Huomioita Turusta

Aloitetaan kisan ruotiminen jo ennen viikonloppua olleista tapahtumista ja kilpailun tiedottamisesta. Viime vuoden tapaan kilpailun tiedottaminen oli ehdottomasti parasta, mitä lajin parissa on nähtyä. Turun Moottorikerhon tiedottajana toiminut Marko Vihriä hoiti tiedottamisen aktiivisesti ja ammattitaidolla.

Kun lauantai aamuna saavuin kisapaikalle, oli ensi tunnelmat hyvät. Varikko vaikutti hyvältä, asfaltoidut parkkipaikat ja myyntikojuja oli runsaasti. Kaiken kaikkiaan varikkoalue ja myyntialue toivat tietynlaisen karnevaali tunnelman, jollainen supercrossissa pitääkin olla.

Pölyä ja heikkoa radan merkintää

Kun pääsin radalle, oli hämmennys melkoinen. Menossa oli juuri MXJ-luokan harjoitukset ja rata vaikutti siltä, kuin se olisi pahasti kesken. Ratanauhat puuttuivat lähes joka puolelta ja pöly oli hirvittävä, lisäksi rata vaikutti tietyiltä osin jonkun takapihalle tehdyltä syheröltä. Valitettavasti tilanne ei ollut väliaikainen, vaan esimerkiksi ratanauhat oli päätetty jättää kustannussyistä valtaosin pois. Nauhoja oli lyhyitä pätkiä kurveissa, mutta ei esimerkiksi sääntöjen vaatimissa hyppyrien lähdöissä. Nauhojen puuttuminen aiheutti viikonlopun aikana sen, että useat kuljettajat kiersivät hyppyrit tiukoissa tilanteissa radan ulkopuolelta, mutta kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota, koska ratanauhoja ei ollut. Tämän kaltaisen tilanteen vuoksi esimerkiksi Ludde Söderberg kaatui finaalin alussa, kun Marko Jumppanen kiertää lähdön jälkeisen 180 asteen kurvin jälkeen olevan tuplan ja palaa radalle samaa vauhtia hyppyrin jälkeen, ajaen Söderbergin etupyörään. Kyseinen tapahtuma näkyy selvästi Xracingin sivuilla olevasta kypäräkameravideosta, Jere Koskisen kuvaamana. Nauhojen puuttuminen aiheutti omalta osaltaan hieman ”kyläkisan” tunnelman. Oliko nauhojen pois jättäminen oikea paikka säästää, ei varmastikaan?

Toinen asia mikä vaivasi itseäni ja monia muitakin oli pöly. Nykypäivänä motocrosskisoissa ei tarvitse enää niellä pölyä, niin kuin aiemmin. Kastelulaitteet ovat olemassa ja niitä hyödynnetään hyvin. Jostain ihmeen syystä näin ei Turussa tehty. Muutamatkin tahot kertoivat mie, että rata ei olisi kestänyt etukäteen runsasta kastelua ja sen vuoksi sitä ei kilpailua edeltävänä iltana kasteltu kunnolla. Luontoäiti tosin osoitti tämän väittämän totaalisen vääräksi lauantai-iltana, kastelemalla radan itse kunnon suihkulla. Sunnuntaina aamulla rata olikin parhaimmillaan, kuin mitä se koko viikonlopun aikana oli. Lauantaina rata oli pölyävä ja liukas, pölyn haitatessa muitakin kuin kuljettajia. Esimerkkinä Antti Pyrhösen tiimillä oli oma VIP-teltta jossa heillä oli kutsuttuna 250 vieras, jotka ruokailivat pölypilvessä. Ja jokainen voi kuvitella, oltiinko Pyrhösen tiimissä tyytyväisiä tuohon asiaan.

Kun nämä ongelmat jätetään radasta huomioimatta, oli rata onnistunut. Radan maalin molemmin puolin olleet 180 asteen kurvit olisivat voineet olla hieman leveämpiä ja ajettavampia, jonka seurauksena niihin olisi voinut muodostua myös kunnon ohituspaikkoja. Radan yläosa oli hyvä ja sinne rakennettu röykkysuora onnistunut. Sopivan haastava, mutta ei kuitenkaan liian vaarallinen. Joskin omasta mielestäni viime vuoden rata oli huomattavasti parempi, mutta silloin vain sade vei kilpailun mennessään.

Loistavaa selostusta

Poikkeavaksi Turun Supercrossin muodosti myös selostus. Totti Raittila hoiti normaaliin tyyliin erien aikaisen selostamisen loistavasti ja nyt hänellä oli vielä Kusti Manninen kumppanina, joka hoiti erien välissä haastattelut ja yleisen vitsailun. Todella isot pisteet tälle kaksikolle homman hoitamisesta ammattitaidolla. Varmasti joku lajin ulkopuolinen henkilö saattoi hieman ihmetellä Mannisen kysymyksiä kuljettajilta, mutta kaikki jotka lajista jotain tietävät, ottavat ne varmasti viihteenä vastaan. Välihaastatteluiden avulla katkot eivät tuntuneet lainkaan niin pitkiltä, vaan koko ajan oli jotain nähtävää tai kuultavaa.

Aikataulut

Muutoinkin lauantain aikataulu kisoissa oli hyvä. Koko päivän tapahtui ja yleisö sai varmasti rahoilleen vastinetta. Supermoto toimi yllättävän hyvin supercrossin kanssa samassa kilpailussa ja toi oman mausteensa päivään. Joskin sanottava on myös se, että jos Mauno Hermunen ei olisi ollut ajamassa supermotoa, olisi aika moni jäänyt istumaan supercrossin katsomoihin odottamaan seuraavaa starttia.

Kun päivän aikataulussa ei ole kuin 10 minuutin taukoja, se tuo tietysti oman haasteensa kilpailussa työskentelevillehenkilöille. Itse ennätin käymään päivän aikana onneksi nauttimassa KTM:n rekassa maittavan pasta-annoksen ja muutaman kahvikupillisen, mutta jopa kisamakkarat jäivät syömättä. Vastaavasti esimerkiksi Raittilan Totti ei ehtinyt poistumaan selostuspaikaltaan kuin pari kertaa pikaisesti. Onneksi Totille sentään toimitettiin ruokaa syötäväksi. Myyntikojujen pitäjät olisivat varmasti toivoneet edes yhtä hieman pidempää taukoa, joka olisi saanut kaikki ihmiset kojuille ostoksia tekemään.

Sunnuntain aikataulu olikin sitten jälleen täysin päinvastainen. En rupea tätä asiaa sen enempää tässä ruotimaan, kuin tein sen saman jo Hyvinkään supercrossin osalta. Mutta jos radalla on päivän aikana n. 65 kuljettajaa ja päivän kesto on n. 9 tuntia, niin jotain tarvitsisi tehdä. Nyt kuljettajien isät tulivat kertomaan mie kuinka käsittämätöntä odotusta koko päivä on ja pyysivät minua kirjoittamaan asiasta. Toivottavasti tähän saadaan muutosta aikaiseksi.

Väärä kuljettaja, väärässä lähdössä

Turussa sattui myös varsin erikoinen tapahtuma, kun MXA-luokan kuljettaja ryhmittyi MXJ-luokan lähtöön ja otti vielä kaiken lisäksi holeshotin nimiinsä. Valitettavasti hyvä lähtö kariutui toisen kurvin kaatumiseen ja ilmeisesti lääkärireissuun. Omaan jakeluun ei mahdu, miten ihmeessä kyseinen tapahtuma oli mahdollista? Miten kuljettaja tai huoltajat eivät itse huomaa sitä, että lähtökarsinassa ja lähtöpuomilla on täysin eriluokan kuljettajia ja miten ihmeessä järjestäjät laskivat väärän luokan kuljettajan puomille? Jälkikäteen kuulin muutamaltakin kuljettajalta, että valvontaa ei lähtökarsinaan mennessä ollut ja sen vuoksi tämä oli mahdollista, mutta tämä on puhtaasti kuulopuhetta. Joka tapauksessa erittäin uskomaton tapahtuma.

Liputus

Usein kritisoimani lippumiesten määrä ja heidän toimintansa oli Turussa hyvällä tasolla. Lippumiehiä oli runsaasti ja liputukset pääsääntöisesti oikeita. Kuitenkin Turussakin lippumiehet tarjosivat välillä liian hanakasti paikallaan olevaa keltaista lippua, vaikka kuljettaja oli maassa pimeässä kohdassa. Mutta missään nimessä ongelman ei ollut Hyvinkään luokkaa ja pääosin toiminta oli hyvää.

Kilpailu itsessään

Itse kilpailu oli varmasti parasta mitä tänä vuonna on ollut tarjolla. Mauno Hermusen show supercrossissa oli aivan uskomatonta katsottavaa. ”Holet ja himaan” Hermunen nappasi sekä alkuerässä, että finaalissa lähdöt nimiinsä ja ajoi alkuerässään toisena vielä maaliinkin. Finaalissa Hermunen veti letkan kärjessä ensimmäisellä kierroksella isosta tuplasta ”heelklickerit”, mutta antoi periksi hieman sen jälkeen.
Lopussa Hermunen keskittyi viihdyttämään yleisöä hyppimällä ja tekikin sen mallikkaasti.

Sami Kääpä, huh huh. Monet tiesivät Kääpän nopeaksi, mutta varmasti lähes kaikki odottivat miehen vauhdin hiipuvan muutamien kierroksien jälkeen, mutta ei. Kääpä ajoi virheettömästä ja voitti kaikkien yllätykseksi kisan. En oikeastaan vieläkään pysty sanomaan, oliko voitto Kääpän hyvyyttä vai muiden heikkoutta? Harrastuksena kesäisin crossia ajava ja Hermusen kanssa pleikkari pelaava Kääpä tulee ja pesee MM-sarjaa kiertävät ja läpi vuoden tosissaan treenaavat kuljettajat. Huima suositus!

Niko Koskela ajoi Kääpän perässä hyvin kisan. Pari kertaa Koskela nousi jo Suzuki –kuljettajan rinnalle, mutta ei pystynyt ohitukseen. Hieman aggresiivisemalla ajolla Koskela oli noussut ohi, mutta oli ehkä liian herrasmies. Kaksikon takana nähtiin myös loistavaa taistelua. Antti Pyrhönen ja Marko Kovalainen näyttivät, mitä taistelu supercrossissa on parhaimmillaan ja puhtaimmillaan. Kaksikko ohitti toisensa useampaan kertaan ja peitti toisensa ajolinjat, mutta täysin puhtaasti. Molemmat kertoivat saman kisan jälkeen ja juuri tämän kaltaista kisaa yleisö haluaakin nähdä.

Myös taaempana nähtiin monta hyvää kamppailua ja kokonaisuutena finaali oli erittäin hyvä.

Paljon tuli käytyä läpi ja paljon jäi käymättä läpi. Viikonloppu Turussa oli hieno (en ikinä uskoisi itseni sanovani tätä) ja supercross osoitti jälleen, olevansa SML:n paras tuote.

Kiitos jälleen kaikille jotka jaksoivat lukea palstan loppuun!

Jani Hovi / Xracing