Huomioita Miehikkälästä

Kotimainen motocrosskausi ulkoratojen osalta saatiin päätökseen viime viikonloppuna Miehikkälässä runsaslukuisen kuljettajajoukon toimesta. Kauden päätös oli jälleen täynnä tiukkoja pistetaisteluita ja mukaan mahtui myös hieman kuumia tunnelmia, mutta Suomen mestaruuden osalta taistelua ei nähty.

Rata

Miehikkälän rata on monen kuljettajan mielestä yksi Suomen hienoimmista, mutta syksyn sateiden myötä rata vaikutti olevan melkoisen märkä ja se kuluikin todella paljon kisan aikana. Etenkin lauantaina iltapäivällä rata oli paikoin jo todella huonossa kunnossa. Monen mielestä se oli myös osin vaarallinen, kun radan petettyä esille tuli jopa tukkeja. Järjestäjät tekivät parhaansa, jotta rata olisi sunnuntaina hyvässä kunnossa. Sitä kunnostettiin valtavasti ja se olikin selvästi parempi. Valitettavasti silloinkin radan kunnosta johtuen näyttävyys kärsi, kun kuljettajat eivät pystyneet edes viimeisessä erässä hyppäämään yleisön edessä olevaa kahta pöytähyppyriä.

Järjestysmiehet

Toinen haaste, johon järjestäjät törmäsivät kisaviikonlopun aikana, oli järjestysmiesten vähäinen määrä. Kun radalla tapahtui kaatumisia, niin valitettavan usein avun tuleminen kuljettajan luo kesti luvattoman kauan, koska paikalla ei vain ollut kuin yksi lippumies, joka ei tietysti paikkaansa voi jättää. Tämä sama ongelma on nähty todella monessa kisassa tänäkin kesänä ja ehkä jatkossa siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Ymmärrän hyvin, että järjestysmiehiä on vaikea saada kisoihin mukaan, mutta kuljettajien turvallisuus tulee silti olla etusijalla. Pitäisikö jatkossa esimerkiksi sääntöjen määrätä edes joka toiseen lippupisteeseen kaksi henkilöä ja jonkinlainen radioyhteys lippupisteiden väliin. Tällöin tieto kulkisi lippupisteiden välillä ja apumies olisi edes kohtuullisen lähellä. Tai sitten radalla tulisi olla joku tietty määrä järjestysmiehiä, joiden tehtävänä olisi valvoa tiettyä osaa radasta. Lippumiesten toiminta oli kuitenkin koko viikonlopun ajan ainakin oman näkemykseni mukaan oikein hyvää ja johdonmukaista.

Rata-alue

Miehikkälän Moottorikerho on muutaman viime vuoden aikana kehittänyt todella paljon rataa ja rata-aluetta. Itse olin viimeksi Miehikkälässä kolmisen vuotta sitten MX-liigakisassa ja siitä varikko oli kasvanut huimasti. Nytkin yli 300 kuljettajan joukko mahtui paikalle hyvin. Tosin suuri kilpailijajoukko aiheutti sitten muita haasteita. Sähköt menivät rata-alueella poikki vähän väliä ja tämä vaaransi yhdessä vaiheessa jopa tulospalvelun toimivuuden sunnuntaina. Toinen ongelma tuli veden loppumisesta, kun mekaanikot yrittivät pestä pyöriä. Tämä turhauttikin lauantaina monia ihmisiä, jotka yrittivät pestä pyöriä.

Aikataulu

Mikäli tämä joukkuekisaformaatti jatkuu (ja miksi ei jatkuisi), olisi aikatauluja ehkä mietittävä hieman uudelleen. SM-luokilla lauantai käynnistyi katsastuksen merkeissä klo 7:00. Seuraavana oli vuorossa kuljettajakokous klo 9:15. Tämän jälkeen kuljettajat pääsivät radalle ensimmäistä kertaa iltapäivällä noin klo 15. Tuolloin ajettiin 20 minuutin harjoitus ja sitten 20 minuutin ja kahden kierroksen mittainen karsintaerä. Sunnuntaina heillä oli aamun lämmittelyajo n. 8:30 alkaen, jonka perään kuljettajakokous klo 10:15. Sunnuntain ensimmäinen kisaerä heidän osaltaan starttasi puolestaan 13:30. Näin ollen viikonloppuun mahtui SM-kuskien osalta paljon ”luppoaikaa” ja moni valittelikin parhaan kisafiiliksen katoamista viikonlopun aikana.

Lisäluokkien ottaminen viikonloppuun on hyvä asia, mutta nyt tuntuu siltä, että se on tehty hieman SM-luokan kustannuksella ja he viettävät radalla kaksi pitkää päivää, jona aikana jokainen kuljettaja pääsee ajamaan 60 minuuttia + 6 kierrosta kilpaa.

Orimattilan juhlaa

Jo ennakkoon oli selvää, että Orimattilan Moottorikerho lähtisi kisaan suurimpana suosikkina. Kuitenkaan ainakaan itse en odottanut aivan sellaista ylivoimaa, mitä radalla nähtiin jo ensimmäisestä erästä lähtien. Tämä tietyllä tavalla pilasi jännityksen heti alkuunsa, mutta iso hatunnosto orimattilalaisille siitä huolimatta. Orimattilan joukkueessa jokainen teki sen mitä pitääkin ja joukkue keräsi uskomattomalla tasaisuudellaan vain 10 sijoituspistettä.

Jämsäläiset ajoivat myös vahvan päivän ja etenkin Roni Kytönen näytti jälleen huimaa venymiskykyä, nousten rehellisesti sanottuna surkeiden lähtöjen jälkeen molemmissa erissä neljänneksi. Kun Mika Tamminen ja Santeri Kinnunen ajoivat myös tasaisesti (pois luettuna Tammisen ensimmäinen erä), olivat he selviä kakkosia.

Vantaan Moottorikerho oli kilpailun suurin yllättäjä. Ainakaan itse en laskenut Vantaata ennakkoon mitalitaistoon, mutta Karl-Robert Reiniken kahden erävoiton ansiosta Vantaa nousi lopulta pronssille. Aleksi Kurvinen ajoi myös hyvän ensimmäisen erän (seitsemäs) ja se osaltaan auttoi vantaalaisia. Kuten viime vuonnakin, Reinike ajoi jälleen aivan mahtavan joukkuekilpailun. Nyt häneltä nähtiin tällä kaudella ensimmäistä kertaa sellaista menoa, jota häneltä on odotettu koko kauden ajan.

Rauman Seudun Moottorikerho oli tasapisteissä Vantaan kanssa, mutta Reiniken kaksi erävoittoa pudotti raumalaiset neljänneksi. Kolmannen erän lopussa Rauman mitali näytti jo varmalta, mutta Sami Aaltosen pyörän tekninen vika pudotti hänet viisi sijaa alaspäin tuloksissa ja hän oli maalissa sijalla 10. Tosin Rauman osalta on sanottava, että Waltteri Koskisen 12. ja Joni Roosin 13. sija ensimmäisessä erässä vaikeuttivat heti alkuun heidän mitalihaaveitaan.

SM-luokan osalta valitettavaa oli tietysti se, että TamMC ja HMK eivät saaneet joukkueita lainkaan kokoon, eikä kaikilla muillakaan kerhoilla ollut parasta mahdollista miehistöään liikkeellä. Kertooko tämä sitten siitä, että kilpailun arvostus on laskemassa kuljettajien ja jopa kerhojen silmissä? Pitäisikö kerhojen tiukemmin vaatia kuljettajiaan ajamaan kilpailussa, jos siihen ei ole terveydellisiä esteitä? Kuitenkin moni kerho tukee kuljettajia lisenssi- ja muidenkin maksujen osalta, jolloin kerhot voisivat velvoittaa kuljettajat myös ajamaan kerran kaudessa kerhon väreissä. Tämä on tietysti jokaisen kerhon ja kuljettajan välinen asia, mutta olisi mukava nähdä kerhojoukkuekilpailussa kaikki huiput viivalla.

Jani / Xracing