Kisatestissä: Beta RR 2t 200

Riku Riiheläinen on tuttu näky Suomen enduropoluilla viimeisen 20 vuoden ajalta. Vuonna 2000 Riiheläinen voitti nuorten Suomen mestaruuden ja kymmenen seuraavan vuoden aikana Riiheläinen nappasi yhteensä neljä henkilökohtaista SM-mitalia aikuisten luokista. Viime vuosina harvakseltaan ajanut ja vieläkin harvemmin kilpaillut Riiheläinen hyppäsi viime lauantaina Mallusjoella Betan uuden 200-kuutioisen kaksitahtisen pyörän ohjaimiin, tarkoituksenaan ajaa kauden ensimmäinen SM-enduro ja tehdä samalla pyörästä kisatesti. Ennen kisapäivää, ehti Riiheläinen käydä kerran ajamassa uudella pyörällä, joten testaaminen jäi varsin vähiin. Siitäkin huolimatta tulos kilpailusta oli loistava, hänen ajaessa SM2-luokassa Eemil Pohjolan perässä kakkoseksi. Samalla Riiheläinen osoitti sen, että ”harrastajapyöräksi” mielletyllä 200-kuutioisella Betalla pärjää myös loistavasti SM-tasollakin.

Me kyselimme Riiheläisen mielipiteitä pyörästä kilpailun jälkeen.

Olet ajanut urasi aikana monen kokoisilla pyörillä, mutta olet ehkä tunnetuin 125-kuutioisen pyörän satulasta. Kun vertaat tätä 200-kuutioista 125-kuutioiseen, niin mitä pidät moottorista?

- Ei niitä voi verrata toisiinsa. Tässä on niin paljon enemmän voimaa ja vääntöä. Tätä voisi enemmän verrata 250-kuutioiseen, mutta tämä ei ole niin kulmikas ajettava kuin 250-kuutioinen. Tämä menee selkeästi niiden välimaastoon. Tämä on moottoriltaan tosi helppo ajettava. Se on lempeä, mutta kun antaa kaasua, niin se menee myös ylhäältä. On tosi makea kone. Pakoaukonsäädintä saa säädettyä pehmeämmäksi ja tai tiukemmaksi ihan ruuvilla. Mia oli se nyt aivan tehdasasetuksissa ja se oli hyvän tuntuinen. Siinä on myös karttasäätönappi, mutta sitä en ole edes kokeillut. Se oli mia tehokkaammalla kartalla.

Tuntuiko tehoa olevan riittävästi koko ajan?

- Kyllä oikeastaan. Noilla auratuilla tieosuuksilla olisi ehkä voinut olla venyvyyttä hiukan lisää. Tosin kone oli aivan aavistuksen rikkaalla, joten se voi olla siitäkin kiinni, että se ei kiertänyt aivan tarpeeksi. Maanantaina kun kävin testaamassa sitä, niin keli oli pakkasella ja nyt oltiin taas lämpimän puolella, joten säädöt eivät olleet ihan kohdallaan sen takia.

Entä pyörän runko ja geometria? Mitä mieltä olet ajettavuudesta

- Geometria on oikein toimiva ainakin mie. Kytkin- ja etujarrukahvaa säädin hiukan tehdasasetuksista, mutta muuten kaikki oli ohjaustankoa myöten aivan niin kuin se tehtaalta tulee. Mie kaikki sopi hyvin.

Entä jousitus? Miten se toimi tuollaisessa lumispoorissa?

- Kyllä se riittävän hyvin toimi. Tiesin, että tulee takkiin, kun reitti kuluu ja menee patille. Sen takia ajoinkin ensimmäisellä kierroksella sen pitkän pätkän tavallaan lähes yliyrittäen, koska tiesin, että siinä on mahdollisuus saada eroa takaa tuleviin. Siinä vaimennus toimi hienosti, mutta kun reitti muuttui röykkyisemmäksi, niin sitten vakiovaimennus ei enää riittänyt mie ja oli pakko antaa hiukan tasoitusta, kun ei voinut kaikkiin patteihin vetää aivan täysillä. Mutta sehän on ihan simmityksellä tehtävissä itselle sopivaksi.

Tuntuiko se liian löysältä?

- Ei se löysältä tuntunut. Vakiovaimentimiksi ne ovat tosi hyvät. En ole millään pyörällä pystynyt ajamaan tuollaista vauhtia vakiokepeillä.

Jos alkaisit tällaisella pyörällä aktiivisesti ajamaan kilpaa, niin mitä tekisit siihen?

- Ensimmäiseksi laitettaisiin iskunvaimennus mie sopivaksi. Talviajo on tärkeä vaimentimien osalta. Kun mennään kovemmalle spoorille niin iskunvaimennus tulee tärkeämmäksi. Moottori on kyllä hyvä. Ehkä hiukan lisää venyvyyttä siihen voisi saada, mutta sekin voi olla, että se oli nyt vain hiukan rikkaalla. Mitään radikaaleja muutoksia en kyllä alkaisi tehdä, on se niin valmiin tuntuinen laite.

Vaikka pyörä on luokiteltavissa harrastajapyöräksi, niin ainakin tulokset osoittivat sen olevan ihan täysiverinen kisapeli, vai mitä?

- Kyllä. Pyörässä on hyvä balanssi. Se ei yliohjannut tai aliohjannut, vaan se meni sinne minne kuljettaja halusi.

Xracing