Huomioita Jämsästä

Enduron kauden toinen SM-osakilpailu kaasuteltiin viikonloppuna Jämsässä ja kilpailusta muodostuikin erittäin mielenkiintoinen. Tapahtumia riitti runsaasti ja pimeään aikaan ajettu kilpailun loppu muutti sijoituksia vielä runsaasti, tuoden toivotun lisämausteen kilpailulle. Nyt onkin aika käydä läpi muutamia mielenkiintoisia asioita kilpailusta.



Reitti, formaatti ja järjestelyt



Kilpailun reitti oli ainakin katsojien näkökulmasta erittäin hyvä ja lisäksi myös kuljettajat pitivät siitä muutamaa asiaa lukuun ottamatta. Reitti oli suunniteltu niin, että katsojat pystyivät halutessaan 
seuraamaan kärjen osalta kaikki maastokokeet ja lisäksi myös toimintaa huollossa. Kaksi ensimmäistä maastokoetta olivat aivan vierekkäin ja niiden välillä kuljettajat ajoivat puolen tunnin siirtymän, joten ensimmäisellä maastokokeella ehti seurata lähes koko A- ja B-kuljettajien letkan. Kakkospätkän lähdössä pystyi seuraamaan myös hyvin lähes koko letkan, ennen kuin piti siirtyä autolla parin kilometrin matka kisakeskukseen ja kolmospätkän maaliin. Reitti oli aivan loistavasti suunniteltu ja siitä iso hatunnosto järjestäjille.



Kilpailun 48 kilometrin mittaisesta kierroksesta 40 kilometriä ajettiin maastossa, joten teillä ei tarvinnut kuljettajien palella. Ainoa negatiivinen asia reitistä tuli kuljettajilta parin pätkän koviin 
vauhteihin ja reitillä olleisiin kantoihin, joihin moni löi jalkansa. Kova vauhti ei välttämättä valoisaan aikaan ollut monellekaan ongelma, mutta pimeällä ajettaessa homma muuttuu, kun lumen muotoja ei näe niin hyvin. Tietysti joku voisi sanoa, että jokainen ajaa niin lujaa kuin uskaltaa ja hyvältä tuntuu, mutta kun usea kärkikuljettaja sanoo, ettei uskaltanut ajaa suoria täysillä, niin ehkä asialla on toinenkin puoli.



Ennen kilpailua kisan formaatti herätti paljon keskustelua, liittyen pimeällä ajamiseen. Omasta mielestäni pimeällä ajaminen toi kisaan todella paljon lisää mielenkiintoa ja jotain uutta, joten se puolusti ehdottomasti paikkaansa. Päivä oli toki pitkä kuljettajille ja myös meille kaikille muille paikalla olleille, mutta kun tämän kaltaisia kilpailuja ei ole jatkuvasti, niin ei se isossa kuvassa haitannut ainakaan itseäni. Kuljettajien kannalta ymmärrän myös sen, että moni ei pimeällä 
ajamisesta pidä ja valojen hankkiminen on aina oma kustannuksensa, mutta myös muissa maissa ajetaan kilpailuja pimeällä.



Yleisistä järjestelyistä täytyy sanoa sen verran, että Jämsässä osataan järjestää kilpailut. Kisapaikalla oli kuulutus, parkkitilat olivat todella hyvät ja alue toimi hienosti. Ja myös media huomioitiin hienosti, eli ruokatarjoilu löytyi! Päivän ensimmäisessä lähdössä tulospalvelussa oli pieniä ongelmia (tietokoneet eivät toimineet), mutta SM-luokkien aikaan tulospalvelu toimi ainakin omasta mielestäni erittäin hyvin.



Kuka viihtyi pimeällä ja kuka ei?



Pimeällä ajetut pätkät muuttivat myös merkittävästi tuloksia ainakin E1-luokassa. Päivää kahden ensimmäisen kierroksen ajan selvästi johtaneen Lari Jukolan vauhti putosi merkittävästi pimeällä. Roni Kytönen ajoi Jukolan 34 sekunnin eron kiinni ja otti voiton 0,33 sekunnin erolla. Korutonta kertomaa Jukolan vauhdin putoamisesta pimeällä on hänen yleiskilpailun maastokoesijoitustensa putoaminen. Kuuden ensimmäisen pätkän aikana Jukolan sijoitukset yleiskisassa olivat: 5, 3, 3, 4, 3 ja 2. Kolmen viimeisen maastokokeen sijoitukset hänellä olivat puolestaan: 11, 13 ja 13.



Pikkuluokassa myös kolmas sija ratkaistiin pimeällä ja todella pienellä marginaalilla. Antti Hänninen ajoi kolmen viimeisen pätkän aikana Henric Stigelliä kiinni 21 sekuntia ja otti kolmossijan lopulta 0,3 sekunnin turvin. Tämän kaksikon kohdalla Stigellin taso putosi pimeällä hieman verrattuna valoisaan aikaan, mutta Hänninen puolestaan nosti merkittävästi tasoaan pimeällä ajettaessa. Hänninen ajoi valoisaan aikaan yleiskilpailussa pätkäsijoitukset: 9, 11, 14, 10, 9 ja 4. Kun taas pimeällä sijoitukset olivat: 6, 5 ja 4.



Voidaan sanoa myös, että pimeällä hyvin viihtyivät Markus Michelsson ja Antti Hellsten. Michelsson ajoi toiseksi viimeisellä pätkällä yleiskilpailun pohja-ajan ja viimeisellä pätkällä viidenneksi nopeimman ajan, joka oli hänen toiseksi paras pätkäsijoituksensa yleiskilpailussa. Oman ajonsa kanssa hieman tuskailleen Hellstenin sijoitukset olivat päivän aikana: 3, 6, 4, 9, 10, 7 ja 7. Ja illalla puolestaan 7, 3 ja 2.



Muista kärkikuljettajista Toni Eriksson ei ollut pimeällä aivan kotonaan ja kärsi viimeisellä maastokokeella myös pienestä valo-ongelmasta. Erikssonin yleiskilpailun sijoitukset päivällä olivat: 8, 8, 7, 8, 7 ja 14. Illan pätkien sijoitukset olivat puolestaan: 15, 17 ja 18.



Kypärävalot



Paljon keskustelua ennen kilpailua herättivät myös kypärävalot ja niiden kiinnitys. Keskustelin katsastuksessa kypärävalojen tarkastuksesta vastanneen henkilön kanssa, joka kertoi hylänneensä siihen mennessä (katsastuksen loppupuolella) yhden kypärän. Tässä tapauksessa valot oli 
kiinnitetty lippaan ruuveilla, jotka tulivat selvästi mutterin läpi ja lähes hankasivat kypärän kuorta. Näin ollen kuljettajat toimivat valojen suhteen todella hyvin.


Järjestäjien kyseenalainen toiminta



Sitten lopuksi paljon keskustelua kilpailun aikana ja sen jälkeen aiheuttaneeseen tapahtumaan. Eemil Pohjolan pyörästä lähti ensimmäisellä maastokokeella öljykorkki irti ja öljyä lensi reiästä ulos. Pätkän maalissa syntyi melkoinen hässäkkä asian tiimoilta, sillä ulkopuolinen apu on tuossa paikassa kiellettyä. Jämsäläinen jätti pyöränsä parkkiin ja käveli lähellä olleiden kahden reittipyörän luo. Pienen keskustelun jälkeen toinen reittipyörän kuljettaja ruuvasi pyörästään öljykorkin irti ja Pohjola lähti jatkamaan matkaansa öljykorkki taskussa. Seuraavan kerran hän ilmestyi reitiltä esiin öljykorkki pyörässään kiinni.



Mikäli Pohjolan pyörään ilmestynyt öljykorkki ei ollut hänen taskussaan kilpailuun lähtiessä, syyllistyi hän tilanteessa sääntörikkeeseen ottaessaan korkin vastaan huoltoalueen ulkopuolella. Lisäksi vielä huolestuttavampaa on se, jos Pohjolan pyörään kiinnitetty korkki on peräisin järjestäjän pyörästä. Kuljettajan kohdalta ymmärrän asian, vaihtoehtoja ei ollut. Ilman öljykorkkia kisa olisi jäänyt kesken, joten riski kiinnijäämisestä oli otettava. Tämän kaltaisia asioita tapahtuu varmasti lähes jokaisessa kilpailussa, mutta harvoin asiaa hoidetaan noin avoimesti, useiden ihmisten silmien edessä. Ja kuten sanottua, kuljettajalla ei ollut vaihtoehtoa. Mutta kilpailun järjestäjä syyllistyy tässä tilanteessa moraalisesti vielä suurempaan rikkeeseen edesauttaessaan kuljettajaa rikkomaan kilpailun sääntöjä, mikäli Pohjola laittoi pyöräänsä järjestäjän pyörästä irrotetun korkin.



Kaikki nämä ”epäilykset” ja asiat olivat kilpailun järjestäjällä tiedossa myös kilpailun aikana. Keskustelin myös itse henkilökohtaisesti siitä kilpailun johdon kanssa. Keskustelussa kyseenalaistin täysin korkin irti ruuvanneen kilpailun järjestäjän toiminnan. Keskustelumme piirissä oli myös kaksi tuomariston jäsentä, joiden oletin myös kuulleen ja ymmärtäneen asian. Mutta jälkeenpäin on selvinnyt, että näin ei ollut.



Kilpailun jälkeen kukaan kilpailija ei tehnyt asiasta protestia, eikä asiaa otettu millään tavalla esiin myöskään kilpailun johdon osalta. Näin ollen kilpailun johto sulki asialta silmänsä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. 



Oikea tapa olisi ollut ottaa asia tuomariston käsittelyyn. Mikäli todisteita asiasta ei olisi löytynyt, asia olisi ollut sillä selvä. Jos taas tapahtuma olisi todettu, määrittelevät säännöt sen selvästi sääntörikkomukseksi ja antavat useita vaihtoehtoja rangaistukseksi. Vaihtoehtoina ovat muun muassa suullinen huomautus, kirjallinen huomautus ja varoitus. Tai tuomariston määrittämä
aikarangaistus, olkoon se vaikka sitten minuutti. Kaikissa näissä edellä mainituissa vaihtoehdoissa olisivat kilpailun tulokset pysyneet ennallaan. Näin asia olisi kuitenkin käsitelty, eikä kukaan voisi 
kirjoittaa sen maton alle lakaisemisesta. Kun kilpailunjohtaja työskentelee normaalisti Pohjolan tiimissä, herättää se vielä enemmän epäilyksiä asian ”unohtamisesta”.



Kilpailun protestiaika loppui ennen palkintojen jakoa, joten tässä tapauksessa Pohjola ei saanut tilanteesta rangaistusta, eli otettu riski kannatti. Ja yhä edelleen toistan sen, että kuljettajalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin rikkoa sääntöä ja ottaa riski kiinni jäämisestä.


No, tapaus on ohi ja sitä on turha sen enempää enää käsitellä, mutta mihin kilpailun järjestäminen menee, jos kilpailun järjestäjä itse rikkoo sääntöjä ja sulkee silmänsä rikkomuksilta? Silloin koko hommalta lähtee pohja pois. Miksi kuljettajat noudattaisivat sääntöjä, jos ei järjestäjäkään niitä noudata? Ja tässä vaiheessa on turha vedota siihen, ettei tiedetty mikä oli oikein ja mikä väärin.

Koko tämä tapahtuma heitti todella huonon leiman muuten loistavasti järjestetylle ja hienolle kilpailulle.



Jani / Xracing