Peku tietää

Tere. Long time nou sii. Oon pitänyt vähän matalaa rofiilia, kun mua on ikään kuin hieman etsitty. Otin nopeen työkeikan Misukalle. Piti parannella vähän niitteen isoa takamuussia. Meni vähän vituiks se projekti… Jos oottee ihmetellyt miksi muussit on loppu koko euroopasta, niin mä tiedän oikean syyn. Mutta palataanpa Päitsille. Päräytin Päitisin lävitse yhden tsörääjan huollossa. Siinä samalla oli aikaa tehdä havaintoja eri kuskeista ja pikiksistä.

Mantsa Mattila

Moni ihmetteli Päitsillä, et miksi heräsi vasta niillä pimeillä pätkillä.. Joku sano et se oikoi, kun se on oppinut vihdoin käyttämään sitä geepeeässää. Njet. Mä tiedän. Tekniikkaa se käytti, mut ei mitään laItonta. Tai ainakaan vielä, mut mä luulen et Ketelä kieltää Mattilan vehkeet ensi vuonna. Moni ei tiedä mut Jallu palveli aikoinaan hävittäjälentäjänä siinä Irakin sodassa. Jallu on meinaan puoliksi jenkki. Mattila on suomennos nimestä Mattola. And Jallu tulee nimestä Jeff. Koska se on puoli-jenkki, joutui Jallu sinne sotaan. Ne koulutti Jallun lentämään Äf-16 lentsikoita. Jallu lensi sen verran hyvin, et läksiäislahjaksi se sai pitää ne yönäkökiikarit. Tsennaatteko? Siis, ne millä täyspimeessä näkee kuin päivänvalossa. Jallu on käyttänyt niitä laseja tähän asti vaan, kun se tsiigaillut öisin naapurin puluja. Nyt se keksi laittaa ne päähänsä niille pikiksille. Se naamioi näyttämään ne letivaloilta, se oli duunannut niihin pienet tuikut, ja porukka luuli et sillä oli kypärävalot päässä. On se äijä! Jallu kiiti pitkin pimeää skuugea kuin lepakko yössä. Ja nyt mä en tarkoita niitä pimuja jotka tykkää toisistaan.

Topi ja Nuuttilan pätkä

Tuli jonkun verran porua, et pätkät Päitsillä oli huonosti merkitty. No gamoon, varmaan kaikki tsennaat et ihmeisiin ei pystytä Jos ei oo snögöö, niin sit sitä ei vaan oo. Mut kaikki kuskit kiittelit et Nuuttila oli merkattu hienosti. Mä voin kertoa et sen merkkasi mantsakoira – eli Taxi-Ismon Topi koira. Se on niin kova mantsahanu, et sen voi lähettää skoogeen itsenäisesti merkkaan pätkää.. Itse asiassa koko pätkä oli sen suunnittelema. Taxi-Ismo kerto sille minkä tyyppistä pätkää haetaan. Sit se muistutti muutamasta paikasta:

- Jätä ne kiviportaat väliin ja vedätä se paha kivimäki sitten alaspäin; antoi Ismo ohjeet Topille.

Topi lähti menee ja duunas pätkän. Tosin se on kerrottava, et sille pitää tehdä merkit valmiiksi. Sille ei oo enää annettu niittipyssyä suuhun, sen jälkeen kun se ampui Jerkun Jaria hanuriin. Tai oikeastaan kasseille. Mut sen jälkeen toi Nastolan kerhon pj. on kävellyt kuin ovaaliradan keilaaja. Silla vinossa. Varmaan tsennaatte? Onneks se oli tehnyt mukulat ennen tota dämitsiä – ei meinaa enää onnistu.

Mut Päitsistä sen verran, et muutama asia otti siel kyllä kupoliin. Mut mä palaan niihin myöhemmin kesällä. Mennään kuitenkin takas sinne Nuuttilaan. Kuten varmaan muistatte, mun Fiiu jäi sinne Ouluun. Ostin sit Kemikaali-Alilta uuden Sprinterin. Eka keikka ja lähestyin hissukseen Nuuttilan varikkoa. Yht äkkiä kävi ihan vitunmoinen pamaus ja Rintteri muuttui uuu-mutkalle. Rautiaisen Tane, mun vanha kisakumppani losautti Mersun kylkeen! Tane otti vähän aikaa lukua, mut heräsit sit lopulta:

- Jus sain vitosen sisään ja ajattelin hypätä ton tien yli. Mistä perkele Peku siihen tulit?

Niinpä. Tanen kolmesatanen oli lyhyempi kuin PV Suzuki. Mun Rintteri oli ihan paskana. Meinas tulla itku. Onneksi paikalla oli myös Laaksosen Jani. Sehän on vanha mantsakuski Jäkestä. Ja aika peto noissa peltihommissa. Jani skulas, et mee Peku ajamaan, niin mä oijon tän Mesen.

Mä ajattelin et hitto. Ei ikinä. Toi ei suoristu ilman robottia. Vielä mitä, tuntia myöhemmin Mersu oli kuin uusi. Jani oli naputellut sen suoraksi:

- Halolla ja stemulla. Pikku hiljaa ja välillä sumpit juoden – niistä se virheetön peltipinta muodostuu; sanaili Jani kuin sumppimainoksessa. Eikä siinä vielä kaikki. Jani oli venyttänyt mun keskipitkän Rintterin aivan vitun longiksi, eli maxi-pitkäksi. On se äijä.

Mut hei siinä kaikki täl kertaa. Ens kerralla mä pistän Päitsin formaatin uusiksi. Ketelä voi jo nyt alkaa vapiseen.

Se on moro, terveisin Peku

------

Fiktiivinen henkilö nimeltään Peku jatkaa pakinasarjaa Peku tietää. Peku pakinoi sivuillamme kerran kuukaudessa (tai silloin kun selviää, toim.huom). Peku tietää, hän ei spekuloi. Pekusta on moneksi ja monesta on Pekuksi. Peku on ajanut kilpaa lähes kaikissa mahdollisissa moottoripyörälajeissa. Motocross, enduro, roadracing, trial ja jäärata ovat hänelle tuttuja lajeja. Maarataakin on tullut kokeiltua matkan varrella. Peku siis tietää, tai ainakin omasta mielestään, sillä Pekulta tulee yleensä vastaus kysymättä.