Huomioita Solsonasta

Enduron MM-sarja pyörähti käyntiin viikonloppuna Espanjan Solsonasta. Kahdeksan kisaviikonlopun mittaisen sarjan neljäs osakilpailu ajetaan Heinolassa, joten sitä kauttakin sarjassa on mielenkiintoa myös suomalaisten silmin.

Aloitetaanpa palsta muutamalla sanalla sarjan tasosta, joka on äärettömän kova. Jokaisesta luokasta löytyy 5 – 7 todella nopeaa kuljettajaa ja vielä 1 -2 vieläkin nopeampaa kuljettajaa. Vaikka jokaisessa luokassa kärjessä olikin jo hieman kokemusta omaavat kuljettajat, niin siitä huolimatta sarjan tulevaisuus näyttää kuljettajien osalta hyvältä. Nuorten luokassa on jälleen tänäkin vuonna äärettömän kova taso ja sitä kautta homma vaikuttaa toimivan.

Kilpailun kovuus verrattuna Suomeen

Suomalaisten tilanne sarjassa on puolestaan valitettavan huolestuttava. Remes ja Seistola taistelevat MM-huipulla, mutta muilla on sinne todella pitkä matka. Kilpailu osoitti jälleen sen, että pärjätäkseen MM-kilpailuissa on siellä myös ajettava muutaman vuoden ajan. Kilpailut ovat totaalisen erilaisia kuin Suomessa, eikä täällä ajamalla pysty valmistautumaan MM-kilpailuihin. Vaikka Suomessa sarjaa onkin viety MM-formaattiin, ovat maastot täysin erilaisia ja meidän kilpailumme ovat auttamatta liian helppoja. Tämän osoitti nuorten kokemattomien kuljettajiemme vaikeudet siirtymillä ja AT –minuutit. Myös pitkän ja vaikean kilpailun vaikutus näkyi EK-ajoissa, niiden tippuessa kisan edetessä. Yksinkertaisesti kunto ei ole tarpeeksi kova, eikä ole totuttu näin raskaisiin kilpailuihin, jotta suoritustaso pysyisi koko kaksi päivää yllä. Ja tänä vuonna Espanjan kilpailu ei ollut edes raskaimmasta päästä. SM –kilpailuista pitäisi saada Suomessa paljon raskaampia, jotta ne kouluttaisivat kuljettajia jollain tasolla MM-sarjaan, tai sitten sinne mielivän tulee lähteä nuorena ajamaan sarjaa. Tämä tietysti vaan vaatii hieman rahaa…

Junnuille kokemusta

Aleksi Jukolalla on mahdollisuuksia seurata Suomen huippujen jalanjälkiä, mutta se vaatii vielä huimasti työtä ja kokemusta. Lauantaina Jukolan meno oli silmään hieman hankalan näköistä ja kello oli samaa mieltä. Sunnuntaina aamun ensimmäisellä maastokokeella Jukola ajoi 10. nopeimman ajan, joka antoi pieniä lupauksia vauhdin löytymisestä. Valitettavasti vaan päivän edetessä sijoitukset heikkenivät tasaiseen tahtiin.

125 –kuutioisten youth cupissa ajaneet Jesse Viljakainen ja Henri Partti olivat hakemassa kilpailusta kokemusta ja sitä saivatkin runsaasti. Ja samalla tuli eteen todellisuus siitä, kuinka kovaa luokan kärki menee. Viljakainen jäi kärjestä lauantaina AT –minuuttien jälkeen 19 minuuttia ja ilman AT –minuuttejakin oli ero ajamalla luokan kärkeen 10 minuuttia. EK –aikaa kertyi päivän aikana tunnin verran. Sunnuntaina ero oli ajamalla samaa luokkaa, tosin tällä kertaa tuli vain 2 AT –minuuttia. Puolestaan Henri Partti jäi sunnuntaina luokan kärjelle 15 minuuttia, josta 6 minuuttia AT-pisteitä. Suomen kaksikko oli sunnuntaina ainoat maaliin päässeet, joilla oli tilillä AT-minuutteja.

On selvää, että kokemuksen karttuessa tällaisista kilpailuista, myös vauhti nousee. Ja sitä kaikki kolme mukana ollutta hakivatkin. Jukola jatkaa koko sarjan ajan ja häneltä onkin lupa odottaa sijoituksia kymmenen joukossa kauden edetessä, mikäli kaikki menevät hyvin. Viljakainen ja Partti suuntasivat Espanjasta matkan kohti Suomea, eikä ennakkosuunnitelmien mukaan Portugalin MM-kilpailuun.

Vaisun lauantain jälkeen uuteen nousuun

Lauantai ei mennyt Remeksen ja Seistolan osalta suunnitelmien mukaan. Remes teki virheitä ja menetti sen vuoksi aikaa, kun taas puolestaan Seistolan ajo oli sekaisin. Kuitenkin sunnuntaille lähdettiin odottavissa tunnelmissa, sillä Remeksellä oli virheitä huolimatta vauhti kohdallaan ja Seistola puolestaan sai ajonsa kulkemaan lauantain viimeisellä kierroksella. Sunnuntai menikin hienosti ja molemmat täräyttivät podiumille. Kuskien menestyminen nostaa uskomattomasti vaan mielialaa myös reitillä olevien suomalaisten keskuudessa ja vaikka kuinka itsenikin pitäisi tietysti olla neutraali asioiden suhteen, mutta kyllä se sisäinen fani tuli sunnuntaina esille.

Yleisö

Perjantaina ajetulla supertestillä oli järjestäjien mukaan 6 000 katsojaa. Pakko myöntää, että määrä kuulosti hieman isolta, mutta katsojia oli hyvin liikkeellä kuitenkin. Samoin oli viikonloppuna reitin varrella, jossa tunnelma oli hyvä, eteläeurooppalaisten hurratessa kuljettajilleen. Tätä samaa fiilistä tarvitsemme ehdottomasti myös kesäkuussa Heinolaan, koska se nostaa myös kuljettajien tunnelmaa ja saattaa kohottaa myös vauhtia.

Molempien päivien lopuksi olleessa palkintojen jaossa oli myös todella paljon ihmisiä ja valtaosa heistä oli paikallisia kyläläisiä, jotka olivat saapuneet katsomaan tapahtumaan.

Suomalaisia katsojia tapasin viikonlopun aikana kymmenkunta, joten myös me olimme edustettuna.

Reitti

MM-kisojen tietynlainen ongelma on jo vuosia ollut se, että maastokokeet muuttuvat sitä myötä, kun kuljettajat niitä kävelevät läpi. Varsinkin edellä mainitut eteläeurooppalaiset kuljettajat kantavat reitiltä kiviä pois tai tarvittaessa kantavat niitä reitille lisää. Niin kävi nytkin, sillä lopulta ennen kilpailun alkua esimerkiksi extremetestille oli muodostettu pienen vesilätäkön pohjalle pieni ”silta” ja samalla testillä olleet kivikot olivat tasoittuneet ajolinjankohdalta huomattavasti. Jälleen kerran kilpailijoita kiellettiin muokkaamasta reittiä kuljettajakokouksessa, mutta niin on tehty ennenkin.

Reitti itsessään oli tyypillinen MM-kisareitti, jossa oli extremetesti, enskatesti ja crossitesti. Lisäksi kierroksella oli yksi noin 40 minuutin mittainen pitkä maastosiirtymä, joka oli tehty aikataulullisesti tiukaksi. Viikolla reitin ajanut Giovanni Sala oli ajanut siirtymän läpi 38 minuutin aikaan ja järjestäjät laittoivat kisaan siirtymälle ajoajaksi 35 minuuttia. Joten varaa turhiin pysähtelyihin ei ollut.

Tässä tällä kertaa Huomioita –palsta MM-endurosta. Jälleen kerran, kiitoksia kaikille lukijoille!

Jani