Keskiviikon kahvitauko, Samuli Koivisto

Samuli Koiviston elämään kuuluu motocross monella tapaa. Mies työskentelee Sumekolla Kawasakin maahantuonnissa ja toimii mekaanikkona Ludde Söderbergille, joka on yksi maamme parhaista motocrossareista. Koivistolla itsellään on myös takana viisi vuotta motocrossin SM-sarjaa. Siitä hän joutui kuitenkin luopumaan ajan puutteen vuoksi vuonna 2012. Nyt mies treenaa normi motocrossarin tapaan ja käy ajamassa aina kun siihen löytyy aikaa. Mielessä on edelleen ajatus kilvanajosta.

Kerro jotain itsestäsi lukijoillemme.
- Työskentelen Sumekolla ja harrastan monipuolista liikuntaa, pääasiassa tietenkin motocrossia.

Mitä kautta olet ajautunut moottoripyörien pariin?
- Isän kautta. Hän on joskus nuorempana ajanut ja sitä kautta minuakin alkoi kiinnostaa. Muistan, että kolmivuotiaasta asti käytiin Ruskeasannalla. Katsottiin kisoja ja minä vedin siellä polkupyörällä apupyörien kanssa ympäri rataa. Sitten jostain syystä aloin kuitenkin pelata jääkiekkoa ja vasta myöhemmin aloitin oikein kunnolla ajamisen. Olen ajanut motocrossia 9-vuotiaasta asti. SM-sarjaa ajoin vuosina 2008-2012.

Ajoit motocrossia A-luokassa vielä vuonna 2012. Sia oli hyvä ajotekniikka ja ajoit muutenkin hyvin. Miksi päätit lopettaa aktiivisen kilpauran?
- En minä sitä ihan lopetetuksi vielä sanoisi. Tässä voidaan tehdä vielä comeback. Syy siihen miksi en ole ajanut kilpaa on se, että totesin vain itselleni, että kun en kaudessa ehtinyt ajaa kuin 25-35 tuntia talvesta syyskuuhun välisenä aikana, niin se ei tahdo oikein millään riittää. Ajamisesta vain häviää tuntuma, eikä ole oikein sellaista luottoa, tai niin hyvää luottoa, kuin on ollut aiempina vuosina. Kaikki johtui siitä, että olin välillä töissä aamukahdeksasta yhteen asti yöllä. Välillä töitä kertyi 80 tuntia viiteen päivään. Ei siinä enää tarvinnut paljon ajella.

- On siis ollut niin paljon töitä, että en ole ehtinyt tehdä tarpeeksi lajiharjoittelua. Sen jälkeen olen päätynyt mekaanikon hommiin ja sillä tiellä tässä ollaan vieläkin. Aina kyllä yritän ajaa, kun se on mahdollista ja treenata paljon muutenkin. Jos jotkut kisat vielä jossain vaiheessa kävisi ajamassa.

Kuinka paljon ajat nykyään?
- Tänä kesänä olen päässyt ajamaan varmaan melkein 40 tuntia. Vaihdoin kesällä työpaikkaa ja sen johdosta mia on ollut vähän inhimillisemmät työajat ja vähän rauhallisempi tahti. Meno ei ole ollut aivan niin hektistä kuin aiemmin ja olen ehtinyt ajaa vähän enemmän.

Toimit tällä kaudella Ludde Söderbergin mekaanikkona. Miten tienne kohtasivat?
- Olemme Ludden kanssa tunteneet siitä asti, kun aloitimme kilpaa ajamisen joskus vuonna 2003 C/B-luokassa. Olimme silloin kummatkin samassa kisassa ja siitä asti olemme olleet kavereita. Jossain vaiheessa emme nähneet kovin usein, ainoastaan joskus radalla tai kun olimme jossain kavereiden kanssa. Emme ehkä nähneet niin usein, kuin mitä olisi pitänyt. Tämä mekaanikon homma lähti käyntiin oikeastaan MP-messujen aikaan, kun Luddella ei ollut silloin vielä ketään mekaanikkoa ja hän kysyi minulta, haluanko lähteä hommaan. Minä vastasin siihen, että mikä ettei, voin minä lähteäkin.

Miten yhteistyönne toimii ja jatkuuko se ensi kaudella?
- Kaikki on toiminut hienosti ja on ollut helv...n hauska vuosi. Molemmat ovat tykänneet, on ollut hienoja reissuja ja meillä on ollut tosi hauskaa. Missään vaiheessa ei ole toisen naama alkanut kyllästyttää. Tietenkin, jos ajaa vaikka johonkin Tornioon kahdestaan autolla, niin joskus tahtovat vähän jutut loppua, mutta sitten laitetaan musiikkia kovemmalle. Meillä on ollut tosi hyvä meininki ja todennäköisesti menemme samalla setillä ensi vuonnakin.

Millainen kuljettaja Ludde on mekaanikon silmin nähtynä?
- Sillä tavalla tosi hyvä, että Ludde ei ikinä luovuta ja antaa aina kaikkensa. Jos ei mene hyvin, niin hän on pettynyt, mikä on minun mielestäni hyvä asia. Tällä tarkoitan sitä, että jos on mennyt huonosti, eikä kuljettaja olisi pettynyt, niin sehän kertoisi siitä, että kuljettajalla ei ole paloa ajamiseen.

- Huoltohommista Ludde antaa mie palautetta ja se on ollut helppoa, koska minäkin ymmärrän pyöristä aika paljon. Olen itse laittanut niitä 14-vuotiaasta asti. Pystymme kummatkin komppaamaan toisiamme siinä ja voimme yhdessä miettiä voisiko joku ratkaisu olla parempi tai auttaako joku säätö jossain kohtaa. Siinä samalla olen tänä vuonna itsekin oppinut joitain uusia pikku juttuja, kun olen ollut mukana. Iskunvaimennuspuolen on kisoissa hoitanut Mika Sironen. Hän on käytännössä ollut ratavarikolla auttamassa vaimentimien säätöjen kanssa, koska hän tietää niistä vähän enemmän. Minä olen sitten hoitanut erien väliset hommat.

Runsaan viikon kuluttua ajetaan Tampereella hallissa supercrossia. Mitä hallikilpailuun valmistautuminen vaatii mekaanikolta ja poikkeavatko kisapäivät mekaanikon normaaleista päivistä ulkoradoilla?
- On se sillä tavalla vähän erikoista, kun kaikki huollossa tarvittavat jutut pitää tuoda siihen paikoilleen niin, ettei niitä tarvitse lähteä autosta hakemaan, koska auto on kaukana. Pitää siis etukäteen miettiä, mitä siellä voi tarvita. Sillä tavalla tuollainen kilpailu on kiva, että siinä näkee koko radan yhdestä paikasta. Pystyy sitten kertomaan kuljettajalle, missä voisi parantaa ja mikä meni hyvin. Palautetta voi antaa heti suoraan ajon jälkeen, koska näkee kaiken.

- Iskunvaimentimia joutuu supercrossiin muuttamaan paljon normaalista ulkoradan kisasta, mutta se on näiden RacePro kavereiden, Mika Sirosen ja Timo Virtasen hommaa. Heillä on siitä enemmän tietotaitoa, eivätkä he varmaan edes antaisi minun tehdä sitä. He haluavat itse panna oman panoksensa siihen.

Millaista tulosta lähdette Tampereelta hakemaan?
- Kyllä me lähdemme sinne ihan kunnolla syöttämään. Ei sinne mennä vain ihmettelemään. Kyllä minä sen verran Luddea tunnen, että hän antaa aina kaikkensa. Nyt vain on ollut vähän huono tilanne, kun missään ei ole oikein päässyt treenaamaan, kun on tällaiset kelit. Suomen halleissa radat eivät ole lainkaan samanlaisia, kuin tuollaisessa kisassa, joten alku voi olla vähän hakemista, mutta kyllä se siitä sitten lähtee. Sama oli Tukholmassa, jossa olimme ajamassa supercrossia viime kuussa. Koko ajan tuli kehitystä kisan aikana, joten eiköhän Tampereella mene ihan hienosti.

Työskentelet Sumekolla Kawasakin maahantuonnissa. Onko työstäsi hyötyä mekaanikon toimissa?
- Kyllä minun mielestäni. Ainakin siinä mielessä, että työkalut pysyvät hyvin käsissä. Ja kun tulee näitä joka päivä tehtyä, niin eivät pääse taidot rapistumaan. Työssä tulee koko ajan opittua jotain uutta, kun on erilaisia laitteita ja erilaisia hommia. Minä koen itse ainakin, että tämä on tosi hyvä homma siihenkin nähden.

Paras ajopaikka?
- Milestonen motocrossrata Californiassa

Mukavin offroadpyörä?
- Kawasakin nelitahtinen KX250F.

Parasta ajamisessa?
- Siinä saa kaikki muut asiat pois mielestä ja se on helv...n hauskaa ihan joka osa-alueella. Siinä pystyy aina kehittymään ja joutuu miettimään paljon kaikkea. Ja tietenkin saa viettää aikaa kavereiden kanssa. On se hienoa hommaa.

Harrastuksesi?
- Ostin juuri jääkiekkovarusteet Hellstenin Antilta ja olen käynyt nyt pelaamassa jonkun verran. Käyn myös salilla noin viisi kertaa viikossa ja sitten ihan peruslenkkeilyä. Voisi sanoa oikeastaan, että treenaan samalla tavalla, miten normi crossiajajakin treenaa.

Parasta musiikkia?
- Rap, hip hop ja jonkun verran rokkia.

Mottosi?
- Anna aina kaikkesi.
- Jos jonkun aloitat, niin tee se loppuun kunnolla.

Minna Valonen