Huomioita Helsingistä

On jälleen aika avata suunsa Helsingin supercrossin suhteen. Harvoin Suomessa joku moottoripyöräkilpailu herättää ennalta niin paljon puhetta, kuin MP-messujen yhteydessä järjestetty supercrossin SM-sarjan avauskilpailu. Monilla oli vieläkin tuoreessa muistissa viime vuoden fiasko ja yleisesti puhuttiinkin, miten homma luonnistuu tänä vuonna. Täytyy myöntää, että ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä kirjoitusta, luin itsekin viime vuoden Huomioita -palstan vastaavasta kisasta, jotta muutoksista olisi mahdollisimman helppo muodostaa käsitys.

Tiedotus

Yritetään mennä asioita aikajärjestyksessä läpi ja aloitetaan kilpailun tiedottamisesta. Jos joku asia onnistui viime vuonna, niin se oli kilpailun tiedottaminen etukäteen. Tänä vuonna siinä asiassa mentiin melkoinen karhun harppaus taaksepäin. Kilpailun tiedottaminen oli todella heikkoa ja alkuvuodesta itsekin tuli mietittyä, järjestetäänkö kisaa lainkaan. Tiedottaminen oli käsittääkseni messuorganisaation käsissä, joka ei siihen panostanut. Mielestäni tässä vaiheessa mukaan pitäisi astua kilpailun järjestäjien ja huolehtia siitä, että tiedottaminen on asian mukaista. Eli tässä tapauksessa ilmeisestikin sarjan promoottorina toimivan Finnmotoracen olisi pitänyt ottaa ohjat käsiin. Vaikka kaikki lipputulot menivät messuorganisaatiolle ja ilmeisestikin Finnmotoracelle maksettiin kertakorvaus kisan järjestämisestä, niin siitä huolimatta pitäisi myös heillä olla mielenkiintoa houkutella lisää yleisöä paikalle. Kuitenkin viime kädessä yleisömäärien ja sitä kautta tulevan tuoton mukaan seuraavien vuosien kilpailun kohtalo päätetään.

Yleisömäärät

Itse en ainakaan saanut mistään käsiini yleisömääriä. Pienen selvitystyön jälkeen paras arvio katsomojen paikkamääristä oli n. 2500. Tämän luvun pohjalta perjantaina katsomossa oli n. 600 - 800 ihmistä ja lauantaina vastaavasti 1300 - 1700. Nämä ovat luvut ovat siis puhtaasti omia lukujani, joita yritin iltojen aikana päätellä. Messuilla kävi lauantaina 28 000 vierasta, joten n. 5% tuosta määrästä tuli samalla katsomaan supercrossia. Syitä tähän asiaan on varmasti useampia, mutta yksi on varmastikin lippujen hinnat ja toinen tiedotuksen puute.

Jos käsitellään hieman tuota lipun hintaa tässä vaiheessa. Sinällään lipun hinta yhdelle ihmiselle ennakkoon ostettuna ei ole kallis (35€), mutta kun kilpailuun pääsemiseksi täytyy ostaa lippu myös messuille, nostaa se hintaa. (ennakkoon pakettina 45€). Tämäkin menee vielä varmasti yhdeltä henkilöltä, onhan kyseessä kuitenkin kerran vuodessa järjestettävä kilpailu. Mutta kun tähän lyödään päälle se, että pitäisi mennä katsomaan molemmat päivät, onkin hinta jo lähellä sataa euroa. Tai saatika sitten messuilla vierailulla oleva perhe, jossa on kaksi aikuista ja kaksi 10 -vuotiasta lasta. Ovelta ostettuna lippupaketille tulee hintaa 150€ ja tämä pelkästään yhden illan supercrossiin. Tätä voisi kutsua jo kalliiksi ja se varmasti karkotti lapsiperheitä pois katsomoista.

Toinen lipunmyyntiin vaikuttava asia oli se, että ennakkoon lippuja ei pystynyt ostamaan lippupalvelun kautta pariin päivään. Muutamakin tuttu kertoi, että oli kahden päivän aikana yrittänyt niitä ostaa, mutta järjestelmästä tuli aina virheilmoitus, eikä ostaminen onnistunut. Ja jotta tässä ei vielä ollut kaikki, jostain käsittämättömästä syystä perjantaina illalla oltiin kerrottu osalle lippua tiskiltä ostamassa olleelle, että lippuja ei enää ole. Mene ja tiedä, mutta jostain syystä tämä ongelma toistuu vuodesta toiseen.

Rata

Moni pelkäsi etukäteen, että ratamateriaali tulee olemaan märkää ja supercrossista tulee enduroa. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut, vaan materiaali oli lähestulkoon täydellistä. Rata oli ylivoimaisesti kuivin, mitä missään Suomen hallikisassa on ollut ja se mahdollisti osaltaan mahtavan kilpailun. Rataprofiili oli helppo, eikä sisältänyt hyvää ajotekniikkaa vaativia osuuksia. Tämä oli toisaalta huono asia, mutta toisaalta sen ansiosta nähtiin hyvää ja vauhdikasta kilpailua ja ennen kaikkea tasaista. Kokonaisuutena rata oli erittäin onnistunut kilpailun kannalta ja siitä isot kiitokset Mannisille.

Oikeastaan ainoat radan ongelmat tulivat sen vaarallisuudesta. Yleisön edessä ollut hyppysuora ja röykkysuora olivat aivan toisissaan kiinni ja tämä muodosti vaaratilanteita. Perjantaina yksi kuljettaja ajautui röykkysuoralta ulos hyppysuoralle ja ajoi sitä vastakarvaan kymmenisen metriä. Tässä tilanteessa oli onneksi tuuria matkassa, koska hyppysuoralla ei juuri silloin tullut ketään vastaan. Toinen vaarallinen seikka oli aivan radan vieressä olleet metalliaidat, jotka olivat merkittävä turvallisuusriski kuljettajille. Pieni virhe hyppysuoralla ja riski laskeutua aidan päälle oli suuri. Nyt mm. Toni Eriksson hyppäsi kerran radan sivuun, mutta ei onneksi aivan aidan päälle. Tälle asialle löytyi selitys siitä, että pelastusviranomaiset eivät antaneet laittaa aitaa yhtään lähemmäksi katsoa, vaan aidan ja katsomon välillä piti olla turva-alue.

Lisäksi turvallisuuden näkökulmasta aina välillä hirvitti katsella, kun lippumiehet kävivät nostelemassa 'heinäpaaleja' radalta, kilpailun ollessa käynnissä. Totta kai näin on pakko tehdä, mutta vaaratilanteilta tuli, joskin onneksi vältyttiin loukkaantumiselta.

Avajaiset

Iso askel eteenpäin viime vuodesta mentiin avajaisten suhteen. Avajaisissa esiteltiin n. kymmenen etukäteen nopeinta kuljettajaa, musiikin ja valojen avulla. Pieninä yksityiskohtina mielestäni hienoja ideoita oli Rasmus Sjöbergin radalle tulo bobcatilla ja lisäksi katsomosta tullut kuljettaja (jonka nimeä en nyt muista). Mikään suuri spektaakkeli ei avajaisseremonia ollut, mutta sopivan lyhyt ja asian ajava kuitenkin. Vaikkakin lauantai-illan esittelyt menivät todellisesti pieleen järjestyksen, kuljettajien ja selostajan ollessa eri tahdissa.

Liputus

Olen tässä muutaman vuoden aikana kritisoinut useasti lippumiesten toimintaa ja niin on pakko nytkin tehdä. Jostain syystä en ymmärrä, miksi lipun heiluttaminen tuntuu olevan välillä todella vaikeaa ja lippua pidetään ennemmin paikallaan. Nytkin useampaan kertaa on olisi lippujen kuulunut liehua kunnolla, eikä olla paikallaan. Lisäksi liputuksessa ja merkinannossa tehtiin perjantaina virhe. Kun Jason Thomasille näytettiin mustaa lippua, unohdettiin näyttää samalla kuljettajan numeroa, joka käsittääkseni täytyy sääntöjen mukaan näyttää. Toki Thomas tajusi lipun tarkoittavan häntä, mutta mitäpä jos joku olisikin tehnyt protestin tuosta asiasta?

SM-sarjan sponsorien näkyvyys?

Supercrossin SM-sarjalla on ymmärtääkseni kahdeksan isoa sponsoria, jotka tuovat sarjalle merkittävän määrän rahaa. Mutta missä oli näiden kyseisten yrityksien mainokset radalla, tai muutenkaan mitkään mainokset radalla? Tiedän kyllä että MP-messut hoitivat itse mainosmyynnin radan varrelle ja tekivät sen surkeasti. Mutta minkä vuoksi messujen kanssa oli neuvoteltu sopimus, jonka mukaan sarjan sponsoreita ei saanut näkyä radan varressa? Jos minä olisin maksanut 5000 euroa sponsorirahaa sarjalle, en todellakaan olisi tyytyväinen näkyvyyteen Helsinginssä.

Lisäksi pistääkö tämä sarjan kilpailut eri arvoiseen asemaan, vai voiko kuka tahansa sarjan kilpailun järjestäjä kieltää promoottoria tuomasta sarjan sponsoreiden mainoksia radalle?

Palvelut yleisölle

Tämä asia ei vaan mahdu jakeluuni. Kisa-alueella oli yksi ravintola, josta sai pääasiassa kaljaa. Jo noinkin pienillä yleisömäärillä se oli aivan täynnä ja ihmiset jonottivat kassoille pitkän aikaa. Monet lapsiperheet eivät halunneet mennä edes jonottamaan ”kaljakuppilaan” hakeakseen lapsille juotavaa. Millainenhan kaaos olisi tullut, jos katsomot olisivat olleet täynnä?

Viime vuonna Helsingissä, aiemmin Lahdessa ja Tampereellakin yleisö pääsi lähelle kuljettajia ja lapset pystyivät hakemaan kuljettajilta nimikirjoituksia varikolta. Nyt varikko oli sijoitettu siten, että kenelläkään ulkopuolisella ei ollut mahdollista päästä kuljettajien lähelle. Sinänsä huono juttu, koska monelle pikkupojalle nimmari Eriksonilta tai Takatalolta oli ollut todella kova ja sitä olisi muisteltu vielä vuodenkin kuluttua, kun pyydetään isää viemään kisoihin uudelleen.

Kuljettajat

Paljon olisi vielä kaikkea kirjoitettavana, mutta jotta tästä ei tulisi romaania, niin mennään kuljettaja-arvioihin.

Jason Thomas

Viikonlopun nopein kuljettaja ja osoitti olevansa todellinen ammattilainen. Ei tehnyt yhtään virhettä radalla, vaan ajoi voitosta voittoon. Vaikka lauantaina kohtaloksi tulikin hylkäys, kun äänenvaimennin putosi pois. Kaiken lisäksi todella miellyttävä persoona ja hienoa oli, että näimme hänen uransa viimeisen kilpailun.

Toni Eriksson

Toni oli oikeastaan vielä parempi, kuin mitä ennakkoon ajattelin. Ajoi todella varmasti, eikä sortunut kisoissa virheisiin. Röykkysuorakin kulki hienosti koko viikonlopun ajan.

Riku Viljakainen

Riku saa pitää ”supercrossin erikoismies” -tittelin. On ollut muutamissa viime supereissa hieman hukassa, mutta nyt kun rata oli kova, kulki hänen ajonsa todella hyvin. Loistava tyyli supercrossiin ja meno oli hienoa.

Santtu Tiainen

Perjantaina meno oli hieman heikkoa, mutta petrasi lauantaina ja ajoi todella hyvän finaalin. Ehkä tyylinsä osalta hieman näkymätön radalla, mutta tosiaan lauantaina ajoi tasaisen varmasti.

Marko Kovalainen

Oli epäonninen finaalien lähdöissä ja kisa meni niiden takia osittain pilalle. Meno näytti perjantaina vielä hieman ruosteiselta, mutta lauantaina ajaminen oli jo rennompaa. Yhä Suomen nopein röykkysuoralla.

Rasmus Sjöberg

On Ruotsissa keskitason kuljettaja, mutta ajoi loistavasti Helsingissä. Oli ollut ajamassa Hollannissa yhden superin viikkoa aiemmin ja se varmasti auttoi häntä. Harmittava kaatuminen lauantain finaalissa hieman pilasi hänen viikonloppunsa huipennuksen.

Eeli Takatalo

Kuten twiittasin, Eeli yllätti allekirjoittaneen vauhdillaan perjantaina. On ajanut uudella pyörällä vain pari kertaa ennen kisaa, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Nousi lauantain finaalissa lähtökasan jälkeen todella hienosti, ennen valitettavaa yhteenajoa Söderbergin kanssa. Jo perjantain finaalissa kaksikko ajoi tiukkaan kisaa keskenään ja osumat olivat silloinkin lähellä. Lauantaina homma meni valitettavasti liian pitkälle ja kohtalokas osuma syntyi.

Ludde Söderberg

Treenimatka Jenkeissä näkyi Ludden vauhdissa. Heti perjantaina meno oli hyvää, vaikka röykkysuoralla näyttikin olevan ongelmia. Muuten Ludden tyyli sopii hyvin tiukalle superiradalle ja hänen ajonsa on hienoa katsottavaa. Polven loukkaantuminen kolarissa oli todella valitettavaa. Toivottavasti polvi paranee aikataulussa, sillä tasoitusta muille MX3 -luokan MM-sarjan kuljettajille ei paljoa tarvitse antaa. Toivottavasti jalka paranee ja Ludde saa hyvän harjoituskauden alle, ennen pääsiäisenä ajettavaa ensimmäistä MM-osakilpailua.

Yhteenveto

Vaikka yllä olevissa teksteissä nostinkin esiin monta puutetta kilpailussa, niin suuren yleisön silmissä kilpailu oli todella onnistunut. Suomessa kun ollaan jotenkin totuttu pehmeisiin ratoihin, niin nyt kova rata ja hyvä rata takasi onnistuneen kilpailun. Kuljettajat hoitivat hommansa hyvin ja järjestivät loistavan shown yleisölle. Kilpailussa pysyttiin hienosti aikataulussa ja kisan kokonaiskesto oli juuri sopiva, noin kolme tuntia.

Itse ainakin viihdyin kilpailussa ja lauantain finaali oli ainakin omin silmin katsottuna paras kilpailun hetkeen aikaan.

Kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun, hieman liian pitkäksikin venyneen palstan tällä kertaa. Osa asioista jäi varmasti kirjoittamatta, mutta toivottavasti tässä on pääpiirteittäin kaikki.

Jani