Keskiviikon kahvitauko, Petteri Kytölä

Motocrossin viisinkertainen SM-mitalisti Petteri Kytölä on löytänyt motocrossista harrastuksen itselleen melkein 20-vuoden ajotauon jälkeen. Enää ei ole poltetta puomin taakse, vaan lajista voi nauttia fiilistellen auringonpaisteessa hyvä kuntoisella radalla kavereiden seurassa.

Kerro lukijoille jotain itsestäsi?
- Olen 43-vuotias ja mia on ollut oma praktiikka jo 16 vuotta. Siellä hoidan tuki- ja liikuntaelinten vaivoja eli toimin fysioterapeuttina ja osteopaattina.

Mistä sia on alunperin lähtenyt kiinnostus kaksipyöräisiin?
- Varsinaisesti se ei lähtenyt kotoa päin, mutta mia oli kavereita, jotka harrastivat nuorena näitä pikku 50cc pyöriä. Minä sitten jotenkin vain ajauduin siihen mukaan. Liityin silloin heti Vantaan Moottorikerhoon ja siellä toiminta oli aktiivista ja se vei vaan sitten mennessään.
- Nuoruudessani motocross oli mie ykkös juttu. Vuosina 1988-92 olin crossissa aktiivinen ja tosissani lajin suhteen. 

Sia on viisi SM-mitalia ja olet voittanut Suomen mestaruuden 250cc-luokassa 1992. Oliko sie vaikea päätös lopettaa aktiiviura motocrossissa?
- Tavallaan ei ollut, koska minä itse koin, että mia ei ollut riittävästi sellaista voittamisen tahtoa MM-tasolle, eikä siihen kuuluvaa pientä hulluutta, jota siellä pärjäämiseen tarvitaan. Kunnianhimon olisi pitänyt olla kovempi siellä puomin takana. Minä tavallaan itse tiedostin sen, että vaikka kuinka tykkään treenata, mutta minulta puuttuu kuitenkin yksi sellainen asia mikä pitäisi olla, eli sellainen Pekka Vehkosen kunnianhimo puuttui. Jos mia olisi sellainen ollut, niin ehkä olisin pärjännyt paljon paremmin. Enkä minä sitten halunnut jäädä ajamaan vain SM-kisoja, vaikka se olisi ollut varmasti mahdollista, mutta minä ajattelin, että kaikki tai ei mitään. 
- Koska lähdin crossin pariin jo nuorena niin ehdin lopettaakin uran nuorena jo 21-vuotiaana. Eli lopetin siinä iässä, mistä uran olisi vasta pitänyt lähteä ja itseasiassa vielä parhaan kisa vuoteni jälkeen. Se oli minun ratkaisu silloin ja sitten lähdettiin opiskelemaan. Kyllä se neljä vuotta siellä kertoi sen, että onko minusta siihen ja se sisäinen palo siihen hommaan, että mä voitan ne kaikki, niin se puuttui minulta.

Ajoit kesällä MX Legendojen kutsukilpailussa Karkkilassa, onko motocross sie harrastus ja ajatko nykyään paljon?
- Itseasiassa minä olin varmaankin 15 vuotta niin, etten ollut missään tekemisissä crossin kanssa, en edes käynyt katsomassa kisoja. Pari vuotta sitten kavereitten kautta innostuin taas ja olin toissa talvena Jussi Vehviläisen järjestämällä MX lomalla. Kesällä 2013 hommasin sitten oman pyörän 17 vuoden tauon jälkeen. Nyt olen reilun vuoden harrastanut vähän niin kuin fiilistellen.

Toimitko muuten motocrossin parissa?
- En ole ollut valmennuspuolella millään lailla mukana. Jonkin verran olen crossareita hoitanut näissä työhommissa ja yksittäisiä kertoja olen ollut tuttuja jeesaamassa ajo-opetus hommissa.

Työskentelet osteopaattina, pitävätkö motocrossarit mielestäsi tarpeeksi hyvää huolta kehostaan ja missä olisi parantamisen varaa?
- En ihan tarkkaan tiedä nykytilannetta, että miten kuljettajat itseänsä hoitavat. Olen itse miettinyt tässä oman työni ohessa vuosikausia, että varmasti tästä tämän tyyppisestä työstä mitä minä teen voisi olla paljon hyötyä motocrossareillekkin. Ihan ehdottomasti kokisin, että tästä olisi enemmissäkin määrin hyötyä. Olisi hyvä saada paikat auki ja kun mennään vähän syvemmälle tuonne ranka- ja niveltasolle, niin saisi niitä jumeja sieltä tehokkaammin pois.
- Myös palautuminen nopeutuu, kun saadaan vaikutettua aineenvaihduntaan ja verenkiertoon.

Kerro joku kehonhuolto vinkki.
- Tämä työ mitä minä teen on passiivista hoitoa. Näkisin sen asian niin, että olisi hyvä olla sellaista kokonaisvaltaista mihin liittyy koordinaatiota ja tämmöistä. Ei niinkään mitään yksittäistä punttisali juttua vaan, että siinä olisi kehonhallintaa ja kokonaisvaltaisesti koko kroppa mukana liikkeessä; vähän niin kun nivelistö useampina ketjuina. Tällaiseen olen itsekin nyt vanhempana kiinnittänyt huomiota, kun olen käynyt treenailemassa.
- Ehkä niin kuin pilatestyyppisiä juttuja, koska siinä tulee kokonaisvaltaisesti kehonhuolto.

Mitä mieltä sinä olet tällä hetkellä motocrossin luokista Suomessa?
- Niin en nyt ole itse mukana tässä kilpailutoiminnassa, mutta sen verran olen kuullut tästä kentältä, että aika paljon on narinaa siitä, että aika epätasaista on veteraani luokassa MXV35. Ikäjakauma on liian iso. Se pitäisi olla jotenkin 40-45 tai vastaavaa, eikä 35-44 vuotta. En nyt kyllä osaa tähän muuta sanoa, kun että SM-tason kuskit ajavat jo veteraaneissa ja että se ei ole niin kiva juttu. 

Miten sinä veisit eteenpäin Suomen motocrossia ja millä keinoilla Suomesta saataisiin jälleen huippukuljettajia maailmalle?
- Kyllä minä näkisin, että pienestä maasta pitäisi löytää sellaisia yksilöitä, joista pystyisi sitten hiomaan niitä timantteja. Tosin se vaatii paljon sitoutumista nuoresta asti ja tietysti taloudellisetkin puitteet pitäisi olla kunnossa, että pääsisi sitten tuonne reissuun ja ulkomaille. Kyllä se on vaikeaa pienestä maasta päästä maailmalle ja ehkä se silloin ennen oli jollain tapaa erilaista se homma, mutta silloinkin tarvittiin niitä lahjakkaita ja motivoituneita urheilijoita, mutta vaikea kysymys.

Tulevalle vuodelle ei Suomeen saatu motocrossin MM-kilpailuita taloudellisista syistä, onko vastuu kilpailuiden järjestämisestä alunperinkin liian iso yhdelle moottorikerholle? Pitäisikö kilpailut järjestää useamman kerhon yhteistyössä?
- No varmasti pitäisi järjestää, jos se on niin kallista se touhu mitä minä olen ymmärtänyt. Ehkä siinä pitäisi sitten olla jopa liittotasolla mukana. Enkä minä tiedä onko sieltä sen enempää rahaa tulossa, mutta varmasti olisi järkevää tehdä näin isommissa mittapuissa, mutta sen toteuttaminen käytännössä voi olla sitten kyllä aika vaikeaa. 

Kuinka tärkeänä pidät motocrossin MM-kilpailuiden ajamista Suomessa?
- Henkilökohtaisesti itse ainakin tykkäsin todella paljon, että pääsi pitkästä aikaa Suomessa näkemään nämä kisat. Onhan Suomi ollutkin perinteisesti aina aika vahva paikka kisojen järjestämisessä ja nythän oli vuosikausia niin, ettei ollut kisoja. Minä kyllä näkisin sen asian niin, että olisi tärkeää, että kisat olisi Suomessa. Se olisi varsinkin Suomen motocrossille tärkeää. 

Paras ajopaikka?
- Ruskeasanta oli sellainen legendaarinen ja hyvä paikka. Nykyään mia ei ole hirveästi kokemuksia, mutta minä kyllä tykkään tuosta Sipoon radasta, kun olen siellä tänä kesänä käynyt. Se on hyvä rata.

Mielestäsi mukavin offroad-pyörä?
- Minähän olen Honda mies, mutta mulla on 450cc KTM tallissa, että näin pääsi käymään. Sain Pyrhösen Antilta hommattua sellaisen hyväkuntoisen ja se piti nyt Honda sitten Kotariksi vaihtaa :).

Parasta ajamisessa?
- Nykyään se on ollut tosi hauskaa, kun en ole osallistunut kisoihin. Olen voinut mennä ajamaan juuri silloin, kun aurinko paistaa, rata on suht hyvässä kunnossa sekä kuiva ja siinä on sopiva pito. Silloin tulee se hyvä fiilis; ajohomma on tuolla selkäytimessä ja se tuntuu hyvältä. Käyn varmasti ajelemassa myös ensi kesänä, toki en niin paljoa, mutta ihan kuntoiluksi ja omaksi iloksi ja se on ihan siistiä näin monen vuoden jälkeen. 

Harrastuksesi?
- Käyn lenkkeilemässä, kuntosalilla ja olen harrastanut golffia yli 20 vuotta. Golffiin ei ole kyllä jäänyt niin paljon aikaa, kun haluaisin, mutta siinä nämä harrastukset oikeastaan on. 

Parasta musiikkia on?
-Tykkään kotimaisesta musiikista, olen kyllä aika kaikki ruokainen, mutta rokki puolelle se menee.

Mottosi?
Mäkelän Epun sanoin: Haudassa levätään.

Minna Valonen