EM -enduronaisten kisaraportti

Kisaviikon maanantaina kävimme viimeisen kerran ajamassa ja testaamassa, että kaikki toimii. Robert Kvarnström saapui sunnuntai-iltana samaan majapaikkaan kanssamme ja maanantaiaamusta lähdimme ajamaan yhdessä lähistöllä sijaitsevalle radalle. Läpi yön kestänyt vesisade oli kastellut radan kauttaaltaan, mutta onneksi pohja oli kova, joten sade ei tehnyt pahaa radalle. ”Kuulalaakerikivikon” takia sai kuitenkin olla tarkka, mutta hyvillä mielin totesimme, että kaikki toimii ja on valmiina kisaan. Ajamisen päätteeksi keksimme ”pestä” pyörät lammikoissa. Ajoimme lammikoiden läpi joka suuntaan ja pompimme pateista lammikoihin. Tultuamme takaisin autolle Robert saapui autolle päästä varpaisiin läpimärkänä huudahtaen; ” I won! I found the deepest one!” Niin, kisakuski on aina kisakuski, kilpasilla joka asiassa : )

Ajamisten jälkeen suuntasimme majapaikkaamme pesemään pyörät ja syömään, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti Roomaa. Matkalla pysähdyimme yöksi pieneen kylään, josta jatkoimme tiistaiaamuna matkaa Roomaan lentokentälle hakemaan lentokentältä Kärkkäisen Tarjaa ja Erkkiä. Muuten tiistain ohjelmaan kuului turistikierros Rooman ja Vatikaanin nähtävyyksille.

Keskiviikkoaamuna otimme suunnaksemme kisapaikan Bussi Sul Tirinon. Saavuimmekin hotellille hyvissä ajoin, jossa treffasimme loput huoltohenkilömme; Jäntin Ollin, Mamin ja Jontun. Ehdimme keskiviikkona jo kävellä pätkätkin kertaalleen läpi. Crossitestillä oli vain kepit pystyssä, mutta testiin kuuluneesta crossiradasta sai jonkinlaisen näkökulman pelkkien keppienkin avulla. Pelto-osuuden jätimme kävelemättä, kun keppejä oli ristiin rastiin joka puolelle. Endurotesti kulki metsäpolkuja pitkin, joten se oli heti valmis kävelyyn. Huoltoporukat laitteli samanaikaisesti pyöriä kisakuntoon. Kaikki tulikin valmiiksi renkaiden vaihtoa lukuun ottamatta.

Torstaina lähdimme huoltoporukat mukaan ottaen kävelemään enskatestin toiseen kertaan. Tämän jälkeen huolto jäi laittamaan pyöriä loppuun ja me suuntasimme varikon lähellä olevalle crossitestille. Illasta saimme pyörät nippuun ja totesimme, että perjantain voikin ottaa rennosti, kun kaikki on valmista ja jäljellä on vain ilmoittautuminen ja katsastus.

Shokki!

Perjantaiaamuna olimme kävelleet Sannan kanssa kauppaan hakemaan ruokatarpeita, josta Jäntin Olli tuli poimimaan meidät aamulla varikolle. Varikolle päästyämme saimme shokeeraavan puhelun Viljakaisen Pekalta: Jessen pyörä on varastettu! Hetken päästä tuli toinen puhelu: Ja teidän myös!

Siinä ei tiennyt miten päin olisi autossa istunut varikolla ja ei muuta kuin äkkiä takaisin hotellille. Tosiaan, pyörät olivat lähteneet vieraiden matkaan. Tästä alkoikin sitten touhu ja tohina, että mitäs nyt?! Meneekö kahden viikon treenipanostus ym. valmistelu täysin hukkaan? Poliisit tulivat hotellille katsomaan tilannetta ja tämän jälkeen lähdimme poliisiasemalle selvittelemään tilannetta. Paperit kuntoon ja varikolle katsomaan, millaisin pyöriä Häkkälän Hannu sai meille kyseltyä lainaan. Koko tilanne tuntui täysin mahdottomalta, kun pyörät olivat auton oman lukon, ovien munalukon ja paksulla ketjulla lukittuna yhteen. Lisäksi auton ovet olivat vahvaa metalliaitaa vasten niin, että ovet eivät mahdu kunnolla aukeamaan. Aivan käsittämätöntä, mutta niin ammattimaista.

No, Hannu teki mielettömän työn eteemme ja saimme menopelit ja mahdollisuuden ajaa kilpaa. Kiitos Hanskille ja meitä auttaneille kisaporukoille!

Lauantaina Maritalla meni puoli päivää pyörää säädellessä, ennen kuin alkoi hyvät säädöt löytymään. 250cc 2t on kuitenkin hieman erilainen, mihin on tottunut. Sanna 350 4t ei onneksi vaatinut yhtä isoa säätötyötä. Sunnuntaina kaikki olikin sitten helpompaa.

Lauantaina Maritalla oli hieman ongelmia siirtymänä ajetun enskatestin alussa olevassa mäessä, kun outo pyörä ei mennyt ihan niin kuin oma. Tästä sisuuntuneena pätkänä ja kelloa vastaan ajettuna Marita nakuttikin pätkälle joka kierroksella toiseksi nopeimman ajan. Tuntuma pyörään alkoi löytyä. Maritan tuloksena oli lauantailta 3. ja sunnuntailta 2. sija. Totaalissa Marita pääsi pokkaamaan 2. sijan ja sarja jatkuu pistetaulukon kakkospaikalta.

Sannalla ei suurempia ongelmia kisassa ollut ja pyöräkin toimi moitteetta. Ainoastaan lauantaina vaivanneet olkapääkivut ja sunnuntaina vaivannut pieni väsymys huonosti nukutun yön jälkeen tekivät hiukan kiusaa. Sanna onnistui kuitenkin kellottamaan lauantaina crossitestillä jopa kolmen parhaan joukkoon. Sannan sijoituksiksi kirjattiin lauantailta 5.sija ja sunnuntailta 6. sija ja EM-sarja jatkuukin pistetaulukon kuudennelta sijalta. Sanna sai olla ensimmäiseen enduron EM-kisaansa tyytyväinen!

Näistä asetelmista on hyvä jatkaa kautta eteenpäin.

Matka kohti Suomea alkoi heti kisan jälkeen. Italiasta matka kulkee Itävallan, Tsekin, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron lävitse. Sitten alkaakin vakuutusyhtiö kierros ja uuden kaluston kasaan haaliminen.

Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja hieno kokemus, vaikka pyörät olisivat saaneet jäädä omiin käsiimme. Molemmat saivat paljon hyvää treeniä alle jatkokesää ajatellen.
Iso kiitos kaikille meitä auttaneille sekä meidän reissua seuranneille ja tuhannet kiitokset tsempeistä!
Ranskaan uudella sisulla =)

-Sanna & Marita-