Keskiviikon kahvitauko, Kari Tiainen

Seitsemän kertainen enduron maailmanmestari asuu Espanjassa ja vetää endurosafareita Afrikassa, Portugalissa ja Espanjassa.

Miten olet alunperin ajautunut kurapyörien pariin?
- No kiinnostushan heräsi aikanaan 70-luvulla, kun Mikkola ja Vesterinen ajoivat, ne ne on mulle kiinnostuksen tähän lajiin herättäneet. Perhe taustaa mulla ei tähän ole, sillä isä oli painija. Isä yritti meistä pojistakin tehdä painijoita, mutta ei siinä onnistunut. Pärinä vaan vei mut mukanaan ja toisen veljen vei keilailu.

Mistä ammensit voimavarasi kilvanajoon, kun olet ajanut peräti 29 vuotta kilpaa?
- Noo kiinnostus tähän lajiin säilyi koko kilpauran ja eihän se ole sammunut vieläkään. Se on tullut sellaiseksi elämäntavaksi, kyllä se sitä on, että se on luonnostaan tullut ja sitähän se tarviikin, että löytyy se älytön määrä sitä tahtoa mennä noinkin pitkälle. Siitähän se loppupelissä kuitenkin on kiinne, että kuinka paljon sulta löytyy sitä tahtoa.

Vieläkö tekee mieli ajaa kilpaa?
- Ei tee enää. Se on jännä juttu, mä oon ihmetellyt kavereita, jotka on kanssa ajaneet ammatikseen mm. Sintosen Jukka. Se on nyt täällä käynyt muutaman kerran ajaa, ni se ajoi silloin ekoja kertoja, joku viis vuotta sen jälkee ku se oli lopettanu. Jätkät lopetti niinkun seinään. Outoa ajatella, että miten ne pysty siihen, koska Jukkakin oli tehny sitä vuosi kaudet ihan täys päiväisesti. Ja mähän nautin vieläkin ajamisesta.

Jäitkö kaipaamaan jotain kisa vuosilta?
- No mullahan oli silleen pehmee lasku, että kun lopetin täyden MM-sarjan ajamisen niin mähän aloin vetää silloin suoraan sitä Kotarin teamia. En oikeestaan kaipaa mitään sieltä kisavuosilta, mutt nythän sitä tietty miettii, kun ei oo tiimipäällikkönä.

- Toihan oli tosi hieno projekti toi Ice1Racing teamin juttu. Siinä taas pääsi fiilikseen ihan täysillä messiin, mutta sitten sieltä tuli ne varjopuoletkin ihan täysillä silmille, et taas oltiin kotoonta pois ihan jatkuvasti.

Millaisena näet enduron tulevaisuuden?
- Sehän nyt ei kauheen ruusunen just tällä hetkellä ole suomalaisten kuljettajien osalta. Semmoset huippulupaukset, mitä tuli kun liukuhihnalta sen jälkeen, kun meikäläinen alko siellä pärjää, niin tuntuu että, nyt on niinku tosi hiljasta sillä saralla. Kun sinne silloin tuli niinku tosiaan sellasia jätkiä mitkä säväytti heti. Nyt on tietty hyviä, mut mä en haluu mitenkään mollata näitä poikia jotka nyt ajaa, mutta se on vaan pakko todeta, että ei oo siellä näkynyt sellasia säväyksiä ku joku Salminen tuli ja näin. Niitä ei vaan oo ollu nytten ja semmostahan se on. Sehän menee niinkun sykleissä Suomi hallitsi 90-lukuu ja se vaihtelee maittain, nyt on Ranska, se on jännä et miten se menee, mutta tuntuu et aina yhdellä aikaa löytyy siitä samasta maasta kuskit, nythän ei ranskalaisille mahda kukaan mitään.

- Näen kuitenkin, että Suomesta on tulossa hyviä poikia, kun kesällä touhusin noita leirejä. Hiton hyviä poikia, mutta sitten kun on vähän huonoa tuuria, minkä olen nähnyt myös oman pojan kautta, kun ei pääse ees oikeen näyttää mihinkään, kun aina on joku ongelma.

- Yrittää vaan pitää ja haluan olla ittekkin mukana, mut ongelma on vaan se, että niitä enska poikia ei täällä vaan näy. Mitään muuta reittiä siihen menestymiseen ei ole, kuin tulla etelään ja tyyliin muutta tänne tai onhan niitä muitankin ajopaikkoja, mutta siitähän ei mihinkään pääse, että tää etelä Espanja taitaa olla paras paikka harjoitella talvella.

- Näen, että lajina enskassa on haastetta tulevaisuudessa. Nyt kun Juhakin lopetti, ni Juha piti mulle sellasen puheen siitä mitä se on se nykytila, kuinka se on junnannut paikallaan. Kyllä siellä oikeesti pitäisi tapahtua. Sellanenki oli jännä, kun mä olin MM-varikoilta pois pari vuotta ja kun mä keväällä menin sitten Espanjan MM:ää kattomaan, ni helvetin hienoa oli nähdä kaikkii kavereita, mut ihan tuntu kuin ei ois ollut päivääkään pois. Se oli jännä juttu ja samaa se sanoi Juhakin. Jotain siellä pitäisi kyllä tapahtua. Ilman FIM:ssä olevaa Giovanni Salaa siellähän ajettaisiin vain extreme pätkiä, eli siihen suuntaan se olisi menossa. Eli enduroa pitäisi kehittää lajina.

Ajat edelleen työksesi enduroa, vedät endurosafareita Afrikassa, Portugalissa ja Espanjassa, tuntuuko ajaminen työltä?
-Pitäisi olla huolissaan, jos se ajaminen tuntuisi siltä. Mä kyllä nautin ilman muuta ajamisesta. Me oltiin just kuukausi Marokossa ja hemmetin hyvää jengiä tulee sinne lomalle ja hakemaan elämyksiä täst ajamisesta ja mä oon ihan varma et me pystytään niitä tarjoamaan jokaiselle. Kyllä se vetää suun virneeseen ja porukka viihtyy ja siinä viihtyy itse mukana.

Kenelle suosittelisit ulkomaan safaria?
- Ihan kenelle vaan alan harrastajalle. Eniten käy miehiä 35:stä ikävuodesta ylöspäin ja viidenkympin molemmin puolin, kun lapset on lentänyt pesästä ja on vähän rahaa käyttää tämmösiin elämyksiin. Tietysti niin, että on ajotaustaa, mutta ihan katupyöräilijöitäkin on Marokossa ollut mukana. Meillä on siellä huoltoauto mukana, niin on mahdollista pitää välillä lepopäivä ja istua huoltoauton kyydissä jos sellaiselle on tarvetta. Kukaan ei ole tosin vielä käyttänyt mahdollisuutta sen takia ettei olisi jaksanut ajaa.

Mikä on haastavinta afrikan safareilla?
- Siellä tulee paljon sitä päivä matkaa, että onhan ne pitkiä päiviä, mutta ne menee yllätävän nopeasti, koska koko ajan ollaan niinkun erimaailmassa. Fyysisestihän ne ei oo verrattavissa mihinkään rytä enduroon, sillä suurin osa maastoista on Jeepillä mentäviä aavikko teitä.

Mikä on parasta endurossa?
-Sen monipuolisuus.

Minna Valonen