Päitsin valmentautumisohjelma

Hyökki lähtee mukaan kilpailussa ajettavaan Classic -luokkaan. Kiireellisen yrittäjän valmistaminen kilpailuun on kilpajuoksua ajan kanssa, eikä tunnit vuorokaudessa tunnu aina riittävän.

- Harrastaminen ruuhkavuosien aikana ei ole luonnollisesti kenellekään helppoa, mutta tunteiden jakaminen vahvistaa meitä yhteisönä. Veikkaan, että kaltaisiani on paljon ja sen vuoksi haluan jakaa esimerkin omasta aikataulustani, Hyökki kertoo.

Tavoitteet kilpailuun Hyökillä on selvät.

- Yhdellä erikoiskokeella haluan ajaa B-luokan kärjen vauhdissa. Lisäksi tietysti tavoitteena on vielä pyörävanhus vielä yhden kerran järven ympäri. Pyörän leimoista päätelleen se on matkan tehnyt jo ainakin kahdesti aiemmin, vuoden 1987 Husqvarnalla kisaan lähtevä Hyökki päättää.

Seuraavaksi esimerkki Hyökin valmistautumisesta kilpailuun:

Päijänteen ympäriajon valmentautumisohjelma

Urheilija: Antti Hyökki

Päivä 1:

00:00->Jatkan siitä mihin eilen jäin eli laitan Husqvarna WR 400 1987 pyörääni kokoon. Vauhtipyörä ei asettunut, ottaa kiinni hiukan staattoriin. Huomaan ettei alkuperäisen ulosvedin sovi uuteen, jätän sen ja alan laittamaan takahäkkiä ja takajousta, Öhlins aiheuttaa ongelmia, mutta saan sen kasaan ja paineet pysymään sisällä. Takahäkki on vääntynyt ja suoristan sitä. Kaasu ja kytkinvaijeri, mietin reittejä, kiinnitän syylärit ja letkut. Tutkin putken ja sovitan sitä pyörään, siinä on korjattavaa. Laitan takalokasuojan ja korjaan takavalot. uusin kierteitä ja ruuveja. Putsaan keulaputkia ja pesen osia. Etsin ulosvetäjää netistä. Stormilla näyttäisi olevan.

4.30 nukkumaan.

6:30 Vastailen sähköposteihin ja keitän kahvia, unohdun koneen ääreen ja unohdan juoda kahvit. Otan kahvin mukaan, joten kahvi termosmukiin ja haalarit päälle ja autoa skrapaamaan, kahvi unohtuu eteiseen. Postiluukusta tulee poliisin muistutus ylinopeudesta, onneksi se ei johda ajokieltoon kuten olin pelännyt. Kiitän Vantaalaista viranomaista pitkämielisyydestä.

7:25 Tukkuun, kamalista on hävinnyt, suunnittelen työkohteen tarvikeluettelon päässä.

8:00 Menemme työmaalle, asiakas on unohtanut mainita puolet tehtävistä töistä. Tai sitten ei uskaltanut kieltäytymisen pelossa niistä mainita. Arvioitu työaika pitenee kahdella tunnilla. Yksi osa jää puuttumaan.

10:30 Oppisopimusopiskelijalla on nälkä, kerron sen olevan harhakuvitelmaa joka periytyy luolamiesajoista koska silloin nälän piti tulla aikaisemmin jotta ehti juosta ruuan kiinni, nylkeä ja valmistaa sen. Meidän ei tarvitse, sitä varten on keksitty huoltoasemat

11:30 Jatkamme matkaa toiselle työmaalle, edellisestä jäi yksi osa puuttumaan, jota ei vielä ehdi hakea koska seuraavan työmaan kiinteistöpäällikkö kyselee jo heidän työsuoritteiden perään.

11.45 Autoon tulee outo vika, aivan kuin rengas olisi rikki tai tukivarsi pettänyt. Ajan hiljempaa, vikaa ei ehdi tutkia. Koulutuspäällikkö soittaa koululta ja muistuttaa luennosta joka pitäisi pitää, en muista koko asiaa. Päivämääräni ovat vääriä, ovat unohtaneet kertoa. Lupaan selvittää mahdollisuudet päästä luennolle, mutta pelkään ettei se onnistu. Vaimo on töissä ja lastenhoitajat vähissä. Lupaudun kuitenkin kahdeksi illaksi, vaikka en vielä tiedä onko mia siihen oikeasti aikaa.

12.15 Seuraava työmaa menee ns. Putkeen. Muutaman tunti ja 3500 askelta myöhemmin homma on valmis. Kaikkia työkaluja ja tarvikkeita ei ehdi ottamaan mukaan, jätämme osan työmaalle, otamme vain osan mukaan. Venyttelen hissiä odotellessa joka ei koskaan tule, lämmittelen portaissa kipeää selkää.

14:00-15.00 Siirtymä, jonka aikana lounas, itsellä ei ole nälkä, on vain päänsärky. Opiskelija syö hyvällä ruokahalulla. Teen ruokiksella pari vastausta sähköposteihin ja yhden tarjouksen uudesta urakasta. Vastaan Meklarille joka haluaisi asiantuntemustani mutta lähes ilmaiseksi. Vastaan korrektisti kieltäytyen.

Pidän palopuheen oppisopimusopiskelijalle ihmisistä jotka ovat syntyneet ajatuksen kanssa, että toiset ihmiset ovat luotu vain heidän tarpeitaan varten ja he itse ovat luotuja heitä itseään varten.

15.00-17.00 Erikoiskoe. Tunti aikaa viedä Opiskelija kotiin, käydä tukussa, tarkastamassa työmaa Sipoossa ja ehtiä hakemaan lapset päiväkodista ja käydä sitä ennen kotona sekä katsastuskonttorissa.

16:45 Huomaan, että katsastuskonttori pitää jättää pois ja mennä suoraan päiväkotiin. Otan lapset kyytiin ja haemme kaupasta evästä. Lähdemme Jatkamaan kierrosta.

17:20 Katsastuskonttori, paperitöitä. Storm, haen vauhtipyörän ulosvetäjän. Lasta nostaessa jalka luistaa, otan kopin lapsesta ja selkä venähtää. Haukkaan happea. Käyn Stormissa ja ihmettelen Michelin Ac10 hintaa, vanha paistos ja vanha hinta. 275? Liikaa. En osta kuin hanskat ja ulosvetäjän.

17:50 K-rauta koska tukku on kiinni, viemäriosia. Samalla ystävä soittaa ja kysyy miksi helvetissä sinä k-raudasta haet osia, selvitän asian ja ihmettelemme hintaeroja. Lapsilla tulee pissahätä, palaamme autolta takaisin K-rautaan.

18:20 Työmaalla jossa osia jäi puuttumaan aamupäivällä, otan lapset mukaan. Asennan osan ja irrotan patterin, lapset katsovat videota autossa. Toinen haluaa mukaan ja toinen jäädä autoon, seuraa neuvottelu. 18:40 Poika lähtee mukaan, tyttö jää katsomaan videota. Poika juoksee talossa kuin omassaan, hävettää mutta uskon, että lupauksen pitäminen on tärkeämpää kuin se.

19:10 Tyttö haluaa pissalle, lainaamme asiakkaan vessaa. Kannan patterin pihalle ja toivotan hyvää viikonloppua. Kun pääsemme autoon, pojallekin tulee pissahätä, palaamme asiakkaan luokse lainaamaan WC:tä. Pahoittelen asiakkaalle aiheuttamaani viivästystä, mutta Stubin sanoin: Nykyajan yrittäjä on nykyajan Duunari ja duunarilla ei ole varaa kotilastenhoitajaan. Vaimo tekee kolmivuoroa ja minä vuorotta aamusta iltaan. Rahaa ei jää säästöön edes pesukoneen vertaa. Mutta onneksi on työkalut, kaikkea voi korjata, poika saakoon saman lahjan isältään kuin isänsä omaltaan. Omatoimisuuden lahjan ja tekniikan ymmärryksen.

19:30 Käymme paloasemalla hakemassa ystävän lahjoittamat vanhat ajosaappaat, ne ovat eri paria. Poika haluaa mukaan paloasemalle, tyttö on nukahtanut. Jätän toisen puhelimen taskuun auki ja toisen autoon.

19:45 Poika katselee palomiehiä, palomiehet katsovat telkkaria. Kaikki tuntuvat onnellisilta. Oloni on seesteinen, pidän miesyhteisöistä ja asioiden yksinkertaisuudesta. Palomiesystäväni kertoo ison paloauton lähtömäärän olevan reilusti yli 1000 lähtöä vuodessa. Ihmettelemme määrää ja autojen ja miesten sietokykyä. Tiedän sotilaan ammattini kautta, että jatkuva varalla olo on erittäin kuluttavaa, se ei ole lepoaikaa vaikka se näyttää siltä. Hyväkuntoisen terveen ihmisen lepoaikaa on sellainen jolloin on vapaa tekemään mitä haluaa, ei oleminen valmiina tekemään mitä muut haluavat Sinun tekevän.

20:00 Poika on jännityksestä jäykkänä mutta iloinen. Saa pikkupalomieskypärän ja piirustusvihkon palomiehiltä.

20:00-20:30 Kotimatkalla tyttö herää ja pysähdymme pissalle huoltoasemalle, eväät on loppuneet ja lapset ovat olleet reippaita mutta veto alkaa loppumaan.

20:30- 21:30 Iltapalaa koirille ja lapsille, maito on lopussa. En jaksa enää lähteä hakemaan, edellinen yö on mennyt 05:00 pyörää laittaessa. Pojalle tulee palomiesleikkien jälkeen iltakiukku. Tyttö nukahtaa 22:00. Poika ei, hän haluaa pelastaa kaikkia muita paitsi tänään vanhempiaan.

22:30 Vaimo tulee kotiin, nukun sohvalla. Poika kiukuttelee edelleen ja on valveilla, minä puoliunessa Hermostun, aiheetta. Vaimo alkaa pesemään pyykkiä ja siivoamaan, pyytää apua, mutisen jotain vastuuttomasti ja jatkan puolihorroksessa makaamista sängyssä.

Poika päättää kiukuttelunsa ja nukahdamme riidoissa, tai ainakin poika nukahtaa.

Päätin mennä nukkumaan, mutta uni ei tule. Lähtisikö talliin rakentamaan pyörävanhusta tai vain koneelle tekemään toimistotyöt. ALV tilitys odottaa ja palkanlaskenta. Ehkä huomenna ajattelen. Mutta päätän sitten tehdä vähän valmiiksi.

23.00 Innostun tekemään muutaman tarjouksen ja laskun, ilmeisesti sohvalla nukuttu 20 minuuttia auttaa. Keitän kahvia.

02.00 Mennessäni nukkumaan huomaan unohtaneeni juoda kahvin ja sammutan keittimen, laitan kellon herättämään 06:00.

Päivä 2

06:00 kello herättää ja suljen sen ja menen takaisin vuoteeseen, aamupala voi odottaa. Huomaan miettiväni huoltoauton vikaa ja en saa unta. Nousen ja keitän kahvit, jotka unohdan keittimeen. Lähden skrapaamaan autoa…

Päitsiin on 32 päivää, moni tulee olemaan edellä mainitun kaltaisia. Pidän kilpailua yhtenä moottoriurheilun vaativimmista, pelottaa sopivasti. Mutta monia pelottaisi yllä oleva, mutta ei kilvanajo. Itse en ole ajanut spoorissa oikeastaan koskaan, kokeillut noin 10 vuotta sitten Crossipyörällä mutta se ei mennyt huonosti. Fiilis kisasta on hyvä, märkä metsä, pyörä ja minä ja kanssakilpailijat. Kastun ja palelen siellä helposti ja mielelläni, toivottavasti pyörä kestää koko retken, en halua menettää minuuttiakaan siitä. Te kaltaiseni pikkupojat reitin varrella sitten, nöyrä pyyntö: kun kaivatte ojia sinne metsään, niin poispäin spoorista, ei spooriin päin. Kiitos!

Antti Hyökki

(Tarinan kerronnassa on otettu taiteellista vapautta, mutta tapahtumat ovat todellisia aikahorisonttiin verraten mittakaavassa)