Kuljettajien tarinoita Sisusta

Sanna Sainio ajoi hopealuokassa kahdeksanneksi.
Kuva
Jani Hovi
Useat kuljettajat kirjoittivat omia tarinoitaan sosiaaliseen mediaan omasta kilpailustaan Sisu Extremessä. Me kasasimme niitä kaiken kansan luettavaksi tähän.

Sanna Sainio

Jaahan siinäpä ois kerrottavaa... Enpä ois uskonu ikinäkää osallistuvani kyseiseen kisaan. Ja alku tahdit tähän juttuu löi myös muut... Eli ilmoittautuminen kisaan tapahtui hieman erikoisesti ilman minun tietoa asiasta eli ystäväni (hard enduro yhteisö) hoisi sen salaa ja ilmoitti että olet sitten ilmoittautunut kisaan... Siitä sitten sen verran otettuna ajattelin jos muut niin paljon haluavat minua sinne kaatuilemaan niin kyllä se mentävä on...

Ja itse kisaan: perjantaina prologi kauhulla pelkäsin betonirenkaita ja tukkeja ym. enhän sellaisia ole ennen ajanut, alkupeloista päästyäni prologi tuli suoritettua ehkä jopa erittäin hyvin ja lähtöpaikaksi kisaan n.17. Kisaan valmistautuminen sujui hyvi ja jännityskään ei noussut aiwan hurjaksi ehkä siksi kun ei ollut millaisiakaa odotuksia... Lähdin ajamaa pikku hiljaa katsoen mitä vastaan tulee... Ja tulihan sieltä jos jotakin kivikkoa, juurakkoa, kallioita, mäkia ylä ja ala mutta ajo sujui hienosti ilman suurempia ongelmia ja reitti eteni... Eka kierros noin tunti, ja toinen sitten hieman kauemmin... Kolmannelle en enää lähtenyt koska virta alkoi minusta loppumaan ja ajattelin että tuota reittiä ei väsyneenä voi ajaa ilman haavereita...

Kisassa oli kaksi luokkaa kulta (reitti mahdottoman vaikeilla paikoilla) ja hopia (mahdottomimmat paikat kierrettiin mahdollisilla) minähän tietty tuossa hopeassa taistelin ja sijoitus miesvaltaisessa touhussa 8. mielestäni tooodella kova

Eli mahtava kokemus! Iso kiitos järjestäjille, iso kiitos kannustaville ihmisille reitillä, ja iso kiitos hardi yhteisölle

 

Jani Lehto

Ensinnäkin. Aivan loistokilpailupaikka ja hienosti toiminut kilpailuorganisaatio, eritoten reittimerkinnät ja ratatuomarit ja koko paletti. Oli todella hienoa tulla "valmiiseen pöytään". Äärettömän tyytyväinen teille Jukka & muu järkkäävä poppoo. Extreme-enduroporukka näyttää olevan hyvin samalla aaltopituudella kuin trial porukkakin, eli yhtenäistä perhettä, jossa kaikilla tasoon ja luokkaan katsomatta on läheinen ja hyvä tunnelma, ja jossa ei nokkavarttapitkin paljoa katsella eikä pyörävärillä ole niinkään väliä, kunhan kotteroilla kivikkoa ylös pääsee. Ja välillä kisakaveriakin jeesataan puolin ja toisin. Myös yleisö oli mukana "mylvimässä" ja kuvaamassa, oli sekin kivaa, mutta mistä se johtuu että aina pitää sen kameran edessä kontata.

Mutta itse kisasuorituksestani. Tämä oli ensimmäinen "virallinen extreme-kisa" johon osallistuin. Kisoissa kaksi luokka Gold (vetomiesten sarja 4h ajoaika) ja Silver (harrastesarja ajoaika 3h) Lähdin kisaan itseäni haastamaan, ja siinä haasteessa onnistuin täydellisesti. Olin ensimmäisen kierroksen jälkeen (noin 10km kierros) täysin poikki ja puhki. Olin niin likellä luovuttaa kuin vain voi. Mutta onneksi lähdin kuitenkin toiselle kierrokselle, koska tiesin itsestäni että olisi ollut kisan jälkeen älytön morkkis jos olisin "luovuttanut". Oli paljon siistimpää tulla liputetuksi ulos sen jälkeen kun 3h ajoaika täyttyi viidennellä aikatarkastusasemalla.

Reitin alkuosa, noin 2km oli ehdottomasti rankin, eli kun niistä rypemisistä ja pyörän nosteluista pääsi, niin loput olikin sellaista semivaikeaa suomienskaa. Yhtään kuperkeikkaa eikä pyörän paiskomista tullut, pari kaatumista ja lukuisia pohjapanssarikosketuksia kiviin, mutta onneksi suojat toimivat ja pyörä säilyi ehyenä pieniä naarmuja lukuun ottamatta. Jouduin pitämään välillä muutaman minuutin huilitaukoa joidenkin haastavien kohtien aikana ja niiden jälkeen. Onneksi reitillä oli myös vesihuoltopisteitä, nimittäin ei olisi kierroksella mitenkään riittänyt 2 litran juomareppu.

En ehtinyt perjantai-iltapäivän prologi aika-ajoihin, joten jouduin lähtemään reitille häntäpäässä, ja se toki vaikutti ajallisesti siten, että alussa oli aika paljon ruuhkaa ensimmäisissä haasteissa, joten odottelua oli useita minuutteja monessa kohti. Myös kun ajanottokello lähti ensimmäisen kilpailijan lähdettyä juoksemaan, niin aikaa oli jo mennyt kymmenkuntaminuuttia kun oma lähtövuoro tuli. Mutta näin sen pitääkin toimia, olisit tullut aikaisemmin ja ajanut prologin hyvin, niin oisi 20minsaa jäänyt peliaikaa lisää. 16 sija 38:sta. Joten ei paha.

Ihan sairaan hyvä mieli jäi kun en luovuttanut, sijoitus oli hyvä, ja mahtava fysiikkatreeni, huisit ajomestat ja kivat ajokaverit ja mieletön varikkotunnelma ja afterparty juomateltta. Tämän vuoden rankin mopokisa toistaiseksi. 3200 kcal energiaa, ja 50% kisa-ajasta maksimisykealueella. Mitä tästä oppi, niin rauhallisuutta, ei ensimmäiselle kierrokselle kannata kaikkia energioita haaskata, sen jälkeen onkin raskasta loput kierrokset. Kisapäivä oli kyllä 1000km autossa vietetyn ajan arvoinen. Ois vaan täällä pohjoisemmassakin harrastajia ja ajomestoja....

Ajokollega osuvasti sanoikin, että hard enduro on kuin shakin peluuta, pitää tehdä järkeviä siirtoja ja rytmittää ajamista jotta seuraava siirto on järkevä ja helppo. Jos ensimmäisellä sadalla metrillä otat itsestäsi kaiken irti, niin se on melko varmuudella shakkimatti. Muutama huono siirto oli kieltämättä itsellänikin, mutta hieno opetus ja itsehillintää kasvattava vaikutus oli koko kisa.

Mutta elämänkevät, kun minä olen kaikista eniten ylpeä meidän tiimin Sanna Sainiosta, joka veti kyllä meikäläistä pataan ihan täysillä. Hurja suoritus. Kaikki respecti porilaiselle sisupussille! Ja ei ollut edes lähdössä, mutta onneksi "pakotettiin" kisaan. Oot sie likka hitto vie!

lehto

Jani Lehto.

 

Marko Perttilä

Sisu Extreme Enduro ajettiin 26-27.8.2022 kolmannen kerran Ellivuoren haastavissa rinteissä. Rankkoihin kilpailuihin hurahtaneena osallistuin rankempaan Gold-luokkaan ja reittiä olikin "kivasti" vaikeutettu aiemmista vuosista. Perjantain prologi meni osaltani kaatuiluksi ja sen seurauksena lähtöpaikka oli kultaluokan loppupäässä. Lauantain kilpailun formaatti oli 4+1 tuntia eli neljän tunnin ajoajan jälkeen olisi vielä tunti aikaa päästä seuraavalle ajanottopisteelle. Vaikka lähdin liikkeelle säästellen, niin lämmin keli ja muutamat vaikeat kohdat tuntuivat vievän mehut jo ensimmäisen tunnin aikana. Kippasin myös pyörän nk. hiekkalaatikolla niin pahasti että epäilin matkan päättyvän siihen.... Ihmeen kaupalla pyörä säilyi ehjänä ja muistin myös juomarepun sekä energiageelit. Matka eteni pikkuhiljaa ja ratavarikolla juomareppua tankatessa ei ollut aiemmilta vuosilta tuttua fiilistä "pitääkö tuonne vielä lähteä..." vaan mietin että tässähän on hyvin vielä aikaa jäljellä. Parin viimeisen tunnin aikana pyörä alkoi kuitenkin ajoittain keittämään ja sen jäähdyttely oli hyvä syy huilata vähän itsekin. Neljän tunnin kohdalla olin varma, että ehdin seuraavalle pisteelle lisätunnin aikana, vaikka taukoja oli pidettävä. Niiden aikana oli sitten mukava jutustella kannustavan yleisön kanssa, jonka joukosta löytyi useita tuttuja. Viimeiselle pahalle kinkamalle sain toimivat ajolinjaneuvot moninkertaiselta maailmanmestarilta. Hyvä että pääsin kerralla ylös, koska heti sen jälkeen pyörän akku tyhjeni eikä startti enää toiminut (ja nelarissahan ei ole poljinta).... Reitti kääntyi onneksi alaspäin, jossa pyörä piti saada mäkistartilla käyntiin lyhyessä pudotuksessa. Se onnistuikin ihmeen kaupalla ja maaliin oli enää viiden minuutin matka.

Takki oli kieltämättä tyhjä kisan jälkeen, mutta fiilis on samalla tosi euforinen kun tietää tehneensä parhaansa ja antaneensa kaikkensa! Loppusijoitus oli 27 / 52 ja olen suoritukseen tosi tyytyväinen. Taas on motivaatiota parantaa peruskuntoa, koska sitä tässä tarvitaan.

KIITOS kilpailun järjestäjille, kannustavalle yleisölle ja erityisesti ajokavereille!

perttilä

Marko Perttilä.

 

Jeremias Niemikorpi

Sisu Extreme 2022 oli kaikin puolin täydellinen. Perjantaina aloitettiin kahdella prologi vedolla, joiden yhteenlasketulla ajalla määräytyi lähtöpaikka lauantain pääkilpailuun. Pääkisaan pääsin hyvältä sijalta lähtemään kahdeksantena reitille.

Lauantaina ajettiin 4+1 tuntia kilpaa toisinaan vähän vähemmän tosissaan ja toisinaan melko totisesti . Ensimmäiset neljä tuntia meni melko kevyesti, vaikka kaatuiluja riitti. Pyrin ajamaan siten, että en pysähtyisi reitillä juurikaan ja en tekisi tyhmiä virheitä. Taktiikka tuotti tulosta ja pääsinkin ohittelemaan itseni toiselle sijalle. Lisätunti olikin sitten jo todella rehellistä kilvan ajoa kakkospaikasta. Pylvään Jukka painosti todella kovaa ja kävikin takarenkaassa kiinni muutamaan otteeseen. Viimeisessä mäessä tuli virhe ja kaaduin, jolloin ajattelin että nyt se Jukka painaa ohi. Vaan toisin kävi, Jukka kaatui samaan mäkeen joka toi pienen hymyn kasvoille, kun tiesin ajavani toiseksi. Ruotsiin meni voitto ansaitusti.

Kiitos järjestäjille mahtavasta viikonlopusta!! Reitti oli loistava prologissa että pääkilpailussa.
Kiitos kaikille reitin varrella kannustaneille!

niemikorpi

Jeremias Niemikorpi.

 

Marko Junna

Ajoin 4 väliaikapistettä eli yksi kokonainen kierros ja yks väliaikapiste lisäksi. Tavoitteena oli ajaa enemmän kun kierros ja siihen päästiin. Tässä alkaa mun sisuseikkailu tarina lukekaa loppuun asti

PROLOGI:

Ekassa erässä kaatuilin lopussa 2 kertaa muuten meni esteet ja mäet hyvin ihan hyvin. Toisessa erässä olin hyvän treenikaverin Marko Perttilän kanssa samassa erässä ja sovittiin ennen lähtöä että nyt ajetaan erävoitosta. Sain tosi hyvän lähdön ja olin kolmantena kunnes valitsin huonon linjan mäen päällä kun yritin ohitusta ja kaaduin niin 2 pyörää ajoi ohi, mutta Perttilä ei mennyt ohi

PÄÄKILPAILU:

Kisapäivänä asteita oli 26 Ekalle väliaikapisteelle selvisin ilman isompia ongelmia mutta sitten kun saavuin yhteen hiekkamäkeen niin tipuin kyydistä ja pyörä lensi ylös ja meni kiveä päin ja kuului paha rusahdus. Kun olin ite kiivennyt ylös tutkailemaan vahinkoja niin vasen alempi takahäkin kannake oli poikki Tässä vaiheessa oli ajoaikaa kulunut noin tunti. Jatkoin ajoa ja seuraava tilanne oli noin 2 tunnin kohdalla kun takahäkin vasen yläkiinnike petti ja se veti vähän mielen maahan että joudunko nyt keskeyttämään  Päätin jatkaa ajaen nii paljon tapeilta kun pystyy ja jos istuin niin istuin tankin päällä. Saavuin yhteen juurakkomäkeen ajoin pyörän jumiin kiroilin ja näin mäen alussa Jesse Viljakaisen jolla oli ketjut poikki. Menin tarjoamaan ketjulukkoa mutta valitettavasti se ei sopinut hänen ketjuun.  Kun saavuin toiselle väliaikapisteelle niin oli paljon aikaa vielä niin päätin että yritetään ajaa koko kierros läpi. Viimeinen takahäkin kiinnike hajosi rinteessä olleessa tosi pahassa kivikossa. Pääsin kierroksen loppuun ja sanoin jo etten lähde jatkamaan mutta sitten moninkertainen maailmanmestari Juha Salminen yllytti mua jatkamaan

Kuskin tankkaus onnistui hyvin ja yksi pieni kramppi tuli 3h kohdilla.

Oli kyllä mahtava tapahtuma ja kaikki järjestelyt oli ihan 10+

junna

Marko Junna.

 

Jesse Viljakainen

Perjantain prologi sujui ajollisesti ihan ok ja tarkoitus oli saada mies sekä pyörä lauantaiksi lähtöviivalle. Toisessa erässä kuitenkin kanssakilpailija koitti tukeissa sisältä ohitusta ja osui etupyörällä sen verran kovaa jalkaan että nilkka otti kipeää, mutta ei onneksi niin pahasti että ajamaan ei pystyisi.

Lauantai alkoikin tutulla ”Jesse vähän jännittää” kaavalla eli aamulla klo 4:00 kroppa alkoi kertoa oksettavalla ololla että tänään on muuten kisapäivä kuitenkin hyvällä fiiliksellä kisaan. Kisa alkoi rauhallisella ajamisella ja muutamassa paikassa olisikin pitänyt vähän aggressiivisemmin mennä kynnykselle niin ei olisi tarvinnut työntää. Kuitenkin ekan kierroksen lopussa sattui täysin tyhmä ajovirhe minkä seurauksena tipuin vähän rinnettä alaspäin ja pää osui aika kovaa kiveen. Kun jatkoin matkaa tiesin että kolahti aika kovaa, koska päätä rupesi jomottamaan ja se lisääntyi vielä sen jälkeen kun olin huollossa pysähtynyt. Toisella kierroksella muutama paikka menikin paremmin kunnes ketjut lähti kertaalleen ja myöhemmin katkesi. Hetki koitettiin saada uutta ketjulukkoa paikalle ja päästä matkaan, mutta kaverilta saatu lukko ei käynyt. Tämän johdosta keskeytys.

Harmittaa että kisa jäi kesken, mutta oli todella hauskaa haastaa itseään reitillä ja nähdä se mahtava meininki koko kilpailun ajan!

viljakainen 2022

Jesse Viljakainen.

 

Mikko Anttila

Race raporttia Sisu extremestä. Extreme enduron kaste on nyt suoritettu. Kaks tarkastus pistettä pääsin etenemään, eli ei ihan koko kierrosta. Mutta monia paikkoja jossa oli vaan itseensä luotettava ja vedettävä täyttä kohti kalliokinkamaa, koska reittissä ei ollut vaihtoehtoja. Monesti ihmetteli jotta menipä helposti, ja joskus että mikä siellä sudituttaa, ja joutu nostelemaan pyörää. Välillä kerättiin vehkeitä milloin mistäkin. Kalliot oli iljettävän liukkaita kun turvekura oli renkaissa kulkeutunut pinnoille. Olin syönyt hyvin loppuviikolla ja energiat riitti hyvin. Kunto kyllä vaati usein huilitaukoja. Mopo toimi hyvin, takarengas vaan lähti kolmekertaa päältä kivikoissa vääntymisestä. Solut pitkin kivikkoa ja rengas hommia sai tehdä. Se vei aikaa ja voimia, kun piti rehata pyörä johonkin sopivaan remonttipaikkaan pois toisten kilpailijoiden reitiltä. Valintaa kultaluokkaa pidin hyvänä, sai ainakin kaivattua haastetta koko vaivan edestä, eikä harjoittelu ollut mennyt hukkaan. Osallistuminen helpotetulle hopeareitille olis tuntunut laimealta, luulisin? Toki sielläkin oli varmasti haastetta löytynyt.
 
Kisareitti saa täydet pisteet. Ja tärkeimpänä se tunnelma mitä Sisussa on. Maaliin tulon jälkeen, mekin oltiin viä noin kolmetuntia paikalla höpisten tuttujen ja tuntemattomien kanssa kisasta yms uusista suunnitelmista. Tuo kisaporukka kyllä on vähän kuin yks iso lahko saman henkisiä kahjoja. Yöpyminen varikolla on osaltaa meidän hippielämää.
 
Aleksi Vilkko kerran sanoikin jottei harmita läheskään yhtäpaljon, kun tietää muidenkin olevan samassa pulassa reitillä. Maaliintulo sitten palkitsee koko rasituksen edestä. Mun tulos on tietysti taas laskettavissa häntäpäästä, eli 5 hitaampaa tais olla kultaluokassa. Mutta itselleni nään itselleni voittajana, kun tunsin antaneeni parhaan suorituksen, ja onnistuin valmistautumaan. Kiitos järjestäjille ja kilpakumppaneille, jotka loitte tämän kokemuksen. Vahvasti uskon jatkavani harjoittelua ensivuoden Sisu exreme kisaan.
anttila
 
Mikko Anttila.

 

Kommentit

Lähettänyt PETRI PIIRA : Ti, 08/30/2022 - 14:31

Kyllä on hieno kisa, saa kokeilla omia rajoja ihan reilusti.

Päivän suoritukseen vaikuttaa niin moni asia mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä kisaan valmistautuessasi.

Kolmas kerta toden sanoo, ja sen näki tämän vuoden tuloksesta(joka vuosi suunnilleen sama tulos).

Toki tänä vuonna pääsin taas hitusen pidemmälle kuin edellisinä vuosina.

Ja onneksi Jesse oli niin loppu että kantoi "vahingossa" väärän merkkistä pyörää yhden mäen ylös.

ISO kiitos tapahtuman järjestäjille, vuoden päästä taas.

Kieli
suomi