Keskiviikon kahvitauko, Kusti Manninen

Kerro vähän itsestäsi lukijoillemme.
- Olen 37-vuotias ja motocrossia olen harrastanut vuodesta 1989 lähtien. Suurimmat saavutukseni motocrossissa ovat, että olen joka vuosi ajanut ainakin yhden tai kaksi kansallista kilpailua. Olen nyt tehnyt paluun motocrossin lajiryhmään ja olemme veljeni kanssa pyörittäneet omaa
juniorimotocrosstiimiä vuoden verran.

Mikä sinut on aikanaan saanut moottoripyörien pariin?
- Päädyin moottoripyörien pariin samalla tavalla, kuin aika moni muukin. Isälleni tuli sellainen neljänkympin villitys ja hän hankki itselleen motocrosspyörän. Ja niinhän se menee, että jos isä ostaa moottoripyörän ja hänellä sattuu olemaan poikia, niin on aika vääjäämätöntä, että jälkikasvun kanssa ei mene kuin muutama kuukausi, niin myös lapset haluavat pyörän. Olen jäänyt sille tielle.

Sinut valittiin motocrossin lajiryhmään. Onko teillä nyt hyvä kokoonpano lajiryhmässä ja saadaanko sen avulla lajia vietyä eteenpäin Suomessa?
- Kyllä minun mielestäni. Olen aikaisemminkin tehnyt Arto Jokisen kanssa hommia ja hän on kyllä järkevä mies, jonka kanssa on hyvä työskennellä. Mielipiteitähän meiltä jokaiselta löytyy, mutta on todella tärkeää, että lajiryhmässä on sellaisia jäseniä, jotka myös jaksavat tehdä asioita. Tehdä sitä työtä, kirjoittaa auki sääntöjä, tehdä kalentereita ja tiedotteita sekä päivittää sivuja.

- Meillä on nyt lajiryhmässä jäseniä jotka tekevät ja joilla on mielipiteidensä lisäksi vielä perusteet
niille. Asioille pitää olla perusteet niin, että ne kestävät kriittisen tarkastelun. Näin vältytään tilanteilta, joissa voidaan syyttää päätöksenteon lähtökohdaksi yhteistyötä jonkun tietyn tahon kanssa tai maailmalta katsottua mallia tai vaikka vain ilmaan heitettyä ajatusta, että tehdäänpä näin.

- Kokonaisuuden pitää olla perusteltu ja sen pitää ottaa huomioon paikalliset olosuhteet, kuljettajamäärät, kauden pituus ja maahantuojat. Kestävät perusteet asioille ovat tärkeitä.

Mihin asioihin aiot kiinnittää huomiota MX-lajiryhmässä?
- Huippujuniorit pitäisi saada maailmalle, eli samalla kun näkyvyys lisääntyy, myös harrastajamäärät kasvavat. Haluan huomioida juniorit, jotka oikeasti haluavat ja jaksavat treenata ja ovat valmiita tekemään sitä työtä.

- Nyt kun olen katsellut noita junioreita, niin ei siellä oikeasti ole työtä tekeviä kuin muutamia. Kim Savaste on hyvä esimerkki ja nyt meidän Emil Weckman tekee töitä tosi lujasti, samoin muut pojat sekä Jere Haavisto. Se työmäärä on älytön ja läpi vuoden pitäisi ajaa neljä kertaa viikossa.

- Pyörän päällä pitää meidän näkemyksemme mukaan olla neljä kertaa viikossa. Vaikka se tapahtuisikin pari kertaa viikossa koulun jälkeen, niin silloin voisi ajaa vaikka kahdeksikkoa pihalla tai enduroa. Jos ajaa vain kaksi kertaa viikossa, niin taidot taantuvat. Jos ajaa kolme kertaa, niin taidot pysyvät suurin piirtein samassa. Ja jos ajat neljä kertaa viikossa, niin oikeasti kehityt. Ja ajaessa pitää olla järki mukana, miettiä asioita ja ottaa aikoja.

- Harrastajia pitäisi saada lisää 35-40-vuotiaista, joilla vähän polttelee motocrossin ajaminen. Heitä pitäisi tukea harrastuksen aloittamisessa. Tiedän omasta kokemuksestani, että kun saadaan yksi
tällainen motocrosskoukkuun, niin sieltä seuraa perässä ainakin yksi tai kaksi junioria ja sitä kautta tämä homma leviää.

- Vakuutusasian kuntoon saaminen on tällä hetkellä kaikkein polttavin kysymys. Sitä pitäisi aggressiivisemmin selvittää. Mitä minä olen vähän sivusilmällä sitä nyt seurannut, niin sitä asiaa pitää alkaa selvittää jo ehkä EU-tasolta lähtien. Se askarruttaa, miten asia voi olla Suomessa näin erilailla kuin muissa maissa ja mihin tässä voi vedota. Ehkä sitä kautta löytyisi jotain.

- Tietenkin tässä on se ongelma, että kun se on osa suomalaista sosiaaliturvaa, niin valtio ei ole kovin innokas sitä muuttamaan ja tavallaan, kun se ei ole vakuutusyhtiöidenkään huoli, niin en minä
hirveästi pistä toivoani niidenkään suuntaan. Tämä on lajin kannalta iso asia, koska omasta kaveripiiristänikin tiedän ihmisiä, jotka eivät tästä syystä lähde vaihtamaan pyörää uudempaan.

Manninen Bros. Hondan kuljettajat menestyivät todella hienosti kuluneella kaudella. Miten tiimin taustajoukkojen, sinun ja veljesi Sepon toiminta kauden aikana sujui? Menikö kaikki odotusten mukaan vai tuliko matkalla yllätyksiä vastaan, eli oliko uuden tiimin vetäminen sellaista kuin etukäteen odotitte?
- Kyllä se paljon enemmän vaatii työtä. Sitä ajattelee etukäteen, että monet asiat ovat selvempiä, kuin mitä ne todellisuudessa kuljettajille ja heidän taustajoukoilleen ovatkaan. Koko ajan soi puhelin ja kaikki ovat jotain vaille. Jouduin tekemään todella paljon hommia.

- Noiden kisareissujen järjestäminen vaati myös paljon. Piti varata lennot, järjestää vuokra-autot, buukata hotellit ja kaikki. Se on kovaa säätöä. Veljelläni Sepolla on ollut talonrakennusprojekti meneillään, eikä hän ole pystynyt olemaan tiimihommissa täysipainoisesti mukana. Hän on kyllä katsonut noita ajoasioita, mutta kyllä tuo työmäärä vähän yllätti minut ja rahaa tuohon leikkiin meni ihan kiitettävästi.

- Tiimin pyörittämisessä on onneksi ollut Patric Manner Brandtilta mukana. Hän on ollut ihan korvaamaton tässä. Hän on ollut myös osassa kisoista mukana, kuten esimerkiksi Saksan EM-kisassa, jonne en itse päässyt. Hänellä on hyvä asenne ja hän tietää asioista. Hänellä on hyvää kovuutta ja hänhän on Pohjoismaiden mestarikin takavuosilta.

- Tietyllä tavalla motocross on älyttömän kova laji ja se vaatii uhrauksia. Me emme ole ehkä nykymaailmassa edes oppineet tekemään sellaisia uhrauksia. Tänä päivänä nuorten huomiosta kilpailee niin moni muu asia kuin raaka treenaaminen.

Toisaalta taas positiiviselta puolelta, ovathan ne hienoja elämyksiä olla tuolla MM- ja EM-kisoissa, kun omat kuljettajat tekevät hyvää tulosta. Kun samalla näkee heidän kehittyvän, niin onhan se hieno fiilis. Kahden pisteen päähän se tavoite jäi, että olisi saatu Jere Haavisto maailmalle. Katsotaan nyt EMX250-sarjan kautta, että saataisiin työnnettyä hänet eteenpäin maailmalle.

Millaista oli reissata ulkomailla oman kisatiimin kanssa?
- Tuo sarja on hyvä meille, koska siinä pystyy toimimaan hyvin ammattimaisesti. Meillä alkoi rytmi löytyä todella hyvin ja rutiinista tuli vahva. Kisaviikonloppuisin perjantaiaamuna me näimme aina
kentällä kuuden aikaan ja sitten hypättiin koneeseen. Sopivalta kentältä vuokrattiin pikkubussi ja sillä sitten ajeltiin kisapaikalle. Siellä meille olivat aina jo kaikki pyörät valmiina.

- Alkukaudesta meillä oli Etelä-Euroopassa ongelmia ruokailujen kanssa. Heillä patonki tuntui
olevan lähestymistapa ruokailuun, mutta loppukautta kohden ruokailutkin saatiin hallintaan. Euroopan Hondalta me saimme kiitosta siitä, että meillä homma toimi selkeästi. Itse olen aivan supertyytyväinen siihen, miten meillä meni ulkomailla.

Millaiset tavoitteet Manninen Bros. Honda asettaa kuljettajilleen ensi kaudelle?
- Kyllä meidän on nyt pakko voittaa EMX150-sarjan mestaruus. EMX250-sarjassa Jere Haaviston pitäisi saada niin hyviä näyttöjä, että me saamme hänet johonkin tiimiin eteenpäin.

Miten tiiminne sponsoreiden etsintä ensi kaudelle on sujunut?
- Sanotaan, että ei se mitään juhlaa ole. Koko ajan sen kanssa tehdään töitä ja toivoisin, että vielä löytäisimme hyviä sponsoreita. Kyllä me joka tapauksessa saamme ensi kauden vietyä läpi. Aina sitä kuitenkin toivoo, että kehittyisimme ja pystyisimme tarjoamaan enemmän kuljettajillemme.

- Me koemme, että olemme saaneet tarjottua todella hyvää vastinetta sponsoreillemme. He ovat saaneet todella hyvää näkyvyyttä ja he ovat päässeet vähän laajemmankin yleisön tietoisuuteen, myös muualla kuin vain tämän lajin parissa. Jeren menestys ja kiroilu osaltaan auttoivat siinä. Aika moni kyllä tietää Jeren tuolla, kun menee johonkin juttelemaan.

- Meillä on siinä mielessä hieno paketti tarjota sponsoreille, että voimme järjestää heille joitain virkistysasioita ja -päiviä. Toisaalta, heillä on myös mahdollisuus tulla katsomaan motocrossia tuonne EM-kisoihin maailmalle.

- Siellä heidän on hieno nähdä omien kuljettajiemme ajavan ja sitten MM-lähdöissä voi seurata miten Tony Cairoli ja Gautier Paulin siellä vääntävät. Se on todella hieno mahdollisuus, koska meillä on Honda Europelle niin hyvät suhteet, että me pystymme järjestämään vieraillemme siellä VIP-kohtelun.

- Suomessa sponsoreiden saanti on vähän niin, että jonkun pitää tuntea joku. Kylmiltään on vähän vaikea sponsoria saada. Varsinkin isoissa yrityksissä se on aika haastavaa, kun taistellaan jalkapallon, jääkiekon ja vastaavien kanssa.

Miltä suomalaisen motocrossin taso vaikuttaa mielestäsi tällä hetkellä?
- Kyllä junioreissa on meidän toivomme. Hyviä junioreita on tulossa. Kovaa työtä tuntuvat tekevän MX65-luokassa Kimi Koskinen ja Sampo Rainio. Emil Weckmanista koen, että hänellä on todella hyvä potentiaali ja hyvä työmoraali. Sitten ovat tietysti Kim Savaste, Miro Sihvonen ja Jere Haavisto. Tuossa nyt on 5-6 nimeä, joissa on potentiaalia.

Kyllä minä edelleen uskon, että Suomesta on mahdollisuus nousta huipulle, mutta se on tosi paljon kiinni siitä, että jaksaa tehdä työtä sen eteen. Monet luulevat treenaavansa kovaa, mutta eivät kuitenkaan loppujen lopuksi tee niin. Ajotreeneissä isätkin voisivat näyttää kierrosaikoja radan varressa samaan malliin kuin maailmalla tehdään. Suomessa sellaista näkee kuitenkin todella harvoin.

Tapana on, että kuskit vain menevät radalle ja ajelevat erät. Siitä voidaan tietyllä tavalla sanoa,
että olet silloin pelkästään polttanut bensaa. On siitäkin hyötyä, mutta eri asia on, jos oikeasti ajat kelloa vastaan ja yrität ajaa kovempaa.

Enemmän pitäisi myös tehdä yhteistyötä kuljettajien kesken. Suomen kärkijuniorien pitäisi yrittää ajaa aina toistensa kanssa treeneissä, haastaa toisiaan ja ottaa yhteisstartteja. En ole juurikaan nähnyt Suomen kärkikuljettajien vetävän yhteistreeniä. Maajoukkuetilaisuudessa he ottivat startteja, mutta siinäkään kaikki eivät viitsineet yrittää tosissaan.

Paras ajopaikka?
- California Competitive Edgen rata.

Mukavin offradpyörä?
- 2015 Honda 250cc 4T crossi.

Parasta ajamisessa?
- Kisaaminen.

Harrastuksesi?
- Matkustelu, mutta sekin liittyy aina jotenkin vähän motocrossiin.

Parasta musiikkia?
- Faith No Moren tuotanto.

Mottosi?
- Sisällä on aina tilaa.

Minna Valonen