, jos havaitsette maastossa kytevän palon. Valitettavasti palopaikkojen ohi on ajanut kuljettajia pysähtymättä, vaikka palo on ollut jo havaittavissa. Toivottavasti kukaan kilpailunjärjestäjä ei tulevaisuudessa joudu vastaavaan tilanteeseen, mutta mikäli näin käy, muistakaa te kuljettajina myös vastuunne näissä tilanteissa, Hiltunen tähdentää.

Kilpailun johto ja erityisesti maanomistaja lähettävät kaikille palon sammutukseen osallistuneille kuljettajille suuret kiitokset ripeästä toiminnasta. Koljonen otti kiitokset nöyrästi vastaan ja korosti kuljettajien vastuuta.

- Ei tästä kenellekään mitään sankarin viittaa kuulu sovitella. Tämä on esimerkki siitä, että näin pitää toimia ja meidän kuljettajien velvollisuus on hoitaa homma, jos tällaisia tilanteita eteen tulee, Koljonen muistuttaa.

Kuljettajien toiminta esimerkillistä

Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen ruiskumestari Petri Marjamäki saapui ensimmäisenä yksikkönä paikalle. Marjamäellä on selvä näkemys mitä olisi tapahtunut, elleivät kuljettajat olisi toimineet nopeasti.

- Palon oli lähellä levitä isolle alaa metsää, maasto oli kuivaa ja sopivan tuulenpuuskan sattuessa palo olisi mahdollisesti voinut levitä isollekin alueelle nopeasti. Alkusammutustoimilla sitä ei olisi pystytty enää rajaamaan tai sammuttamaan. Kyseisessä tapauksessa kuljettajat toimivat esimerkillisesti, koska tamppaamalla he saivat palon rajoittumaan pienelle alueelle ja palokunnalle jäi palopesäkkeiden sammutus. Opastus oli järjestetty hyvin, pääsimme nopeasti paikalle ja tieto opastuksesta tuli jo yksiköiden ollessa matkalla kohteeseen, Marjamäki kiittelee.

Marjamäki toivoo kuljettajilta jatkossakin samanlaista toimintaa ja kehottaa kilpailun järjestäjiä varautumaan jatkossa vastaaviin olosuhteisiin.

- Huomioitavaa on, että emme aina pääse palopaikan viereen isoilla sammutusautoilla ja joudumme tekemään pitkiä letkuselvityksiä ennen kuin pääsemme aloittamaan palon sammuttamisen. Näin ollen alkusammutuksella on suuri merkitys, jos sillä pystytään rajaamaan tai sammuttamaan palo. Kuljettajan havaitessa maastopalon alun, on ryhdyttävä välittömästi alkusammutustoimenpiteisiin, jos se vain on mahdollista. Näin saadaan rajoitettua paloa, ennen kuin se on ehtinyt levitä laajemmalle alueelle. Kilpailujen järjestäjien olisi myös hyvä harkita toimenpiteitä, joilla voidaan ennaltaehkäistä maastopalojen syttyminen. Esimerkiksi voidaanko maastoreitti kastella sellaisista kohdista, joissa se on todella kuivaa, joissa vaarana maastopalon syttyminen, Marjamäki päättää.