Haasteita Latviassa

Hommathan alkaa aina jollain sähellyksellä. No niitä oli kyllä nytkin jo heti aamulla, kun ilmoittauduin kilpailuun. Ilmoittautuminen ihan kunnossa kyllä, mutta kun kyselin bensaa pyörään, alkoivat hankaluudet. Bensaa piti saada kisapaikalta, mutta kysymykseen tuli vastaukseksi että huoltoasemalta saa. No selvä, ei muut akun huoltojoukot (Heikki Virtanen ja Joona Mäyrä) autoon ja metsästämään asemaa mistä saa biobensaa. Valmistelin siinä laitteita tunnin ajan ja katsastin radan ja ihmettelin kun ei huoltoporukkaa vaan kuulu. Soitin sitten huoltomiehille, että treenit alkavat 20 minuutin kuluttua, joten nyt on jo kiire. Ei ollut kuulemma missään huoltamolla havaintoakaan sellaisesta bensiinistä. Painuin kiireellä kisa toimistoon kysymään, että mitäs nyt tehdään? Siellä vastattiin, että joo ei ole sitä bensaa missään. Virolaisten piti tuoda lastillinen tullessaan mutta eivät tuoneet... Sen jälkeen kaveri totesi toimistossa vaan, että ajat normi bensalla ja piste.

Treeniin/aika-ajoon lähdin kiireellä, mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä. Rata osoittautuikin todella pehmeäksi ( Hirvitornin suo käärme-kustaalla on kuivempi ja helpompi kun ei siellä ole hyppyreitä). Aika-ajossa olin oman ryhmän 8. Vain 0.3sec 5 paikasta.

Semifinaali menikin sitten aivan mettään kytkinongelmien takia. Hyvä lähtö, n. 4 sijalla ensimmäisestä mutkasta ulos. Toiseen mutkaan sammukin sitten pyörä, kun kytkin ei irroittanut. 4 stumppausta ensimmäisellä kierroksella ja peli menetetty. Olin toiseksi viimeinen maaliin saapunut, kun keskeyttäneitä ei lasketa.

Edessä oli radan kunnostustauko, joka kesti 2-3tuntia. Järjestäjät ajoivat 24 kuormaa parempaa maata radalle ja tekivät sen käytännössä pinnaltaan kokonaan uusiksi hyppyreiden osalta. Tauon aikana myös ilmoitettiin myös, että last chance erä peruttu tarkoitti omalta osalta kilpailun päättymistä siihen paikkaan. Kun rata oli saatu kuntoon, järjestäjät ilmoittivat, että last chance erä ajetaan kuitenkin kolmen kierroksen mittaisena. Tauon aikana saimme kytkimen kuntoon, joten kaikki oli valmiina erään.
.
Pääsin last chance erään kuudennelta puomipaikalta. Startti oli aivan surkea. En edes oikein tiedä mikä siinä oli vialla, mutta joku siinä vaan ei onnistunut. Olin viimeinen ensimmäisessä mutkassa ja siitä alkoi kova takaa ajo kohti kärkeä. Oma ajo meni todella hyvin, ei tullut mitään isompia virheitä. Viimeiset 1,5 kierrosta oli kovaa yritys päästä kolmen joukkoon, siinä kuitenkaan onnistumatta. Maalissa olin kaksi sekuntia toisesta sijasta, jolla olisi jatkopaikka irronnut finaaliin. Matka vaan loppui kesken ennen ruutulippua.

Kaiken kaikkiaan ongelmista huolimatta jäi todella hyvä maku kilpailusta, juurikin tuon ajollisesti hyvin menneen last chance erän johdosta. Mutta olin minä ainakin nopein 2-tahdilla ajanut kuljettaja. Kokonaisuudessaan hieno reissu ja taatusti ensi vuonna uudestaan!

Järjestelyistä kyllä huomasi, että järjestäjillä ei ollut paljon kokemusta hommasta. Monta pientä asiaa meni pieleen, mutta eiköhän näistäkin virheistä opita. Kuten esimerkiksi siitä, että jos sataa viikon kaatamalla hiekkakasaan mistä pitäisi rata tehdä, niin se varmaan olisi kannattanut peittää jollakin.

Eetu Virtanen