Huomioita Karkkilasta

Ehkä suurinta hupia Karkkilassa oli katsastuksessa tapahtuneen äänenmittauksen seuraaminen. Liekö valtaosa kuljettajista unohtanut kilpailutauon aikana, että katsastuksessa mitataan äänet. Myöskään moni kuljettaja ei tajunnut lämmittää pyörää tarpeeksi, vaan ajoi suoraan katsastukseen. Kylmä pyörä ja varsinkin kylmä äänenvaimennin pitää kovempaa ääntä, kuin lämmin. Pohjat äänenmittauksessa läväytti eräs nuori jämsäläinen Beta- kuljettaja, jonka nimi jääköön tällä kertaa suureksi arvoitukseksi. Mittari näytti lukemaa 123,7 rajan ollessa 114dB. Onneksi kyseisellä kuljettajalla oli mukana vakioputki, joka meni mittauksista läpi. Monella kuljettajalla ei vaihtoehtoja ollut, vaan katsastuksessa nähtiin jos jonkinlaisia viritelmiä.

Lentävä pulloharja

Ehkä hauskin tapaus oli, kun eräs nimeltä mainitsematon hämeenlinnalainen kuljettaja (joka on allekirjoittaneen serkku) ajoi pyörän äänenmittauksen. Ääntenmittausta hoitanut, Suomen nopein iskarivelho piikkisen Suzukin päällä, Petteri Gustafsson väänsi pyörän kaasua ja pulloharja sinkosi raketin lailla äänenvaimentimesta. Mistä lie harja sinne joutunut...

Karkkilassa mukanani ollut, tulevan kesän classic motocrossin virtuoosi ja useita vuosia motocrossia harrastanut kaveri, ihmetteli kovasti miten moni kilpailija ei ollut valmistautunut ongelmiin äänien kanssa. Kun katsastuksessa kuljettajille kerrottiin, että pyörä ei mene läpi, rupesi moni kyselemään katsastajilta mitä hänen pitäisi tehdä. Mukana ei ollut vaihtoehtoista äänenvaimentajaa, holkkeja äänenvaimentimen päähän tai edes sitä pulloharjaa.

Järjestäjät hoitivat äänenmittauksen ammattitaidolla ja maalaisjärjellä. Jos raja ylittyi parilla desimaalilla, kilpailuun pääsi mukaan, mutta äänet käskettiin hoitamaan kuntoon ennen seuraavaa kilpailua. Monelle A-luokan kuljettajalla oli varmasti hyvä asia, että ääniin puututtiin Karkkilassa. Näin ollen monet saivat tietoa kovista äänistä, ennen ensimmäistä SM-osakilpailua. Äänien kanssa jumppaaminen oli varmasti kansallisessa kilpailussa mukavampaa, kuin ensi viikonlopun arvokilpailussa.

Missä A-luokkalaiset?

Kun nyt ruvettiin puhumaan arvokilpailuista, niin en voi kuin ihmetellä missä kaikki A-luokan kuljettajat olivat? Karkkilan kilpailu olisi toiminut varmasti monelle hyvänä harjoituksena Mikkeliä varten, lisäksi moni olisi saanut hieman tietoa omasta vauhdista muihin verrattuna. Kilpailussa tuli ajoaikaa kuitenkin n. puolitoista tuntia ja polku oli oikeastaan kaikille uutta. Itse ainakin väitän, että kilpailun ajaminen harjoituksenkin vuoksi on tehokkaampaa, kuin tutun kotispoorin kiertäminen kelloa vastaan.

Konkari pesi lähes kaikki

Kymmenisen ajotuntia tänä talvena alle saanut Niko Kalatie tuli, näki ja lähes voitti. Yleiskilpailun toinen ja vain vajaat kaksi minuuttia Nikanderille takkiin puolentoista tunnin aikana ei todellakaan ole huonosti. Sääli, että tämä oli näillä näkymin Kalatien viimeinen kilpailu enduroa tänä vuonna, mutta ilouutinen on se, että mies ajaa täyden MX1-luokan SM-sarjan ja Cross Countryn SM-sarjan. Ja ennen kuin joku kirjoittaa, että sehän oli Kalatien kotispoori, niin olihan se. Mutta pitäisikö silti kolmen lapsen perheestä huolehtivan konkarin pestä kaikki nuoret innokkaat ”himotreenaajat”? Mielenkiinnolla odotan kesän motocross kautta ja sitä, kuinka monen ”omasta mielestään supertähden” ympärillä Kalatie ajaa kahdeksikkoa?

Puheen ollen konkareista, kuinka moni huomasi punaisella pyörällä ajavaa numeroa 65 keräävän laitteita ylös lumihangesta? Pyörän kuljettajana ollut motocross legenda Jukka Pirinen kertoi kaatuneensa päivän aikana useammin kuin koko viime vuoden aikana yhteensä. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen Pirinen nähdään jälleen Kuhmoisissa vajaan parin viikon kuluttua ajamassa enduroa.

Nuorten esiinmarssi

Kun nyt puhuttiin konkareiden vauhdista ja siitä kuinka nuoret eivät pysy heidän mukana, niin on pakko nostaa esiin nuorukaista. Jo Hyvinkäällä hienosti ajanut Aleksi Jukola paransi vieläkin menoa ja nousi kertaheitolla SM-mitaliehdokkaaksi. Jukolan ajo pehmeässäkin spoorissa perusvarman näköistä ja ennen kaikkea pyörä etenee.

Toinen nuori lupaava kuljettaja löytyi C-luokasta. C-luokan ylivoimaisesti voittanut Joni Kaivolainen olisi aikojen puolesta ollut A:n piikeissä sijalla 5. Toki reitti muuttui päivän aikana hitaammaksi ja Kaivolainen oli spoorissa heti aamulla, mutta siitä huolimatta hieno saavutus.

Kokonaisuutena päivä Karkkilassa oli onnistunut. Kilpailu oli hyvin järjestetty, makkarat maistuvia ja aurinkokin paistoi!

Jani Hovi / Xracing