Huomioita Helsingistä

Aloitetaan muutamalla lauseella itse MP-näyttelystä ja ennen kaikkea sen tiedoituksesta, tai oikeastaan sen puutteesta. Ymmärrän toki, ettei messujärjestäjiä todennäköisesti kauheasti kiinnosta pienet ja suppeat mediat, mutta ehkä kuitenkin oma-aloitteisesti messuille virallista tietä akkreditoituneelle taholle voisi edes lähetää jonkinlaista tietoa messuista. Aukioloajat ja lehdistölle varattu aika messuilla olisi ollut ehkä järkevä tiedottaa, koska yhteystiedot sähköpostiosoitteineen oli kyllä järjestäjillä tiedossa. Mutta kun ei niin ei. Positiivisena seikkana on paikko mainita perjantaina ja lauantaina lehdistötoimistoa hoitaneen henkilön loistava palveluasenne ja avuliaisuus, jollaista harvemmin näkee missään.

Supercross

Sitten ainakin omalta osaltani viikonlopun päätapahtumiin, eli supercrossiin ja enduroon. Superista odotukset olivat todella korkealla, mutta on kyllä valitettavasti pakko myöntää pettyneeni tapahtumaan. Järjestäjiä ei voi pelkästään syyttää, sillä kyllä niin paljon uskomattomia sattumia kisan tiimoilta oli. Alunperin sattumat lähtivät liikkeelle lippujen ennakkomyynnistä. Ennakkomyynnissä ilmoitettiin yhdessä vaiheessa kaikkien VIP-lippujen olleen loppuunmyyty, kun niitä oli todellisuudessa myyty tuossa vaiheessa seitsemän kappaletta. No tuo asia saatiin korjattua muutaman päivän kuluttua, tiedon tullessa nettiin. Seuraava ”sattuma” tapahtui kaksi päivää ennen kilpailua, kun verkkokauppa ilmoitti tapahtuman olleen loppuunmyyty. Todellisuudessa kuitenkin lippujen ennakkomyynti oli loppunut ja jatkui messukeskuksessa ja tämän tiedon piti olla myös verkkokaupassa. Kun verkkokauppa ilmoittaa kahden päivän ajan tapahtuman olevan loppuunmyyty, karsii se kävijöitä. Ja mainittakoon, että lippujen ennakkomyynti ei tapahtunut järjestäjien toimesta, vaan erillisen palvelutarjoajan kautta.

Ehkä eniten kisaan vaikuttanut ”sattuma” tapahtui myös reilusti ennen kilpailua. Ulkoinen taho, jonka piti hoitaa ratamateriaalin varastointi, ei noudattanut annettuja ohjeita. Maa-aines tuotiin halliin sunnuntai – maanantai välisenä yönä jäässä ja luonnollinen reaktio oli, että sulaessaan se kastui täysin. Rata oli ollut vielä päivää ennen kilpailua aivan mutavelliä ja vielä perjantainakin oli vettä paikon radan pinnassa. Radan kuivattamiseksi olivat järjestäjät käyttäneet yli 40 tonnia kalkkia, jonka avulla siitä saatiin jollainlailla ajokelpoinen. Pehmeä rata pilasi perjantain kilpailun, eikä sen vuoksi pystytty ajamaan FMX-näytöksiä koko viikonlopun aikana. Lauantaina rata oli jo melko kuiva, eikä kuskeja haitanneita spooreja ollut lainkaan niin paljon kuin perjantaina. Järjestäjät tekivät radan kuivattamisen kanssa mielettömän suuren työn ja valitettavasti se jäi monelta noteeraamatta, koska rata oli vielä tuon työnkin jälkeen melko pehmeä.

Sitten varsinaisen kilpailun tapahtumiin. Allekirjoittanut itse odotti näyttäviä alkuseremonioita ja kuljettajaesittelyitä, mutta pettymys oli suuri perjantaina. Illan avasivat juontajat, jotka eivät tienneet mitään mitä avajaisissa tulee tapahtumaan. Tosin paljon tietämistä ei ollutkaan, koska avajaisten ainoa ohjelma oli oranssipukuisen miehen juoksentelu radalla moottorisaha kädessä. Mielessäni tunsin ainoastaan suurta myötähäpeää, enkä jostain syystä mennyt radalle lauantaina lainkaan ennen kisojen alkamista.

Juontajista kun puhutaan, oli siinä yksi iso asia katsojien nautinnon pilaamiseen. Juontajat hoitivat hommansa niin hyvin kuin pystyivät, mutta kun kummallakaan ei ollut mitään tietoa lajista, oli katastrofi valmis. Juontajilla / selostajilla on mielestäni muutama tärkeä tehtävä, katsojien viihdyttäminen, taustatietojen antaminen, kilpailun seuraaminen ja tulevista tapahtumista tiedottaminen. Näissä ominaisuuksissa onnistuttiin osaltaan katsojien viihdyttämisessä, mutta ei muussa. Minkäänlaista taustatietoa ei kuljettajista tullut ja kilpailun seuraaminen, eikä edes jäljellä olevien kierroksien ilmoittaminen onnistunut. Ulkoimaalta paikalla oli oikeastikin hyviä kuljettajia, mutta ei suurelle osalle varmastikaan tuttuja kuljettajia. Vai kuinka moni voi esimerkiksi tunnustaa tievänsä kokonaiskilpailun Fabian Izoirdin olevan supercrossin kaksikertainen Euroopan mestari ja hänen tuuranneen Jake Weimeriä viime vuonna Amerikan supercross sarjassa tehdas Kawalla. Tai vaikkapa Tiger Laceyn olleen vielä pari vuotta sitten lupaava kuljettaja jopa Amerikassa ja hänen ajaneen Lites- luoka supercrosseissa finaaleihin.

Ehkä paras yhdistelmä juontajista saataisiin siten, että toisen tehtävä on viihdyttää yleisöä ja toinen toimii asiantuntijana. Nyt tuo asiantuntija ja kilpailun seuraaja puuttui, pilaten katsojen nautintoa.

Koska FMX-näytökset puuttuivat illan ohjelmistosta, muodostui tauoista tuskastuttavan pitkiä. Kun taukojen pituudet olivat lähemmäs tuntia, yleisön fiilis laskee takuuvarmasti. Olisiko järjestäjien pitännyt ehkä keksiä jonkinlaista ohjelmaa tauoille? Ehkä. Vaikka niinkin yksinkertaista, kuin haastattelija mikrofonin kanssa varikolle haastattelemaan kuljettajia, mekaanikkoja ja muita taustahenkilöitä.

Ja kun nyt puhuttiin tauoista, niin kovasti ihmettelen miksi koko messukeskuksessa ei ollut kuin yksi pieni ravintola auki yleisölle illalla. Taukojen aikana se oli aivan täynnä, eikä monet haluneet mennä jonottamaan kaljaa tankkaavien fanien joukkoon.

Pieni asia mikä jäi myös itseäni vaivaamaan, oli villillä kortilla finaaliin mukaan päässeet kuljettajat. Kuka oikein nuo valinnat tekivät ja miksi niistäkään ei tiedotettu yleisöä, ennen kuin kilpailijat asettuivat lähtöpuomille?

Kun MP-messujen osalta kritisoin tiedottamista, niin Supercrossin osalta samaa asiaa ei voi kritisoida. Tiedotus oli hoitettu erittäin asiallisesti kilpailun järjestäjien ja tiedotusta hoitaneen Offroadpron taholta. Pieni ongelma oli ehkä lehdistötilan puuttuminen, mutta sekään ei ollut maata mullistava ongelma.

Vielä lyhyesti kuljettajista ja lähinnä suomalaisista. Voisi sanoa, että kaikki olivat enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Haastava rata korosti kuljettajien taitotasojen eroja, eikä suomalaiset pärjänneet. Pehmeän radan piikkiin ei heikkoja suorituksia voi laittaa, koska se oli kaikille sama. Kokeneemmat kuljettajat menivät vain yhtä vaihdetta kovempaa radalla ja meikäläiset jäivät statistin rooliin. Suomalaisittain ehdoton kohokohta oli Joonas Heimosen perjantain kuudes sija, joka oli todella hyvä. Niko Koskela ajoi puolestaan finaaliin lauantaina, mutta keskeytti ensimmäisellä kierroksella kolariin. Kaikkien kuljettajiemme kunniaksi on ehdottomasti sanottava se, ettei kukaan syyttänyt varsinaisesti rataa huonosta ajostaan, vaan yksikertaisesti myönsivät että muut menivät vaikealla radalla kovempaa.

Käsiohjelmasta löytynyt Nyt tehdään elämys- lupaus ei valitettavasti toteutunut, mutta jäipähän petrattavaa ensi vuodelle, jos supercrossia vielä nähdään messukeskuksessa.

Extreme Enduro

Omasta mielestäni viikonlopun ehdottomasti parasta antia. Perjantaina pehmeä rata vaikutti ehkä hieman myös enduroon, mutta lauantaina show oli jo todella hyvä. Perjantain ensimmäistä erää lukuunottamatta, lehterit olivat täynnä yleisöä ja heidän ansiosta tunnelma oli hyvä. Laji sopi todella hyvin messuille, vauhdin ja esteiden takia. Tiedän, että esteet eivät olleet niin hyviä kuin radan tehnyt Vetomies Oy olisi halunut, mutta esteiden pois raahaaminen päivän päätteeksi rajoitti niitä.

Kuljettajien suusta tuli runsaasti kiitosta ja oikeastaan ainoa kritiikki heiltä tuli liittyen aikatauluihin. Nyt kilpaiiujat ajoivat joka päivä kaksi kahden kierroksen erää ja tämä oli monen mielestä liian vähän. Kuljettajat kaipasivat pidempiä eriä ja vaikkapa yhteislähdöllä, jolloin tilanteita tulisi enemmän. Ja täytyy myöntää, että olen täysin samaa mieltä.

Kaikki kuljettajat (paitsi Mattila) kertoivat ottavansa kisan varmanpäälle, ilman turhia riskejä. Kun heidän menoaan radalla katsoi, varmistelusta ei ollut tietoakaan vaan meno oli kaikilla näyttävää. Mattila esitteli yleisölle joka päivä varmasti lentävintä ja riskialtteinta menoa ja saikin suurimmat suosionosoitukset yleisöltä.

Enduro Extreme oli erittäin onnistunut tapahtuma ja ensi vuodelle toivottavasti saisimme jo kunnon yhteislähdöllä olevan kilpailun.

Jani Hovi / Xracing