Keskiviikon kahvitauko, Simo Penttilä

Kuka olet, kerro jotain itsestäsi?
- Moottoripyöräilyn ammattilainen, joka on saanut elinkautisen tähän hommaan.

Minkälainen historia sia on moottoripyörien parissa?
- Olen ollut 12-vuotiaasta asti alalla ja olen entinen enduron puoliammattilainen ajopuolelta, mutta pitempi ura kuitenkin asennuspuolella.
- Isän kautta tämä on lähtenyt. Isä on kuusinkertainen Suomen mestari ja hänellä on myös kolme joukkuemestaruutta. Itse en koskaan mitaleihin asti yltänyt kuin junnusarjoissa, mutta sieltähän tämä on tullut, kun on kasvanut siinä ympäristössä.

Vaatiiko iskunvaimentimien tekeminen jatkuvaa kouluttautumista?
- Voi varmasti sanoa, että Suomi on asiantuntijoita väärällä ja he eivät ole kouluttanut itseään missään. Yleisellä tasolla voi kuitenkin sanoa, että kyllä se koulutusta vaatii ainakin tiettyyn pisteen asti. Kyllähän tosin jossain vaiheessa se homma rupeaa opettamaan itse itseensä, kun siitä tarpeeksi pääsee kärryille. 
Ja onhan se selvä, että kun tulee jotain uutta niin se vaatii koulutusta. Nytkin on tullut viimeisen kahden - kolmen vuoden aikana aika paljon kaikkea uutta ja ensi vuoden japanilaisessa kalustossa tulee vielä mullistavia uutuuksia, eli luonnollisesti se vaatii kouluttautumista. Tai ainakin asioihin täytyy perehtyä huolella, ennen kun rupeaa esittämään asiantuntijaa hommassa. Tosin ilman peruskoulutusta ja ilman perusymmärrystä, ei omatoiminen perehtyminen kyllä tuota mitään tulosta. 
Itse tein ensimmäisen kymmenen vuoden aikana säätöjen testauksia omaan pyörään, eli se toimi mia testipenkkinä. Silloin opin monet asiat kantapään kautta. Itse sain työhön parhaan ammattitaidon ja ymmärryksen sinä aikana, kun olin Öhlinssin autoniskunvaimentimien maahantuoja ja tiiviissä kanssakäymisessä tehtaan kehitysprojekteissa. Sieltä tuli sellaista tietotaitoa, mitä ei tavalliselle tallaajalle ei ole saatavillakaan missään. Eli kyllä se paljon monimutkaisempi juttu on, kun miltä se äkkiseltään näyttää.

Jos ja kun iskunvaimentimiin liittyvissä asioissa tulee jotain uusia säätöjä tai ratkaisuja yms, niin onko suomalaiset helppo puhua kokeilemaan uutta vai ollaanko täällä jääriä ja halutaanko mennä jo hyväksi todetulla vanhalla systeemillä?
- Ihmiset on helppo puhua kaikki kokeilemaan jotain uutta, koska luullaan siitä tulevan helposti lisää vauhtia. Mutta sehän ei ole tosiasia. Suurin ongelma suomalaisten kanssa on se, että moni ei omaksu perusasioita, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Ja niitä olen 25 vuotta yrittänyt opettaa. Eli on helppo puhua ihmiset ympäri kokeilemaan uutta, mutta jos perusasiat on pielessä, ei niistä uusista asioista monesti ole mitään hyötyä. Määrätyt fysiikanlait ja perusasiat pitäisi ymmärtää ensin. Mutta niissä tuntuu olevan helposti sitä, että joku toinen ns. 'asiantuntija' neuvoo jossain varikolla jotain ja sen perusteella tehdään muutoksia, jolloin on taas pakka sekaisin.
 
Toimit MP-Racingissä huoltopäällikkönä, joudutko toimessasi neuvomaan paljon asiakkaita, kun he korjaavat itse pyöriään?
- Se on sellainen asia mitä yritetään välttää, kun eihän niitä voi puhelimessa korjata. Jotain iskunvaimentimien säätövinkkejä tiskillä annetaan.

Kun asiakas on ostamassa itselleen uusia parempia iskunvaimentimia, niin miten pystyy valitsemaan itselleen sopivat kokeilematta? 
- Siinä kohtaa kun puhutaan meidän tuotteesta eli Öhlinssistä, niin se on pitkälle räätälöity tuote. Se on tehty aina yhteen pyörämerkkiin ja -malliin ja testattu ammattilaisten kanssa. Kuitenkin on pidetty se mielessä, että ne myydään harrastajalle. Eli säädöt ovat sellaisia, että niillä pystyy ajamaan muukin, kuin ammattilaiset. Siinä painotetaan enempi sitten niitä muita ominaisuuksia; laatua ja sitä, että se on vuodesta toiseen toimiva ratkaisu. Lisäksi jousituksen täytyy toimia satoja tunteja, toiset eivät vaan valitettavasti toimi kuin 10-20 tuntia kerrallaan. Eli ne on pitempi ikäisiä ja siinä mielessä hyvä investointi. Jos iskunvaimennin sattuu sopimaan harrastajan seuraavaankin pyörään, niin se on kyllä vielä toimiva kolmenkin vuoden päästä. Ja onhan ne paremmin tehtyjä kuin vakiotuotteet. 

Sinä osaisit varmaan neuvoa iskunvaimentimien valinta asiassa, joten kysytäänkö sinulta neuvoa etukäteen vai tullaanko sitten jälkikäteen ihmettelemään, että mitäs tuli tehtyä?
- Aika vähän nykyisin neuvoa kysellään ennen tai jälkeenkään. Nykyisin vakioiskunvaimentimet ovat niin paljon parantuneet, että se jälkiasennus iskunvaimentimien myynti on vähentynyt. Ja kyllä vakiot ominaisuuksiltaan riittää tavalliselle harrastajalle. Eli vakioistakin saa aika toimivat, mutta eivät ne sitten ole laadullisesti niin hyvät. Kyllä Öhlinssin ostajat tietää mitä ne saa; pystyy keskittyy siihen ajamiseen, huoltovälit pitenevät ja voi silti luottaa, että ne toimivat.

Mikä kuuminta hottia tällä hetkellä iskunvaimentimien ja alusta suhteen?
- Öhlinssillä on TTX teknologia, mitä vastaavaa tuotetta ei ole muilla käytössä. Voisi sanoa, että se on yksi sukupolvi eteenpäin noista perinteisistä iskunvaimentimista. Mutta mitä se tuo sitten tavalliselle kuluttajalle, niin on sitten toinen asia. Jos sitä vertaa vaikka Öhlinssin edellisen sukupolven iskunvaimentimiin, niin kyllä nekin oli hyviä. En ole itse ajanut tuolla uudella TTX teknologian tuotteella, joten en osaa sanoa kuinka ylivoimainen se on. Huhujen mukaan Hondallakin tulee ensi vuonna säätöruuveja kovasti lisää niin taka- kuin etupäähänkin, eli jotain vastaavaa tekniikkaa hekin ovat kehittämässä. Siis kaksi putki ratkaisua, niin kuin Öhlinssin TTX:kin on. 
Voisi sanoa kuitenkin niin, että markkinoilta ei löydy ratkaisua, missä tuote itsessään tekisi järisyttäviä eroja ajokokemukseen. Suurin etu ja parannus harrastajalle on se, että oppii itse säätämisen perusasiat ja silloin saa tuotteesta paljon enemmän irti.

Kuuluuko moottoripyörät jotenkin juhannukseesi?
Ei ainakaan tänä juhannuksena kuulu. Lähden autolla reissuun ja täytyy sanoa, että ei moottoripyörät ole mia juhannukseen kuulunut oikein ikinä. Enemmän se on perinteinen mökkiviikonloppu. Harvemmin on tullut oltua pyörällä liikkeellä juhannuksena, ainoastaan kerran muistan olleeni ajamassa enduron EM:ää Itävallassa juhannuksena.

Minna Valonen