Keskiviikon kahvitauko, Seppo Järvinen

Kerro jotain itsestäsi lukijoille?
- Täytin juuri 60 vuotta lauantaina. Olen kaupungin liikuntapuolella töissä ja olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että olen saanut tehdä ratamestarin hommat työajalla. Päiväkummun aikaan Päitsissä, merkkasin reitin Korpilahdelta Kuhmoisiin saakka ja me kaivettiin sen lisäksi vielä pätkiäkin ja ajoin myös itse silloin. Kyllä se oli sellainen työsarka, että ei enää ole minkäänlaista hinkua, että kyllä nuoremmat saa tehdä nyt omat polkunsa itse.
 
Mistä sia on alunperin lähtenyt kiinnostus moottoripyöriä kohtaan?
- Kahdentoista vanhana opeteltiin ajamaan 500cc Arielilla petroolin voimalla. Semmosesta se lähti. Olin myös mukana, kun tädin mies ajoi TT:tä Imatralla, Anderstorpissa ja Brnossa. Vasta armeijan jälkeen mia oli omaa rahaa, että sai oman pyörän ja pääsin 1975 ajaa. Ja aikanaan olin Peltosen Tapsan huollossa Päitsillä tässä lähellä, kun ei silloin ollut monellakaan huoltoautoja ja tankkaukset tehtiin huoltoasemilla. Sixiä olen kiertänyt huolloissa ja nyt lähdetään Puolan EM-kisaan, jossa minä ajan reppupyörää.

Montako Päitsiä olet ajanut ja onko sia eniten osallistumisia siihen?
- Ekan Päitsin ajoin -75 ja 40 Päitsi starttia on täynnä. Suni on varmaankin lähellä starttien puolesta, mutta silläkin oli siinä muutaman vuoden tauko. On siellä niitä lähellä kolmekymmentä kertaa ajaneita sitten useampiakin. Tarkoituksena on ajaa Päitsi myös ensi vuonna, jos se järjestetään. Ja mia on aina sille viikonlopulle merkittynä kalenteriin ulkoilua. Ja tuleehan siinä käytyä samalla sellaisissa paikoissakin, missä ei varmasti muuten tulisi käytyä.

Onko sie jäänyt joku tietty Päitsi erityisesti mieleen tapahtumiensa puolesta?
- Mikähän siinä nyt olisi päällimmäisenä mielessä? On ne ne yö Päitsit, silloin vielä varsinkin, kun Leivonmäellä ja tuolla mentiin. Silloin mentiin navetoiden läpi ja siellä oli ihmisiä katsomassa ja leikeissä olevat halkopinot valaisivat kulkua vielä silloin 70-luvulla. Nykyäänhän siellä korvessa Sysmän pätkällä ei ole ketään ja tietääkö ajanottajatkaan missä se pätkä menee, jos joku sattuisi loukkaantumaan. Reitti voitaisiin viedä vaikka Sysmän keskustaan, missä olisi edes jokunen ihminen, mutta me ollaan siellä ihan perällä. Mutta kyllä ne oli ne pitkät pätkät silloin, kun Päiväkumpu jaksoi vielä puuhata, kun esimerkiksi Leivonmäeltä ajettiin Joutsaan 20 kilometriä. 

Osaatko sanoa, miksi Jämsästä tulee niin hyviä enskakuskeja?
- Täällä on niin hyvät mahdollisuudet. Meillä on maanomistajien kanssa hyvät välit ja meillä on 500 kilometriä luvallista polkua. Ja sitten me ajetaan vähän kovempia enduron sarjakisoja, vaikka kaikki ei aina tulekaan ajamaan jos minä teen reittiä, koska silloin siinä on vähän vaativuuttakin.

Miten muuttaisit nykypäivän enduroa jos voisit?
- Aikataulutusta muuttaisin. AT-asemilla maataan kisoissa 20 minuuttia - puolta tuntia. Talven SM-kisoissakin kuljettajat odottivat kylmässä ja viimassa jopa kaksikymmentä minuuttia märkänä(kylmähän siinä tulee), joten kellon käyttö ja aikataulun ajaminen ei onnistu nyky ratamestareilta. Tästä johtuen nykyään, kun Suomesta menee kuljettajia MM-kisoihin ajamaan, niin ne ovat jo AT-väleillä myöhässä niin Espanjassa kuin Heinolassakin. Sinne jäädään huhhailemaan, eikä osata laskea mikä pitäisi olla kilometrivauhti. Jotkut kuskit kuitenkin kävelevät osan niistä pätkistä, niin sitten pitäisi osata myös laskea kilometrit ja keskinopeus.

- Sitten reitteihin pitäisi saada kanssa vaihtelevuutta, tuntuu, että lama ja väsymys on tullut. Nytkin jäi Seinäjoen kisa ajamatta ja meille on tulossa Heinolan CC meidän oman CC:n jälkeen; kuulin puskaradiosta.

- Turhaa venytystä nykypäivänä on myös se, että jos ei ole kahden päivän SM-kisa, niin se on kyllä väärin, että siellä ajetaan kahtena päivänä. Asemamiehet on ihan turhaan toisena päivänä hommissa, jos on vain 70 ajajaa ja se on kolmessa vartissa ohi.

- Kilpailureittejä voisi pidentää, eikä mitään niitä lajiryhmän 50 kilometrin juttuja. Jokaisen pitäisi voida tehdä reittiä sen mukaan, miten omalla paikkakunnalla on maastoja ja mahdollisuuksia. Meilläkin olisi mahdollisuus vetää vaikka 300 kilometrin reitti.

Miten sinun 60-vuotispäiviä juhlittiin?
- Meillä oli ensin 13 minuutin kivikkomäki pikis, josta siirryttiin meidän lähelle. Siellä oli toinen 4-5 minuutin pätkä, jossa oli pikkuisen kuusikkoa ja peltoa. Sen jälkeen mia oli siinä vähän sellaista pyöränäyttelyä, kun täällä on näitä entisöintiporukoita, mopohöperöitä ja monta Jawa-miestä. Minä kaivoin kaksi mopoa kaivinkoneella tankkia myöten navetan nurkalle maan sisään (kuva alla). Täällä on myös järjestetty maatalousoppilaitokselle pellinpakotus-kurssi, jossa on tehty mopon tankkeja, joista muutaman minä sitten laitoin siihen maan päälle samaan riviin upotettujen mopojen kanssa ja viimeiseksi siihen riviin minä sitten laitoin entisöidyt mopon ja Jawan. Niistä tuli sitten sellainen jono, mistä näkee, että mitä sieltä maan sisältä oikein pullahtaa pihalle niistä ruosteisista paskoista.

Treenaatko paljon?
- Olen ollut puunkaato ja metsähommissa tuolla luonnossa, en ole silleen ajanut nyt niin paljoa.

Onko kaluston huolto mielestäsi pakollinen paha vai onko tallissa puuhastelu lajin suola?
On se, kyllä se on se suola! Kyllä se on tuo tekniikka ja minä olen kerännyt noita vanhoja pyöriä. Ei mulla ole ollut aikaa eikä rahaa niitä kaikkia kunnostella. Mulla on 50-luvun vehje ja vuosituhannen alun 1909 mallin moottori ja Australiasta löytyisi runko tuohon moottoriin, että kaikenlaista sitä tuossa aina väännetään, mitä milloinkin. 

-Ja onhan se vähän nolo, nämä tämän päivän nuoret. Kun on vähänkin rahaa, niin haetaan kaupasta syksyksi jo toinen pyörä, vaikka edellinenkin on alle 100 tuntia ajettu. Ja sitten ei voida mennä kisoihin yli kaksi vuotta vanhalla pyörällä, että se on mennyt vähän sellaiseksi markkinameiningiksi. Tai sitten toiset on koko ajan purkamassa ja mäntiä vaihtamassa, vaikka ei olisi vielä syytäkään. 

Miksi juuri enduro?
-Just sen vaihtelevuuden takia. Ei minua ole koskaan motocross kiinnostanut. Eikä oikein TT:kään, vaikka mä siellä melkeen kymmenen vuotta varikolla olinkin pikku pojasta alkaen. Silloin kierrettiin melkein joka viikonloppu kisoissa, kun kaikissa kylissä oli hiekkaradat, joissa ajettiin TT-ajoa. Ois mulla ollut mahdollisuus ajaakin silloin, mutta kyllä se oli sitten nuo kuraojat ja upotukset. Se oli kyllä kaikkein parasta ja ihan luontaista mie.

Minna Valonen