Huomioita Alavudelta

Kauden toiseksi viimeinen motocrossin SM-kilpailu kaasuteltiin sunnuntaina Alavudella ja kisa saattoikin olla ehkä tämän kauden tiukin ja mielenkiintoisin.

MX2

MX2-luokan osalta Jere Haaviston ensimmäisen erän kaatuminen tasoitti mestaruustaistelua, mutta toisessa erässä Haavisto näytti kuka on luokan nopein kuljettaja. Joskin on myös sanottava se, että Juuso Matikainen on useassa kauden kilpailussa ollut aika lähellä Haaviston vauhtia ja pysynyt paikoin hiillostamaan Haavistoa.

Ensimmäisen erän voitosta nähtiin mahtava taistelu Matikaisen ja Kim Savasteen välillä. Kun Savaste ajoi Matikaisen pienen etumatkan kiinni, olin itse kohtuullisen varma siitä, että Savaste voittaisi erän. Mutta Matikainen osoitti kokemuksensa, ei tehnyt virheitä ja piti linjat kiinni, ottaen erävoiton hienon taistelun jälkeen.

Toisessa erässä Matikainen ahdisteli erän alkuvaiheissa Haavistoa toden teolla, mutta sen jälkeen Haavisto näytti löytäneen lisävaihteen pyörästään ja ajoi karkuun. Roni Kytönen ajoi tasaiset erät ollen kolmas molemmissa, mutta ei pystynyt kuitenkaan haastamaan kärkikaksikkoa kummassakaan erässä.

Emil Silander palasi loukkaantumisen jälkeen odotettua nopeammin radoille ja kaasutteli Alavudella molempien erien neloseksi, joka olikin hieno saavutus loukkaantumisen jälkeen. MX2-luokasta täytyy nostaa esiin myös Toni Koskinen, joka on ottanut tällä kaudella aimo harppauksen eteenpäin ajossaan. Eräsijat 5. ja 6. tulivat hyvän ajon jälkeen.

MX1

MX1-luokassa Santtu Tiaisen päivä oli aika kaksijakoinen. Surkea startti ensimmäisessä erässä teki hommasta vaikeaa, mutta erän lopun Tiainen tuli muita selvästi nopeammin ja nousi kolmanneksi. Toisessa erässä puolestaan Tiainen otti holeshotin nimiinsä ja järjesti Niko Koskelan kanssa mahtava taistelun erävoitosta. Kokemuksen avulla Tiainen piti Koskelan takanaan ja nappasi erävoiton.

Päivän totaalin voitto meni kuitenkin oikeutetusti Koskelalle. Koskelan totaalin voitosta voidaan olla kahta eri mieltä, mutta ainakin itse pidän sitä pienenä yllätyksenä alkukauteen nähden. Loukkaantumisesta toipunut Koskela on tuskaillut oikeastaan koko kauden ajan käsien puutumisien kanssa, mutta Alavudella se ei haitannut. Loistavaa ajoa ja nyt nähtiin ensimmäistä kertaa tällä kaudella se vanha ”nikokoskela” radalla, johon olemme menneinä vuosina tottuneet. Ja lisäksi oli muuten mukavaa vaihtelua nähdä ison luokan korkeimmalla korokkeella vihreää väriä, jota ei ole siellä ihan muutamiin vuosiin näkynyt.

Toni Erikssonilla ei ollut aivan paras päivä Alavudella. Toki hän oli päivän totaalin kolmas, mutta ajo ei ollut Erikssonia parhaimmillaan, etenkään toisessa erässä. Mutta silti hän menetti vain 5 pistettä Tiaselle mestaruustaistelussa ja näin ollen hänen johtonsa on 7 pistettä kun mennään kauden päätökseen.

Erki Kahron kilpailu näytti alussa ulospäin vaikealta. Aika-ajoissa hän oli vasta seitsemäs ja ensimmäisen erän alussa ajo näytti huonolta. Toki surkean startin takia hän joutui nousemaan todella kaukaa, joka sotkee aina omaa ajoa. Kuitenkin lähes viimeisiltä sijoilta hän nousi seitsemänneksi. Toisessa erässä statti oli hieman parempi, mutta silti Kahro joutui nousemaan puolen välin tuntumasta kohti kärkeä. Toisessa erässä Kahron vauhti näytti kuitenkin paljon paremmalta ja hän kellotti myös erän nopeimman kierrosajan puolen sekunnin erolla. Lopussa hän tavoitti huimaa vauhtia kärkikaksikkoa, mutta Kahron osalta aika loppui kesken.

Moni povasi Rene Rannikkoa erävoittajaksi ja jopa päivän totaalinkin voittajaksi, kun Belgian ja Hollannin suunnalla nykyisin ammatikseen ajava Rannikko teki vierailun Alavudelle. Ensimmäisessä erässä Rannikko sai kohtuullisen hyvän startin ja ajoikin neljäntenä maaliin. Toisessa erässä startti ei ollut niin hyvä, mutta myöskään meno ei näyttänyt niin vakuuttavalta kuin ensimmäisessä erässä. Maalissa Rannikko oli seitsemäs, joka ei varmasti ollut aivan sitä mitä hän tuli hakemaan.

MXC/A

Myös CA:ssa nähtiin ehkä kauden parhaimmat taistelut. Sampo Rainion kaatuminen toisessa erässä avasi kärkeen hienon kaksintaistelun Kasper Kangasniemen ja Kimi Koskisen välillä. Kangasniemi ajoi lähes loppuun asti virheettömässä ja piti aivan selkänsä takana olleen Koskisen takanaan, mutta lopussa Koskinen onnistui ohituksessa. Näin ollen Kangasniemen kauden ensimmäinen erävoitto jäi vielä odottamaa tulevaa.

Rainio johtaa sarjaa nyt 24 pisteen erolla Kangasniemeen ja 54 pisteen erolla Koskiseen. Näin ollen jos Rainio pitää Kangasniemen takanaan Imatran ensimmäisessä erässä ja ottaa SM-pisteitä, varmistaa hän mestaruuden jo ennen kauden päätöserää.

Yleiset järjestelyt

Ensimmäiseksi aloitetaan sillä, että lehdistön kohtelu Alavudella oli hienoa. Portilla oli ohjeistus lehdistölle ja yhteyshenkilön nimi, joka sitten toivottikin tervetulleeksi kaikki meidät monet lehdistön jäsenet. No hyvä on, ei meitä niin montaa ollut, mutta kuitenkin paikalla oli myös paikallislehden toimittajia. Lisäksi lehdistölle annettiin paikallinen tervetulolahja ja myös ruokatarjoilu hoidettiin. Ja ruualla saa aina kaikki tyytyväiseksi. Hienosti hoidettu homma!

Rata oli poikkeuksellisen kova tänä vuonna. En tiedä onko se aiempina vuosina möyhitty syvemmältä, mutta nyt näin ei oltu varmaan tehty. Moni kuljettaja tuskailikin kauharenkaan kanssa, joka piti olla pehmeän starttisuoran takia, jos lähdössä halusi onnistua. Mutta kun monissa kurveissa ei ollut kunnolla hiekkaa tai valleja, niin pitoa ei tuntunut löytyvän niissä. Ja tämän takia etenkin aika-ajoissa moni ajelikin poikkeuksellisia ulkolinjoja, joissa oli edes vähän vallia.

Vallista tulikin muuten mieleen ratavarikon kurvi, joka oli todella vaarallinen ratavarikolla olleille. Valtaosa kuljettajista ajoi ratavarikon kohdalla kurvin valliin kovaa vauhtia ja vain metrin päässä vallin toisella puolella oli kaikki huoltohenkilökunta. Tässä tapauksessa kävikin melkoinen tuuri, ettei kukaan kuljettaja menettänyt pyörän hallintaa tuossa kurvissa ja lentänyt vallista huoltajien päälle.

Seuraava tuntuu toisinnolta jokaisen kilpailun jälkeen, mutta yhä edelleen täytyy ihmetellä SM-päivän aikataulua. Voisin kuvitella, että missään muualla motocrossmaassa ei saada kolmen luokan kahden kisaerän päivää kestämään yli kahdeksaa tuntia. Erien välissä on todella pitkät tauot, kuten myös aika-ajojen väleissä on pitkät tauot. Ja kun päivään mahdutetaan vielä kaksi pidempää taukoa, jotka kestävät yhteensä yli kaksi tuntia, niin ei päivän venyminen tietysti ole ihmekään. Ketään ei varmasti palvele se, että kisapäivä päättyy sunnuntaina n. 17:15.

Yleisesti ottaen Alavuden järjestelyt toimivat hienosti, mutta yksi negatiivinen huomio täytyy nostaa ilmoille. Kun kilpailussa tuli muutamia loukkaantumisia ja kuljettajat jäivät radalle tai radan reunalle makaamaan, tuntui avun saaminen heille olevan todella haastavaa. Ylälenkillä katsojat joutuivat auttamaan maassa makaavia kuljettajia, kun järjestäjien tulo paikalle kesti niin kauan. Toinen tilanne oli puolestaan siinä vaiheessa, kun MX2-luokan toisessa erässä sattui kaatuminen ennen maalihyppyriä olevassa alamäessä. Kuulutustornin vieressä (matkaa vajaat 100m. kaatuneelle kuljettajalle) alkoi hirvittävä vilinä järjestysmiehissä, mutta kukaan ei kuitenkaan ollut oikeasti menossa kuljettajan luokse. Kuljettaja kömpi itse radalta pois radan toiselle reunalle, mutta kesti luvattoman kauan, ennen kuin joku oli hänen luonaan. Ja jos aika tuntuu pitkältä sivusta seuraajalle, niin voidaan vaan kuvitella kuinka pitkältä se tuntuu loukkaantuneesta kuljettajasta.

Crossin lajiryhmän edustajat olivat paikalla valvomassa kisan kulkua Alavudella. Pääsin seuraamaan sivusta hieman heidän toimintaansa ja täytyy sanoa, että se oli juuri sellaista kuin omasta mielestä pitääkin. He seurasivat sekuntikellolla puomin putoamista lähtötaulujen mukaan ja muutenkin kaikkea toimintaa radalla, sekä kuljettajien osalta että järjestäjien. Hienoa toimintaa ja asioita seuraamalla ja valvomalla niihin voi puuttua ja tehdä jotain.

Sellaisia huomioita tällä kertaa. Nyt nenä kohti Imatraa!

Jani / Xracing