Valtosen kuulumisia Saksasta

Toinen Saksan Adac Masters osakilpailu nyt takana ja edelleen finaalipaikka saavuttamatta.
Jotenkin tuntuu että se huono onni edelleen seuraa kisoihin, kun taas sitä sai maistaa oikein roppakaupalla.
Ilma oli hieno. Lämmintä ja pölyä riitti ja radan profiili oli hieno. Tosi radan pinta oli aika kova ja pientä kiveä täynnä.
Toisen perässä ajaminen tiesi kihelmöintiä kropassa paljon pieniä mustelmia. Mutta toisaalta se oli sama kaikille :)

Treenit meni ihan hyvin vaikka vaikeuksia olikin tottua taas hiekkan jälkeen yhtäkkiä kovaan. Eikä kovaa alustaa päässyt pahemmin treenaaman kun kelit oli ollut sateiset ja ne muutamat radat joko suljettu tai liejuiset. Täällä Belgiassa kun ei hirveesti ole valinnanvaraa siinä materiaaleissa. Aika-ajoon sitten mentiin kuitenkin hyvillä fiiliksillä. Ajoin ensin yhden hitaan kierroksen jonka jälkeen päätin täräyttää ekan nopean. Kierros lähti hyvin käyntii mutta sitten tulin nopeeseen mutkaan pikkasen turhan kovaa jonka jälkeen oli heti ns. vauhti kaksari johon ei juurikaan tarvinut himmailla. Ajauduin hieman väärään kohtaan ja siinä olikin sitten mutaa kastelun jäljiltä juuri ennen hyppyyn lähtöä.. Vauhtia oli ihan kohtalaisesti ja siitä sitten perä alta pois ja ilmaan.. Pyörä lähti toiseen suuntaan kuin minä. Putosin maahan lonkkaedellä. Linkutin pyörän luokse huomatakseni sen olevan vähän solmussa. Yritin kuitenkin kivusta ja pyörästä huolimata jatkaa ja sainkin ajettua pari aikaa ennen session päättymistä, mutta eipä ne kovin pitkälle riittäneet. Eli viimeinen mahdollisuus oli taas Last Change.

Tauolla mietin että mitä tekisin, kun lonkka oli alkanut tulla siniseksi ja oli turvoksissa. Eikä kipu ollut ainakaan helpottanut. Päätin käyttää vielä sen viimeisen kortin hihasta ja kiireellä alettiin oikomaan pyörää. Saatiin se jonkin näköiseen kuntoon vaikka ei ihan ehjä ollutkaan. Ajattelin että jos nyt natsais, niin illalla olis aikaa korjailla paremmin seuraavan päivän kisaan, mutta kun olin vihdoin karsinassa odotamassa lähtöä, niin eikös huono onni astunut toistamiseen kuvaan päästämällä renkaasta ilmat pois.. Aikaa oli enään kolme minuuttia karsinan sulkeutumiseen, eli oli hieman kiire hakea ilmaa. Sain lähimmästä motorhomesta (lainaksi renkaallisen) ilmaa ja kiireellä takaisin, mutta järjestäjät laittoivat juuri nenäni edestä portit kiinni. Ei siinä selittelyt auttanut, joten se kisa oli kohdaltani ohi. Tosin muutama minuutin päästä huomasin että rengas oli taas melko tyhjä, joten ei siellä ilma olisi pysynyt koko erää kuitenkaan.

Vaikka kaatuminen olikin aika raju, niin onneksi vakavammilta luokkaantumisilta säästyttiin. Kyllähän tässä on kohta laitettava sormet ristiin, josko tuo huono tuuri kisoissa alkaisi kääntymään toiseen suuntaan. Harmittaa vaan aika paljon, kun treenaan enemmän kuin koskaan ja monipuolisemmin ja sit käy taas näin. Onneksi tätä huonoa tuuria ei voi loputtomiin jatkua, eli pelit kuntoon, pään nollaus, kovaa treeniä ja paljon kisoja alle eiköhän se siitä taas lähde nousuun :)