Menneitä muistellen

Kolmikko ei silloin ajanut samassa joukkueessa. Sami Pöllänen ja Janne Suominen ajoivat Karri Lahtisen kanssa kerhojoukkueessa ja Petteri Silvan sai kunnian edustaa Suomea junioritrophyssä. Tällä kertaa Pöllänen,Silvan ja Suominen muodostavat kerhojoukkueen 25ers ja kaikkien tavoitteena on paikata 25 vuoden takainen reissu ajamalla tällä kertaa maaliin saakka.

- Me kolme matkustimme samalla autolla sinne Tsekkiin, nukuimme autossa matkalla ja perillä meillä oli vielä yhteinen huonekin, aloittaa Pöllänen.

- Jännäähän se oli jo koko matkakin silloin 18-vuotiaana, kun ei ollut juuri ulkomailla edes käynyt. Reititkin olivat aika erilaisia mihin oli tottunut. Siellä ajettiin vuoria ylös ja alas. Pätkät olivat aika nopeita. Takajarru kiehui jo heti ensimmäisenä päivänä ja sieltä tultiin mäet alas ilman jarruja. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin melko kivasti, en kyllä varmaan kauhean kovaa ajanut. Toisenakaan päivänä ei ollut mitään mainittavia ongelmia.

- Kolmantena päivänä oli kireämpi aikataulu ja minulta puhkesi eturengas. Vaihdoin sen ja taisin saada minuutin AT:tä. Koko ajan oli hiukan kiire. Kisan puolivälin jälkeen ajoin siirtymällä sellaista kuivaa ojanpohjaa ja vauhti oli ainakin vitosella. Siinä hypittiin sellaisia matalia hyppyjä koko ajan ja sitten kerran ilmassa näin, että edessä on pääkokoinen kivi ja suoraan siihen. Keula lähti alta ja pompottelin menemään jalka pyörän ja joenuoman välissä. Sitten kun kyyti pysähtyi niin jalkaan ja takapuoleen sattui tosi lujaa. Pyörästä oli runko vinossa ja pakoputki lytyssä. Nostin pyörän pystyyn ja lähdin pikkuhiljaa eteenpäin, tulin maastokokeelle ja ajoin sen. Jalkaan sattui koko ajan ja mietin onkohan se poikki, mutta kun pystyin kuitenkin seisomaan, niin arvelin, ettei se varmaan ole. Kun lähdin seuraavalle siirtymälle, niin kädessä tuntui, ettei oikein jaksa puristaa. Kipu kasvoi, eikä enää pystynyt oikein pitämään tangosta kiinni. Sitten oli pakko keskeyttää sen käden takia.

- Tulin sitten varikolle ja ruotsalaisilla oli lääkäri mukana ja niillä oli joku läpivalaisukone huoltoautossa, niin sillä todettiin, että ranne on murtunut. Se lääkäri kipsasi sen saman tien siinä varikolla. Sen jälkeen alkoi porukkaa tulla varikolle ja siellä sain kuulla, että Janne on keskeyttänyt kolariin ja Lahtisen Karrikin oli keskeyttänyt. Samoin Petteri oli keskeyttänyt jo heti alussa. Että sellainen kisa sillä kertaa, päättää Pöllänen.

Silvanilla lyhyt kisa

- Itse kisaa ei paljon muistelemaan pysty, jäi se sen verran lyhyeksi. En päässyt kuin ensimmäisen päivän ensimmäisen siirtymän, niin ajohomma oli sitten siinä, aloittaa Silvan

- Se oli tosiaan ensimmäinen sixini ja ensimmäinen kisa tehtaan kalustolla. Kävi kyllä mielessä, että olisiko sittenkin hiukan italialaisilla ollut oma lehmä ojassa siinä hommassa. Pyörästä meni kytkinkello täysin palasiksi. Se oli joku protopeli, millä ajoin, eikä se kestänyt kuin lyhyen matkaa. Se loppui siihen sitten hyvin nopeasti. Muutenhan reissusta tuli hyvin vaiherikas.

- Olin yhden päivän ensin huollossa, niin kuin tapana on, jos keskeytetään. Kun Samilla murtui käsi ja Janne oli ajanut sen kolarinsa, niin Sami ja minä aloimme hoitaa Jannea Suomeen. Siinä oli 18-vuotiaat pojat suhteellisen tietämättömiä mistään, eikä ollut kännyköitä eikä muitakaan vehkeitä, niin oli se melkoinen projekti, kun hommattiin Janne Suomeen. Opimme kyllä pienessä ajassa monia asioita itäblokin maasta. Olihan se kuitenkin tavallaan hauska ja vaihteleva matka. Ei siitä reissusta mitään hampaankoloon jäänyt, etenkin kun pääsi sitten myöhemmin ajamaan vielä jonkun vuoden oikein kunnolla kilpaakin, totesi Silvan.

Suomisella paha kolari

- Mie ei siitä Sixistä kovin miellyttäviä muistoja jäänyt. Sen vähän aikaa, mitä ehdin ajaa, niin siltä osin muistot ovat hyviä, mutta se tosiaan päättyi aika nopeasti. Aika pitkä reissu siitä kyllä tuli, kun koko hommasta topiumiseen meni kahdeksan kuukautta, Suominen toteaa aluksi.

- Siinä kävi niin, että lähdin huollosta ja edessä oli kireä siirtymä. Tieliikenne oli aamulla suljettu sen kylän läpi ja luotin siihen, että se on edelleen suljettu. Sitten oikealle kääntyvässä mutkassa tulikin Tatra-kuormuri vastaan. Sen verran ehdin kääntää vasemmalle, että Tatra osui oikean jalan reiteen ja siitä lensin penkalle. Olin niin shokissa, ettei tuntunut miltään, mutta ihmettelin vain, kun jalkaterä sojottaa kainalossa ja ajosaapas on siinä hölmön näköisesti. Alkoi tuntua, ettei sen varmaan kuuluisi olla siinä. Silloin tajusin, että taisi käydä vähän pahemmin ja kisa taitaa olla tältä osin ohitse.

- Minut vietiin ensin paikalliseen sairaalaan ja ehdittiin kätellä siellä tohtorikin joka sanoi leikkaavansa, mutta Jormakan Tarmo tuli siihen hätiin kun kuuli, että olen siellä sairaalassa. Jormakka puhalsi pelin poikki, että keskeytetäänpä tämä operaatio jo ennen kuin aloitetaankaan. Lääkäri kyllä ihmetteli, että miksi, koska kyllä hän pystyy leikkaamaan. Siitä minut siirrettiin Bratislavaan yliopistolliseen sairaalaan ja pojat tulivat sinne hätiin, että eiköhän hoideta tämä homma Suomessa kuntoon. Samin äiti oli myös hyvänä apuna ja hoiti kaikki paperiasiat kuntoon. Niin sitä sitten päästiin kommelluksien kautta lopulta Suomeenkin, muistelee Suominen.

Kari Salminen