Tarkkala antaa tilaa nuoremmille

Tässä TM-kuljettaja Marko Tarkkala blogikirjoitus vuoden päätteeksi:

Olen hyvillä mielin kisakauden jälkeen. Kausi ei mennyt tuloksien osalta aivan niin kuin olin suunnitellut: olin kuitenkin viime vuonna voittanut Suomen mestaruuden omassa luokassani ja nyt olin viides omassa luokassani.

Onnistumisia vuonna 2018: ajoin ehjän kauden ilman loukkaantumisia ja podium sijoituksiakin tuli kauden aikana. Itselläni jäi hyvä maku viimeisestä SM-osakilpailusta, sillä siinä vaiheessa ajoa oli jo sen verran takana, että se alkoi sujumaan ja maistumaan. Harjoittelumäärään nähden tulokset ovat loistavia.

Pettymyksiä vuonna 2018: mia ei ole sen ihmeempiä pettymyksiä. Olisihan kausi voinut mennä tuloksellisesti paremminkin, mutta ottaen huomioon sen, että mia on muutenkin ollut haasteita löytää aikaa omalle harjoittelulle, niin tulokset ovat myös sen mukaiset.

Tulevaisuuden suunnitelmani: Kauden mittaan tuli jo selväksi, että annan tilaa nuoremmille kuljettajille ja keskityn tulevaisuudessa valmentamiseen ja itseni kouluttamiseen valmentajana. Ajamista en lopeta enkä kilpailemista, mutta en kuitenkaan aja koko SM-sarjaa. Ja Temmillä ajan ensi vuonnakin kisani.

Yksi urani parhaimmista ja mieleenpainuvimmista hetkistä oli ensimmäinen MM-osakilpailun voitto Heinolassa v.2005. Samaan syssyyn isäni lopetti tupakanpolton, koska meillä oli sopimus tästä. Isäni tupakanpolton lopettamislupaus on pitänyt.

Toisena mainitsin Päijänteen ympäriajon voiton vuonna 2015. Olin jo ammattilaisena haaveillut kisan voittamisesta. Se oli kolmas kertani, kun osallistuin kilpailuun. Olin mukana 2014-kisassa ja silloin ymmärsin mitä tässä erityisessä kisassa menestyminen vaatii. Vaikka olinkin ajanut MM-sarjaa, keväisessä lumikisassa ajaminen olikin ihan eri juttu. Tämä herätti minut ja tein paljon töitä menestyäkseni seuraavan vuoden kisassa ja onnistuin.

Lisäksi parhaisiin muistoihini kuuluu kaikki henkilökohtaiset MM- ja SM-mitalit sekä joukkuemestaruudet ja -mitalit. Joukkuekisojen kuskien sekä huoltojoukkojen hyvä yhteishenki ovat jääneet erityisesti mieleen.

En koe, että mia olisi erityisempiä karvaita pettymyksiä ajovuosieni aikana, mutta jos jotain pitää ehdottomasti tähän vastata, niin se, että en koskaan saavuttanut yksilönä maailmanmestaruutta on eräänlainen pettymys.

Enduro on antanut mie paljon. Sain ajaa yhdessä muiden maailman huippukuljettajien kanssa ja olla osana tuota yhteisöä. Tämä on yksi parhaita kokemuksiani. Olen nähnyt maailmaa ja oppinut tuntemaan erilaisia ihmisiä, joista osasta on tullut myöhemmin kavereitani ja ystäviäni. Olen päässyt näkemään muiden maiden kulttuureja ja joissakin maissa olevia isoja eroja köyhien ja rikkaiden välillä. Tämän myötä olen sitä mieltä, että meillä on täällä Suomessa asiat verrattain hyvin.

Urallani on paljon ihmisiä, jotka ovat tukeneet ja auttaneet minua vuosien varrella. En lähde heidän nimiään listaamaan, sillä listasta tulisi hyvin pitkä. Tämän vuoksi en lähde nimeämään ketään erikseen, mutta jokainen tietää varmasti oman osuutensa näiden lukuisten vuosien ajalta.

Haluan kuitenkin kiittää tästä vuodesta Daytonaa: Peteä, Miljaa ja Allania sekä perhettäni.

Terveisin, Marko Tarkkala