Huomioita Päitsiltä

MM-viikonloppu Päijänteellä oli jälleen täynnä melkoista hulinaa ja asioista tapahtui runsaasti. Kisa itsessään oli mielenkiintoinen ja samoin oli myös taustalla tapahtuneet asiat. Joten valotetaan niitä hieman seuraavassa.

Päitsi ja MM-sarja

Päijänteen ympäriajo ja MM-sarjan promoottori julkaisivat viime syksynä kolmen vuoden sopimuksen Päitsin kuulumisesta MM-sarjaan. Mahtava kunnianosoitus Päitsille ja tietysti tämän sopimuksen avulla pystytään asioita tekemään hieman pitkäjänteisemmin. Mutta kaikki lajin parissa vuosia olleet tietävät, että tämän kaltaisista sopimuksista pääsee normaalisti aina halutessaan eroon ja niin on tässäkin tapauksessa. Varmasti tämän vuoden kilpailun jälkeen edessä on ison pohdinnan paikka. Ei kuitenkaan MM-sarjan promoottorin, vaan Päitsin organisaation osalta. Mitä lisäarvoa Päitsi saa MM-arvon lisäksi? Ei ainakaan ulkomaalaisia kuljettajia, kuten tänä vuonna nähtiin. Varmasti ensi vuoden neuvotteluissa lähdetään siitä liikkeelle, että Päitsille täytyy saada mukaan kaikki MM-luokat, eikä niiden osalta tapahdu samanlaista sekoilua kuin tänä vuonna.

Kuten olen jo aiemmin sanonut, MM-sarja tarvitsee Päitsiä, mutta Päitsi ei MM-sarjaa. Päitsi ei saa olettamaansa lisäarvoa kilpailulle MM-arvon myötä. Ollaan hyvin lähellä siinä tilanteessa, että MM-sarjan promoottorin tulisi maksaa HMK:lle kisan järjestämisestä. Fakta on nimittäin se, että yksikään MM-kisa ei kerää näin paljon yleisöä reitin varrelle katsomaan kisaa. Se on kuitenkin asia, joka on promoottorille kultaakin arvokkaampaa, kun neuvotellaan sarjan yhteistyösopimuksista. Ainoastaan Saksan MM-kisan katsojamäärät vetävät vertoja Päitsille. Mene ja tiedä, mutta edessä ovat varmasti mielenkiintoiset keskustelut ja päätökset.

Yleisö

Jos Päitsillä oli viime vuonna paljon yleisöä, oli sitä ainakin omasta mielestäni tänä vuonna vielä enemmän. Etenkin lauantaina yleisöä oli joka puolella valtoimenaan ja tiet olivat aika tukossa. Ehkä sunnuntaina määrä oli vähäisempi kuin vuosi sitten, ainakin niillä maastokokeilla joilla itse olin. Mutta tunnelma oli joka puolella hyvä ja yleisö nautti kilpailusta, niin kuin kuuluukin.

Malmilla ajetulla viimeisellä maastokokeella vaikutti yleisöä olevan jälkeen hyvä määrä ja mikä Malmilla ilahdutti, oli tietynlainen karnevaalitunnelma, jonka useat eri näytteilleasettajat ja muu ohjelma sinne loi.

Tulospalvelu

Järjestäjiä ehkä eniten ennen kisaa jännittänyt asia oli tulospalvelu. Viime vuonna siinä oli paljon ongelmia ja siitä tuli myös paljon negatiivista palautetta MM-sarjan promoottorilta. Tänä vuonna Kalkun järjestelmä oli uusittu ja se oli Päitsillä ensimmäistä kertaa täydessä toimintakunnossa. Se myös toimi aivan ensiluokkaisesti pitkän aikaa. Lauantaina illalla tilanne muuttui, kun livepalvelu meni nurin. Tai oikeammin sen palvelimelta loppui tiedonsiirron kapasiteetti, koska sivulla oli ollut päivällä niin paljon käyttäjiä (näin ainakin mie järjestäjien taholta kerrottiin). Se jätti valitettavasti hieman huonon maun suuhun lauantain osalta, mutta tulospalvelu otti todella ison harppauksen eteenpäin. Kun kapasiteetin tarve on jatkossa tiedossa, ei ongelmia pitäisi olla. Jatkossa sama järjestelmä on ymmärtääkseni käytössä myös kaikissa Kalkun laitteilla tehtävissä kotimaan kisoissa, joten homman pitäisi toimia myös siellä.

Yleiskisa

Kirjoitetaan sitten muutama sana Päitsin yleiskisasta, johon kohdistuu kuitenkin suurin huomio, vaikka kisassa ajetaankin MM-pisteistä. Aleksi Jukola oli juuri niin vahva kuin moni odottikin, tai ehkä jopa vielä vahvempi. Kova alkuvauhti jatkui melkein koko lauantain. Vain Jämsän pätkillä meno ei ollut aivan toivottua. Odotetusti Jämsässä Eemil Pohjola oli herra ja hidalgo. Hän otti kärkipaikan haltuunsa, mutta valitettavasti Pohjolan kannalta tapahtui juuri se, mitä moni pelkäsi. Kisa jäi kesken tekniseen vikaan. Tämä oli tietysti paitsi Pohjolan, myös kisan jännityksen kannalta huono asia. Jukolan johto oli nimittäin lauantain päätteeksi jo kolme minuuttia Toni Erikssoniin.

Eero Remeksen osalta lauantai ei ollut paras mahdollinen. Syvässä spoorissa ajaminen ei ole Remeksen lempipuuhaa, mutta samalla tarkkanenäisimmät haistoivat vahvan öljynhajun Remeksen mentyä ohi. Huollossa pyörään myös lisättiin usein öljyä, joten täysin ilman teknisiä ongelmia ei Remeksenkään kisa kulkenut. Oliko tällä asialla sitten osuutta Remeksen hieman vaisumpaan vauhtiin, siihen osaisi vain Remes itse vastata.

Sunnuntai olikin sitten Remeksen näytöstä. Hän ajoi sunnuntain yli neljä minuuttia kovempaa kuin kisan voittoon ajanut Jukola, mutta kuuden ja puolen minuutin takaa-ajomatka oli liikaa. On toki luonnollista, ettei Jukolan tarvinnut ottaa itsestään ja pyörästään kaikkea irti, vaan hän pystyi ajamaan lopussa vain varmistellen.

Eriksson ajoi kolmantena maaliin ja samalla uransa parhaaseen Päitsisuoritukseen. Lumispoorit maistuivat Erikssonille ja hän vaikutti nauttivan ajamisesta.

Mika Tamminen oli jo hyvää vauhtia matkalla kohti palkintokoroketta, mutta valitettavasti Tammisen kisa päättyi vaihdelaatikkovikaan. Voidaan vain miettiä, mitä Henri Himmasen päässä liikkui, kun hän kuuli molempien tiimikavereiden kisojen jääden kesken tekniseen vikaan. Tammisen kohdalla tilanteen harmittavuutta lisää vielä, kun muistetaan parin vuoden takaiset tapahtumat. Silloin hän menetti kolmannen sijansa sen jälkeen, kun kävi ilmi, ettei hänellä ollut ajokorttia. Nyt Tamminen oli valmistautunut jo nousemaan podiumille ajokorttia kädessä heilutellen, mutta se jäi toteutumatta.

Antti Hänninen ajoi elämänsä Päitsin ja nappasi nelossijan. Hänninen nousi hieman kuin varkain tuloksissa näin korkealle, sillä hän ajoi SM-luokassa, jotka lähtivät MM-luokkien perään. Hänninen kertoi kisan jälkeen, että kärsi todella paljon joutuessaan ohittamaan hitaampia ulkomaalaisia kuljettajia syvässä spoorissa.

Henri Himmanen ajoi myös loistavan kilpailun. Etenkin lauantaipäivä ja -ilta olivat hänelle hyviä, ja ne siivittivät hänet myös hyvään menestykseen. Himmanen on Riihimäellä ja etenkin nyt Päitsillä murskannut pikkuhiljaa niitä ennakkoasenteita, ettei hän vanhana trial-kuskina viihtyisi lumispoorissa. Himmanen onkin nostanut talviajamisen tasoaan huomattavasti viime vuodesta.

Ulkomaalaiset

Kun näin muutamat ulkomaalaiset kuljettajat ensimmäistä kertaa kisan ensimmäisellä maastokokeella, tiesin kisasta tulevan heille todella pitkä ja raskas. Niin hukassa he olivat. Esimerkiksi Davide Guarneri näytti siltä, ettei mies ei ole ikinä ajanut moottoripyörällä. Toki samaa kertoivat tulokset lauantain jälkeen. Hän oli yleiskisan viimeinen ja jäänyt Jukolalle tuossa vaiheessa puolitoista tuntia. Mutta niin vain italialainen kuittasi tukun MM-pisteitä kumpanakin päivänä.

Lauantai oli todella raskas myös Matthew Phillipsille. Hän oli illalla niin väsynyt, ettei päässyt huollossa ilman apua pyörän päältä pois, eikä takaisin. Illan viimeisen maastokokeen hän ajoi haalarit päällä, kun ei yksinkertaisesti jaksanut ottaa niitä pois. Sunnuntai oli Phillipsille hieman helpompi, mutta vaikeaa miehellä oli silloinkin.

Steve Holcombe oli jälleen vahvin ulkomaalainen kuljettaja. Hän oli yleiskisan kuudes. Edelleenkään en voi kuin ihailla Holcomben työmoraalia ja asennetta, jolla hän kisaan suhtautuu. Kertaakaan en tavannut miestä kisan aikana naama mutrussa, vaan aina hän suhtautui asioihin rennosti ja ammattimaisesti. Ennakkotyöt oli tehty ja britti hyvässä kunnossa. Vaikka syvät spoorit eivät olleet hänellekään helppoja, niin rautaisen kunnon ja rutiinin ansiosta hän selvisi niistä kunnialla.

Ulkomaalaisista täytyy nostaa esiin vielä kaksi nimeä. Jo ennakkoon puhuttiin Brad Freemanin ja Jamie McCanneyn olevan vahvoja kisassa. Niin he olivatkin. Etenkin Freeman yllätti kaikki ja oli yleiskisan kymmenes. Ei huonosti kuljettajalta, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa ajamassa lumella. Nyt ainakin itselläni on sellainen olo, että tästä nuorten viime vuoden maailmanmestarista tullaan kuulemaan vielä paljon. McCanney tuskaili lauantaiaamulla ajonsa kanssa, mutta sitten meno alkoi maistua ja hän oli lopulta yleiskisan 12.

Siinä tämän vuoden Päitsin huomiot, nyt ei muuta kuin kohti kesäkautta.

Jani / Xracing