Keskiviikon kahvitauko, Markus Michelsson

Kerro lukijoille jotain itsestäsi?
- Kauhean vaikea kysymys, tota oon luonteeltani rauhallinen ja avoin. Turun suunnalta kotoisin oleva nuori mies.

Mitä kautta sinä olet ajautunut moottoripyörien pariin alun alkaen?
- Isä aikoinaan ajoi harrastus mielessä ja sieltä se on lähtenyt. Tuli pikku poikana ajettua mopoilla ja kaikilla pärisevillä vehkeillä, kun asuttiin maalla tai asun vieläkin maalla. Siitä se innostus on lähtenyt, kisat ei silloin ollut vielä mielessä. Sitten jossain vaiheessa aloin harrastaa enemmän ja sain kaverilta endurokilpailuihin lainaksi valkokilpipyörän. Pärjäsin kisoissa ihan kivasti ja sitten lähdinkin hankkimaan omaa kalustoa.

- Enempi tämä on ollut vapaaehtoista harrastamista, en ole ikinä ajatellut, että tästä tulisi mie ammattia. Enempi sellaisella itsensä voittamisfiilis pohjalla on menty.

Missä mies on ollut, kun ei ole kisoissa näkynyt viime aikoina?
- Mia on vasemman käden nimettömässä ensimmäinen nivel tulehtunut ja se on aiheuttanut vaivaa jo alku talvesta lähtien. Se kestää ajaa pari vetoa ja turpoaa heti sen jälkeen. Vielä en tiedä, että pääsenkö edes Päitsiä ajamaan. Sitä ennen on joku kisa Joutsassa, johon pitää lähteä kokeilemaan miten pystyy ajaa.

Tavoitteesi tälle kaudelle?
- Kyllä mahdollisimman hyvää SM-pistesijaa lähdetään hakee omassa luokassa. Sitten mä ajan Viron mestaruussarjan kisat kanssa, joista yksi on SM-kisojen kanssa päällekkäin, mutta hyviä sijoituksia lähdetään sieltäkin hakemaan.

- Pyörää olen vaihtanut isompaan, tulen ajamaan A3-luokassa tänä vuonna. Uusi pyörä tuntuu kyllä sopivan hyvin käteen, mutta nyt kun nämä kelit on mitä on ja minä olen spoori/lumi kuski, niin nyt ei kyllä ole minun ajokelit. Päitsillä on tavoitteena, että ajaisin viiden porukkaan omassa luokassa. Luokassani on mukana monta kovaa kuskia.

Onko valmistelut Päitsiä varten jo aloitettu?
- On aloitettu, hotellit on varattu. Täytyy vielä katsoa miten sormi kestää ja mitä lääkäri sanoo siitä. Kaikki on kuitenkin suhteellisen valmista kisaa varten, kunhan vaan auton pakkaa :) .

Parempi puoliskosi Esmeralda Vesterinen ajaa myös enduroa. Kuinka paljon teidän perheessä ajetaan prätkillä? Ja mahtuuko mukaan muutakin ajoa kuin enduroa?
- Kyllä me aika paljon ajetaan. Esmeralda vaihtoi enduropyöränsä katupyörään. Nykyään me ajetaan kuitenkin vähän vähemmän, kuin pari vuotta aiemmin. Me ollaan nyt urheiltu muita lajeja enempi. Meillä on tarkoitus kokeilla triathlonia tuleva kesänä Vantaalla. Nyt kun on ollut vähä luminen talvi niin me ollaan pyöräilty ja uitu. Me huomattiin, että triathlonissakin on useampia luokkia ja sieltä löytyi sellainen kokeilu luokka, johon me aiotaan osallistua. Siinä ei tarvita lisenssiä ja matkat ovat lyhyemmät. Samalla kun me treenaamme kisaan, me tietenkin nostamme perus- ja fyysistä kuntoamme, siitä on sitten taas hyötyä ajamisessa.

Huoltaako teistä kumpikin oman kalustonsa vai jaetaanko työt jotenkin?
- Kyllä yleensä kumpikin huoltaa omasta, mutta joskus tehdään ristiinkin. Jos vaikka mia työt venyy voi Esmeralda vaihtaa mie renkaita. Aina tarvittaessa me autetaan toisiamme.

Mitä etuja näet siinä, että kumpikin teistä ajaa?
- No tavallaan se, että jos vaikka ajaminen ei suju ja vit…. niin perk……sti, niin toinen ymmärtää, kun ei naurata. Esmeraldakin on voi olla kiukkuinen, kun kisa ei ole sujunut, niin mun helpompi ymmärtää miksi toinen on äreänä. Pystyy eläytymään toisen fiiliksiin kisoissa; onnistumisiin ja pettymyksiin ja rahan menoon.

Minna Valonen