Huomioita Turusta

Omasta mielestäni yksi koko kesän crossin päätapahtumista kaasuteltiin viime viikonloppuna Turussa. Tällä kertaa sää suosi kilpailua ja tapahtuma oli selkeästi onnistuneempi kuin viime vuonna, mutta kaksi asiaa puuttui: yleisö ja kuljettajat. Palataan näihin hieman tuonnempana ja aloitetaan ruodinta radasta.

Rata

Viime vuonna kritisoin rataa kovalla kädellä ja tänä vuonna se olikin huomattavasti parempi. Merkkaus oli kohdallaan, eli lippusiimat reunustivat sitä jolloin se näytti kisa-areenalta. Viime vuonna vaivannut pöly oli tänä vuonna vähemmässä, mutta silti sitä oli. Lauantai aamun harjoituksissa ja aika-ajoissa rata oli loistavassa kunnossa, mutta kun aurinko paistoi ja tuuli, kuivui rata nopeasti. Koska aikataulussa oli reilusti aikaa, olisi rataa pitänyt kastella pidemmillä tauoilla. Näin pöly olisi pysynyt poissa, eikä radasta olisi tullut paikoin kivikovaa ja liukasta. Tämän asian kritisoinnin kanssa en ollut edes yksin, vaan Kullaksen Harri sanoi finaalin jälkeen aivan samaa.

Tuon kasteluongelman lisäksi radassa ei mielestäni valitettavaa sitten ollutkaan. Rata oli hyvä supercrossrata ja nimenomaan paino sanalla supercross. Se ei ollut superiradaksi vaarallinen, eikä vaikea. Radalla oli yksi rytmisuora, joka mahdollisti eri vaihtoehtoja, mutta muuten siellä oli selkeitä tuplia ja yksi tripla. Muutamat tahot kritisoivat rataa vaaralliseksi jo ennen kilpailua ja sen jälkeenkin. Jos muistellaan Turun kahden viime vuoden ratoja, ei tämän vuoden rata poikennut juurikaan edellisvuosista. Ensimmäisenä vuonna rata oli huomattavasti teknisempi kuin tänä vuonna ja siellä oli jopa isompia hyppyreitä. Viime vuonna radan röykkysuora oli vaikeampi, mutta muuten vaativuustaso oli tämän vuoden tasolla.

Käydäänpä läpi lauantain kilpailun suurimpia lippoja: Kovalaisen Markon pyörä sammui ilmassa ja mies tuli päälleen alas= ei radan vika. Takatalon Leevin takapyörän ympärille kertyi ratanauhaa ja pyörä lukkiutui ilmassa= ei radan vika. Santtu Tiainen lipesi pyörän päältä pois maalisuoran päässä ja satutti polvensa= ei radan vika. Miika Mäkinen taisi kaatua yhdellä kierroksella parhaimmillaan kolme kertaa ja muutamankin kerran röykkysuoralla= ei radan vika. Koskelan Nikolla jäi muutamallakin kierroksella rytmisuoralla hyppyjä vajaaksi ja viimeinen koitui kohtalokkaaksi= ei mielestäni radan vika. Pääkkösen Jaron tripla jäi treeneissä vajaaksi ja hän lensi siitä= radan vika ei ollut hypyn lyhyeksi jääminen, olisiko tilannetta auttanut jos alastulo olisi ollut loivempi, ehkä?

Mielestäni kukaan kuljettaja, kenen kanssa lauantaina juttelin, ei sanonut rataa vaaralliseksi. Tosiasia on se, että supercrossradalla on suurempia hyppyreitä ja teknisempiä paikkoja kuin normaalissa motocrossissa ja sitä myötä laji saattaa olla vaarallisempi kuin normaali crossi. Lisäksi oman hankaluutensa tekee se, että supercrossia on vaikea Suomessa harjoitella ratojen puutteen takia. Omasta mielestäni Turun SUPERCROSSrata ei ollut vaarallinen, mutta on pohdittava:

Sopiiko Supercross Suomeen?

Tätä asiaa olisi syytä pohtia. Ei ole nimittäin hyvä asia, että kuljettajien määrä on laskenut kuin lehmän häntä parin viime vuoden aikana ja SM-päivänä radalla on kahdessa luokassa yhteensä 52 kuljettajaa. Poissaolo syitä on monia, kuka on estynyt muuten vaan, kuka on loukkaantunut ja kuka ei halua vaan lähteä ajamaan supercrossia? Jälkimmäinen syy on se, mihin voidaan osin vaikuttaa. Tässä tulee ongelmaksi varsinaisten supercross ratojen puute Suomessa ja sitä myötä harjoittelun vähyys. Moni ei halua lähteä harjoittelemaan supercrossia kilpailuun ja jättää ennemmin kisan väliin.

Supercross sarja on motocrossimme lippulaiva, mutta tällä hetkellä se ei näytä siltä. Kuljettajia on vähän ja yleisöä vielä vähemmän. Toki samaan hengen vetoon on sanottava, että kuljettajia on ollut myös normaalin crossin SM-kisoissa tällä kaudella todella vähän. Rauman MX1 -luokan kisaan oli ilmoittautunut 27 kuskia, Vantaan kauden avaukseen MX1 -luokkaan 35 kuskia ja Turun superiin 30 kuskia.

Eli onko kuitenkin aiheellisempaa kuitenkin kysyä, miksi A-luokan kuljettajia on yleensäkin kisoissa vähän? Ehkä ongelma ei olekaan vain supercrossissa A-luokan osalta, vaan ihan jossain muussa?

Muiden luokkien osalta superin osallistujamäärät olivatkin reilusti normaalikisoja matalampia. Sunnuntain osallistujamäärät olivat rehellisesti säälittäviä.

Ehkä supercross ei sellaisenaan sovi Suomeen, vaan meidän pitäisi mennä takaisin alkuperäiseen Ruotsista lainattuun ideaa Speedcrossista. Kisat tavallisille crossiradoille, lyhennettyinä versioina. Supercross formaatti ja kansalle sirkushuveja! Mutta silloin meidän ei pitäisi puhua enää supercrossista. Hallikisat ajettaisiin supercrosseina ja kesällä vedettäisiin speedcrossia. Ihanne olisi tietysti, että meille saataisiin syksylle neljän osakilpailun supercrossin SM-sarja, joka ajettaisiin hallissa. Ja kesä vedettäisiin normaalia motocrossia.

Missä yleisö?

Parinkin eri henkilön kanssa koitimme lauantaina laskeskella kuinka monta ihmistä katsomossa oli. Tarkkaa summaa ei silmällä tietenkään pysty sanomaan, mutta joka tapauksessa radan reunoilla ei varmasti tuhatta katsojaa ollut. Missä vika yleisön puuttumiselle? Eikö laji vaan kiinnosta, oliko samana päivänä liikaa tapahtumia, eikö markkinointi onnistunut? Varmasti yhtä oikeaa vastausta ei tuohon ongelmaan löydy.

Mietitään hetken aikaa, mistä yleisö pitäisi kilpailuun saada? Lajin parissa on tietty määrä ihmisiä, jotka kilpailuun aina tulevat. Se määrä on rajallinen, eikä kauaksi helposti lähdetä, vaikka kuin oltaisiin faneja. Tampereen superi onnistui viime syksynä hienosti houkuttelemaan lajin ulkopuolisia katsojia lähiseudulta kilpailuun. Tässä on se potentiaali, mikä jokaisen kisa paikkakunnnan pitäisi pystyä houkuttelemaan. Miten se onnistuu, on eri asia. Normaalilla mainonnalla ei varmastikaan saavuteta nykypäivänä enää haluttua tulosta (Turussakin kilpailu oli hyvin esillä paikallisissa lehdissä ennen kilpailua), vaan on etsittävä kumppaneita ja tietyllä tavalla 'verkostoiduttava'.

Tänä vuonna supercross sarjan yhteydessä on edellisenä iltana / iltapäivänä jokaisella paikkakunnalla promotapahtuma kilpailusta. Turussa tämä oli muistaakseni paikallisen Prisman yhteydessä. Tätä kautta saadaan lajia tunnetuksi ja esille, mutta väittäisin ettei se tuo seuraavan päivän kilpailuun kuin ehkä muutaman ihmisen lisää. Eli työ on aloitettava paljon aiemmin, kuin edellisenä päivänä.

Aikataulu

Ymmärtääkseni lajiryhmä / liitto on laatinut SM-kilpailuihin aikataulut, joiden mukaan on mentävä. Onko ne sitten ohjeelliset, vai määräävät siitä mia ei ole varmuutta. Joka tapauksessa kilpailun järjestäjällä tai Finnmotoracella (joka toimii kilpailun promoottorina) pitäisi olla valtuudet ja myös uskallus noita aikatauluja tarvittaessa muuttaa. Nyt oli tiedossa jo hyvissä ajoin, että kuljettajia on vähän, mutta aikataulua ei muokattu. Esimerkkinä virallisessa aikataulussa oli loppuun asti merkittynä karsintaerät, joita ei missään vaiheessa edes pitänyt ajaa. Miksi yleisölle annetaan väärää tietoa? Muutenkin kisan aika muodostui liian pitkiä taukoja katsojille, eikä väliaikaohjelmaa paljon ollut. Alkuerien jälkeen väliaikaohjelmana on Honda Challenge, joka oli erinomainen. Todella hyvää viidettä yleisölle ja sitä edesauttoi hienosti kuljettajien mahtava suhtautuminen 'kisaan' Muilla tauoilla ei sitten oikein mitään ihmeellistä ollutkaan, joka oli tietysti meikäläisen kannalta hienoa asia, koska ehdin välillä käymään syömässä loistavaa kanapastaa, jota Miisa jälleen KTM:llä tarjoili!

Varikko

Jostain syystä tänä vuonna omaan silmääni Turun ns. A-varikko oli erittäin vaisu. Paikalla oli KTM:n iso rekka, Kullaksen tiimi ja Hondan teltat, sekä muutama pienempi tiimi. Muuten varikko oli todella sekainen ja parkissa seisoi henkilöautoija ja muuta kalustoa. Vastaavasti B-varikolla oli Kawasakin isorekka, Kovalaisen tiimi telttoineen ja esimerkiksi Ruohiaisen tiimi näyttävine telttoineen. Miksi ei A-varikolle otettu kaikkia kärkikuljettajia ja isoimpia tiimejä? Vastaanpa tässä itse itselleni, että oltaisiin otettu, mutta tiimipaikan hinta oli 150€. Eli jos esimerkiksi Vesa Kytösen luotsaama Kawasakitiimi olisi tuonnut todella näyttävän rekan A-varikolle ja sitä kautta tuonnut tapahtumaan näyttävyyttä, olisivat he joutuneet maksamaan siitä 150€ extraa!

Kuljettajat

Harri Kullas

Ammattimiehen varmuudella Harri hoiti homman kotiin täysin suvereenisti. Varaa olisi vielä varmasti ollut ajaa kovempaakin, mutta tarvetta siihen ei ollut. Yhä edelleen sanon, että iso pyörä istuu hänelle käteen mielestäni paremmin kuin pikkupyörä. Kullaksen mukana olo on koko kilpailun kannalta tärkeää ja onhan aina hienoa nähdä ammattimies radalla.

Toni Eriksson

Toni jatkaa tasaisen varmaa menoaan. Hän ei sorru virheisiin ja pystyy hyötymään muiden virheistä. Eleetöntä menoa.

Riku Viljakainen

Viljakaisen menoa on hieno katsoa supercrossissa. Ajoitukset ovat kohdallaan, eikä virheitä tule. Oikeastaan ainoa virhe oli päästää Koskela tulemaan sisältä ohi finaalissa ja samalla antaa mahdollisuus yhteenosumiselle. Finaalin lopussa ehkä hieman väsyi ja Oinonen tavoitti häntä, mutta missään vaiheessa ei laskenut Oinosta iskuetäisyydelle.

Miika Oinonen

Oinonen on ollut yksi tämän kauden suurimmista yllättäjistä. Nyt loppuun asti yrittämistä, eikä selkä noussut pystyyn. Onko lenkkipolut sitten tullut Oinoselle tutuksi?

Teemu Lehtinen

Jotain on tapahtunut Lehtisen ajossa ja lukko on aukeamassa. Ajo on jo huomattavasti sulavamman näköistä ja lähestyy viime syksyn menoa. Työtä on toki vielä tehtävänä ja ehkä ennen kaikkea henkisellä puolelle, jota työtä onkin tehty. Arvostan erittäin korkealle sitä, että Teemu rehellisesti myöntää hakeneensa apua henkiseen puoleen ja hakevansa ratkaisua ongelmaansa. Erittäin harva näin tekee ja vielä harvempi sitä jostain syystä myöntää. Tämä oikeastaan vielä osoittaa sen, kuinka tosissaan Lehtinen motocrossiin suhtautuu.

Yhteenveto

Huolimatta kuljettajamäärästä ja yleisömäärästä, oli Turun supercross tapahtumana hyvä. Paljon on lajissa tehtävänä ja mietittävänä, koska kukaan ei halua että se kokeen rata-autoilun kohtaloa jolloin SM-tittelistä ajaa viisi kuljettajaa. Iso hatunnosto Turulle joka panostaa vuodesta toiseen tapahtumaan ja tekee kaiken täysillä. Vielä kun suuri yleisö ja osoittain jopa kuljettajat huomaisivat sen.

Kiitokset jälleen kaikille jotka jaksoivat lukea jorinat loppuun.

Jani