Keskiviikon kahvitauko, Johan Vornanen

Johan Vornanen on enduron asialla monella tasolla. Hän vetää Vantaan Moottorikerhon enduro junioille treenejä ja järjestää SM-tason endurokilpailuja. Hänellä on kokemusta myös Sixin joukkueenjohtajan roolista.

Kerro itsestäsi jotain muutamalla lauseella?
- Olen alle 40-vuotias enduron harrastaja ja kahden lapsen onnellinen isä.

Mitä kautta sinä olet ajautunut moottoripyörien pariin?
- Alunperin serkkuni kautta. Hän ajoi trialia ja speedwaytä SM- ja PM-tasolla ja minä pyörin siellä mukana mekaanikkona. Sen jälkeen oli reilu kymmenen vuotta hiljaiseloa, sitten serkkuni innostui endurosta ja minä samoin ja tässä sitä nyt mennään.

Toimit valmennustoiminnassa mukana, mitä se antaa valmentajalle?
- No sanotaanko, että olen ennemmin vetänyt treenejä näille meidän Vantaan Moottorikerhon enduro junioreille, kuin valmentanut heitä, sillä mia itsellä on niin vähän ajokokemusta. Olen siis pitänyt harjoituksia, joissa olen keksinyt vähän ajoreittejä ja kellotellut harjoituksia. Olen huomannut, että mitä enemmän mennään limiitillä ja kellon kanssa, niin sen paremmin kello ja kuski tykkää siitä. 
- Valmentajasta on kiva nähdä, kun pojat kehittyy. 

Entä mistä valmennusta tarvitseva kuljettaja löytää itselleen valmentajan?
- Kyllä se tulee tuttujen kautta. Ne auttavat siinä ja lajin ympäriltä. Eli mitä enemmän tunnet porukkaa, niin sitä paremmin se saattaa onnistua.

Olet valmentanut aikaisemmin jääkiekkoilijoita ja nyt endurokuljettajia onko valmennuksessa yhtäläisyyksiä?
- 11 vuoden judo harrastuksen jälkeen menin jääkiekkojoukkueeseen ihan huoltajaksi luistimia teroittelemaan. En ole ollut jääkiekkojoukkueessa valmentajana, mutta junioreiden luisteluvalmentajana olen toiminut. Huoltajan hommat minä aloitin lätkässä juniori tasolta ja SM-liigassa Blues Espoossa minä huoltaja urani lopetin, kaikkein kaikkiaan jääkiekon parissa meni 12 vuotta.
- Sieltä SM-liiga tasolta olen oppinut sen miten saadaan hyvä irti. Jääkiekossa varsinkin, jos pelaaja löytää itsestään jonkun hyvän puolen, niin sitä pitää kehittää ja siinä samalla se heikompi puoli kehittyy. Eli toisin sanoen, jos kehittää vaan huonoa puolta, niin hyväkin puoli jää varjoon. Moottoriurheilua ja jääkiekkoa ei voi kuitenkaan toisiinsa suoranaisesti verrata, koska lajit ovat niin eri tyyppisiä. Kummassakin lajissa tarvitaan kuitenkin hyviä henkisiä ominaisuuksia ja kovaa kuntoa.

Minkälainen persoona mielestäsi sopii joukkueenjohtajaksi Sixille ja mitä häneltä vaaditaan?
-Ainakin pitää olla pitkä pinna, sillä siinä on tosi monta ihmistä ympärillä ja kaikkia pitää osata ymmärtää. Täytyy myös osata lukea tilanteita, sillä silloin niistä saa sen parhaimman irti, mitä siellä tarvitaan. Pitää myös jaksaa tehdä paljon, koska päivät ovat todella pitkiä aamu kuudesta ilta kahteentoista tai yhteen. Kokoukset loppuu kymmenen yhdentoista aikaan illalla ja sen jälkeen pitää vielä tehdä vähän paperihommia ja saada seuraava päivä pakettiin. Se vaatii hyvän asenteen siihen tekemiseen ja paljon jaksamista.
- Kilpailun jokaisena iltana on tuomariston kokous ja siellä pitää pystyä keskustelemaan ihmisten kanssa niin, ettei jää ihan muiden varjoon, koska paikalla on paljon eri maiden edustajia. 
- Kokemus on opettanut myös sen, että jossain kohdissa kävellään kantapää edellä. Mia on tosin ollut niin hyvät porukat siinä ympärillä, että ei ole tarvinnut kävellä kovin kovaa puuta päin. Siellä on ollut Kakon Jari, Kuljun Pekka ja Konttisen Tomi, joilta olen saanut paljon neuvoja. Ja jos joskus on ollut jotain ihmeellistä, niin ne asiat on käyty vielä kimpassa läpi ja varmistettu.

Missä roolissa sinä olet Vantaan SM-endurossa?
- Meillä on aina Vantaalla aika hyvin roolitettu ihmiset; mitä kukakin tekee. Tällä hetkellä mia ei vielä kuitenkaan ole mitään roolia, mutta voi olla, että olen muonitusauton kuljettaja. 
- Tämän kilpailun rakentaminen lähti siitä liikkeelle, kun meidän kuljettajat kysyivät, että onko meillä mahdollisuutta pitää kotikilpailu? Minä lupasin selvittää asiaa. Viikon päästä siitä mia oli kisaorganisaatio pystyssä, ajoalueet selvillä ja tarvittavat maanomistajien luvat. Siitä vaan sitten kilpailua tekemään. Viime päivinä olen kuitenkin huomannut, että mia on liikaa naruja omissa käsissä ja puhelimet soi aika paljon. Juuri tästä syystä mie ei ole varattu mitään erityistä roolia kisassa.  Meitä on siis kaksi tyyppiä pyörittänyt tätä kilpailua viime elokuusta lähtien; minä ja Simolan Mikko. Mikko on todennäköisesti saunavastaava kisassa :). Se pesti on jäänyt jostain vanhasta junnuleiristä ja sen siis piti siivota sauna. Ja minä olen sitten muonitusvastaava, joka vie ajanotolle ruuat ja kahvit. 

Mitä on odotettavissa Vantaan SM-endurolta?
- Uskaltaisin melkeen sanoa, että tulee hyvää palautetta ellei tässä nyt tule ihan sairasta vesisadetta, mutta täähän nyt on kuitenkin enduroa. Se tuottaa ehkä reitissä jonkinlaisia muutoksia. Meillä on vanhan liiton kuljettaja reittipäällikkönä ja erikoiskokeet on taas nykyaikaisia. Suomen top kymppi kuskit on ainakin Youtubessa olleiden videoiden perusteella tykänneet erikoiskokeista. Toiveissani on, että kuskit sanoo kisan jälkeen, että oli hyvä kilpailu. 
- Syksyllä juttelin Juha Salmisen kanssa tekeillä olevasta kilpailusta ja kilpailun luonteesta. Juha muisteli, että oli joskus 90-luvun alussa ajanut Italiassa tämän tyyppisen kilpailun ja että se voisi sopia myös meille.
Kilpailun luonteessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta maastot jotka meillä on käytössä tähän kilpailuun sopivat niin hyvin suunnitelmaan, että päätimme alkaa sen perusteella rakentamaan reittiä. Kilpailu kierroksen ensimmäisellä osalla on tiukka maastosiirtymä, jonka välissä on erikoiskoe ja sen jälkeen siirrytään normaalisti huoltoon. Toinen osa kierroksesta menee normaalilla aikatarkastusvälillä.
- Minä toivon, että kilpailun huollossa ollaan tilanteessa jossa todetaan, että reitillä on ihan oikeasti ollut maastoa ja että kuljettajat näyttäisivät ihan oikeasti siltä, että ollaan ajettu enduroa.
- Meillä on kova luottamus, että saadaan ajanotto ja muut systeemit toimimaan.
- Kilpailijoilta toivotaan sellaista palautetta, että oli hyvin tehty kilpailu. Samalla toivotaan, että voitaisi aina oppia jotain uutta. Ja mehän rakennetaan kilpailua kilpailuna ja tapahtumana. Vantaan Sanomissakin oli viime viikolla monen sivun juttu endurosta. Näin tuodaan tavalliselle kansalle lajia ja moottoriurheilua tunnetuksi ja toivottavasti nähdään heidät myös paikanpäällä kilpailua seuraamassa.

Minkälaisena sinä näet enduron tulevaisuuden Suomessa?
- Kuljettajien kuntopuolta pitäisi parantaa. Heidän pitää olla niin hyvässä kunnossa, että he pystyvät tekemään kisassa sitä, minkä takia he ovat siellä. 
- Kilpailija määrät varmasti pysyvät hyvinä, sillä harrastajia on hirveen paljon. 
- Meidän pitäisi pystyä Suomessa tarjoamaan meidän huipuille sellaisen tason kilpailuja, joissa he voivat kehittyä, koska ilman sellaisia kilpailuita, on turha lähteä maailmalle harjoittelemaan kilvanajoa. 
Meidän pitäisi tehdä yhdessä töitä ja tason pitäisi olla kovempi. Harjoittelu pitää myös tehdä yhdessä, silloin tulee sitä keskinäistä kilpailua. Ei yksin jossain nurkissa pyöriminen mitään kehitä. Yhdessä tekeminen on se kaiken A ja O.
- Suomen tulevaisuudessa näen myös sen, että nyt nuorten kuljettajien pitäisi tehdä töitä. Se seuraava aalto tulee sieltä 8-9-vuotiaista. Tekemisen meininki pitää lähteä jotenkin todella hyvältä pohjalta ja tosi nuorista ja sieltä lähdetään jalostamaan. Jos vasta 15-vuotiaana opetellaan crossiradalla mutkan ajoa, niin siinä vaiheessa on jo monta vuotta mennyt hukkaan. Tosin kyllä siinäkin vaiheessa jotain voi vielä tehdä, mutta homma ei silloin tule tuolta häntäluusta. Nuorena kun sen oppii, niin vanhempana vaan ajetaan niitä toistoja. 

Kuuluuko moottoripyörät kesälomaasi?
- Joo-o kyllä kuuluu. Meillä oli tossa pari viikkoa sitten autotallissa seitsemän eri tyyppistä pyörää joista yksi oli laina laite. Meillä on kavereiden kanssa tulossa tuossa heinäkuun puolessa välissä sellainen saaristolenkki. Käydään ajelemassa neljään pekkaan ja mökit on varattu etukäteen. Silloin päästään irti tästä kilpailusta ja muusta metsämopoilusta, vaikka se onkin sitä hommaa mitä halutaan tehdä. 

Minna Valonen