Hollolan SM-enduro harrastajan silmin

Lahden ja Hollolan seudulla oli siis sm enduro tiedossa. Pakko myöntää, että jos reittiseloste ja muu info olisi tullut ennen ilmoajan loppumista, olisin jättänyt väliin.

Mutta aamulla kuudelta ylös ja sitten kohti mestoja, vatsa kuralla ofkoors. Kisapaikalla ilmot ja sitten katsijonoon joka oli yllättävän pitkä. Katsi oli taas ihan vitsi, joten ei vikaa missään koska vain paperit katsottiin. Toki äänet mutta niihinkin sai itse käyttää kaasua...

Kuumahan tuolla oli kuin saakeli. Taisi olla jo hellerajalla kun lähtö oli. Ensimmäinen siirtymä tietä pitkin Hälvälän lentokentälle. Se oli makea pätkä ja ajo sujui omasta mielestä tosi hyvin. Siirtymä kakkoselle oli sitten perinteinen kiviränni joka tosiaan on nimensä veroinen. Pari kertaa sammutin mutta muuten tuli ihan ok.

Mk2 Kukonkoivussa oli kanssa ihan makea, jonkin verran ilkeää irtomurkulaa ja pattia. Mutta sujui sekin ihan hyvin ja tuntui meno hyvältä. Kerran lipesin ulos radalta kun keula lunttasi kivestä. Siirtymä tietä pitkin huoltoon jossa oli 9 min aikaa. Onneksi oli huoltomies...

Siitä sitten Nuuttilan lenkille jonka tiesi olevan paha. Alkuun uuden ohitustien pohjaa ja siitä hakkuulle missä pohja petti paikoin. Hieman siinä eksyinkin kun oli useita jälkiä mutta lopulta löysi taas reitille. En ollut ainoa. Tietä pitkin hetki ja sitten olikin väli-at jossa oli aikaa reilusti odotella. Seuraava väli oli ilmoitettu tiukaksi maastosiirtymäksi. No olihan se, ihan törkyhidasta kivikkoa ja polkua jossa vaan en uskaltanut nostaa vauhtia koska tuli heti tilanteita. Yksi ojan ylitys oli jossa silta petti alta ja siellä sitten oltiin keula ojassa. Onneksi sain apua ja lopulta miehissä katsottiin että kaikki pääsee sen yli. 9 min tuli sakkoa joten kisa oli tulosten kannalta siinä. Oli se muutenkin koska alkoi olemaan mehut kuskista aikalailla loppu.

Mk3 oli heti perään ja samaa kiveä ja kalliota. Meni ihan ajeluksi että vaan selviää läpi. Peltopätkän lopuksi oli toinen kuski loukkaantunut ja jäimme siihen huitomaan apuja järkkäreiden puolelta. Lopulta ne huomasi ja pari kuskia jäi auttamaan ja me muut jatkettiin matkaa. Maalissa oli vesimiehet tarjoamassa lasillisen joka tuli kyllä tarpeeseen. Siitä maastosiirtymää joka oli edelleen samaa kuraa ja kiveä. Lopuksi tietä pitkin huoltoon jossa oli onneksi vartti aikaa hieman kerätä ukkoon lisää voimaa. Jos olisin ollut yksin niin keskeytys voisi olla mahdollinen. Toiselle kierrokselle menin vielä ajatuksissani väärällä minsalla joten sakkoa siitäkin.

Hälvälä tuli ihan hyvin taas, hieno pätkä ajaa. Oli siinä pätkällä aikaa kertoa Joutsjoen Mikalle kuulumiset :).

Jalat alkoi kramppaamaan joten kiviränni piti vaan väkisin koittaa ajaa tapeilta ja vei voimia. Mutta läpi tultiin. Kukonkoivussa olin jo tosi väsy, eikä patikoista tullut oikein yhtään mitään. Jalat krappasi ja koitin vaan ajaa rennosti tapeilta. Mutta edelleen matka jatkui. Huollossa oli taas sen 9 min aikaa. Huomasin että rungon väliin oli mennyt kaksi risua jotka painoi jonkun letkun pakoputkeen ja se oli sulanut. Ajattelin että se on vesiletku mutta olikin vaan öljyn huohotus jonka Partanen korjasi teipillä. Ei perkele saanut keskeyttää...

Nuuttilan lenkille siis. Lähdin vaan ajamaan maaliin, koko lenkillä ei oikestaan muuta kuin yksi kaatuminen. Muuten käytännössä vaan taistelin eteenpäin. Tiukan siirtymän at:lla tuli nollapyörät taakse ja mk:n alussa vahvistettiin että Minä ja Marcus oltiin viimeiset pyörät reitillä. Päästin Marcuksen edelle että pysyy ajatus kasassa, mulla monesti vaikeuksia jos joku saa takaa kiinni.

No lopulta maaliin ja porukan viimeisenä tasan omalla minuutilla. Meinasi tulla siitäkin sakkoa.

6h 44min kesti lähdöstä maaliin. Ehkä rankin kisa päitsin jälkeen mitä ajanut. Nyt viimeaikaisten kokemusten perusteella pitää miettiä noiden reittikisojen mielekkyyttä. Ei tuo ollut enää kivaa toisella kierroksella. Ehkä jos tuo viimeinen lenkki olisi ollut pois, en tiiä. 5 mk olisi ollut ihan tarpeeksi. Ehkä pysyn sprinteissä ja cc-kisoissa. Saa nähdä, Vantaan sm pitää kuitenkin ajaa... Hälvälässä ajettaan sitten taas 4.8 joten siihen saakka...

Kari Heikkilä

Alla videot Heikkilän kahdesta ensimmäisestä maastokokeesta.