Sairaala reissuja!

Kirjoittaja: JANNE SALMINENjoo toi kenan juttu oli kyl aika paha... (Ernolle :D) ei se vissii pysty ees ajaa enää crossii? mut kyl Vehviläisen Jussilla on aina joku paikka kipeenä... joo mulla ei oo käyny sen pahemmi mitää kerra vaa menny solisluu ja mustelmilla on selvitty...

Kirjoittaja: VILLE KOIKKALAINENKäyn lähinnä kerran kuussa sairaalassa polvien takia. Polvet ovat aina ollleet ongelma ja tulevat luultavasti aina olemaan. Fysioterapeuttikin määräs semmosseet polvitukipaskat ja sano että katotaan mitä näillä tapahtuu että rupeeko paranee.

Kirjoittaja: Niklas RoihaAjatko EHKÄ hieman yli omien taitojesi jos olet saanut puolen vuoden sisään 5 AT ja kerran kuussa sairaalaan??!!

Meitsi ei näe siinä mitään matchoa istuu radan varressa kädet ja jalat kipsissä pari kuukautta ja katsoo kun frendit vedättää. Vituttaa jo tarpeeks jos on pari viikkoa flunssaa.

Turha väittää et kuuluu lajin luonteeseen, tottakai kaikessa huippu-urheilussa sattuu, jopa kävelyssä kun mennään tarpeeksi korkealle tasolle, mutta kannattaa miettiä missä omien taitojen rajat liikkuu ja ajaa sen mukaan. Koskee kaikkia urheilulajeja.

Tietysti kun rapataan niin roiskuu ja vahinkoja sattuu mutta ei niitä kannata hakea ja todeta että kesä meni vituiks ja aivot pehmeni, mutta kuuluu lajin luonteeseen!!

Sitten kun on urheilussa sattunut tarpeeksi tajuatte että terveys on tärkeintä. Se joka ei usko voi kysyä kumparelaskijoilta jotka kulkee rollaattoreilla 35 ikävuoden jälkeen polvet korjauskelvottomina. Vittu kuuluu lajin luonteeseen!

Kirjoittaja: HENRIK HINKKANENTurvallisin tapa nostaa omaa ajovauhtiaan on:ajelee vähä iisimmin ku osaa.Rällästäminen ei kohenna (ainakaan omia) ajotaitoja pätkän vertaa...heti tuli aivotärähdys kun piti näyttää mopopojille kuinka ajetaan:-)

Kirjoittaja: ATTE ANTTILAlipat kuuluu tähän lajiin.
joskus sattuu, sille ei voi mitään.

Kirjoittaja: LASSE SUHONENsanoisin että lipat voi ottaa kahdella tavalla, hölmöilemällä tai vahingossa. rajanveto on vaikeaa, vain kuski tietää kummin meni.

toki moottorihommat hauskoja on, mutta hölmöilyn/vahingon jälkeen ei kaikki voi edes sauvakävelyä harrastaa. nuorempana vähät välitin riskeistä, mutta nykyään pyrin niitä minimoimaan. ja se näkyy... yleensä olen radan hitaimpia.

lipattu on kerran reilun parin vuoden aikana. se oli hölmöilyä, yritin reippaasta kävelyvauhdista osua liejukossa spooriin, en osunut. sinne sitten liejukkoon mahalleen. olis pitäny tulla vain kävelyvauhtia!

Kirjoittaja: VELI-MATTI JÄMSENLipat..kiitos keverille joka "raahas" meikkiksen sieltä metsästä..
Meni polvi tuhannen pskaks..siltikin enduro on kivempaa ko sauva kävely ;)

Kirjoittaja: juha koskitransworldmotocross.com on video haastattelu Ernesto Fonsecasta kyllä
pysäyttää miettimään lajin synkkää puolta.

Kirjoittaja: JUKKA HYÖKKINiin, ei kai kukaan tasosta riippumatta tahallaan halua loukkaantua, eihän ? Ja vaikka niin surkeasti sattuisikin käymään, kannattaa tosimiehen lailla ottaa vaarallisen lajin harrastajalle tarjolla oleva joutilas "gloria" pois kuljeksimasta.
Esim. naapurin rouvat ovat hulluina kipsit raajoissaan ähiseviin, kypsään ikään ehtineisiin extreme- harrastajiin !

Aina ei ole tarpeen edes vaivautua radalle näyttävää vammaa hankkimaan. Itse ajan aina esim. nurmikot ilman turvakenkiä, paitaa ja aivoja. Mieluusti myös kaljapäissään ;-) Näin maksimoidaan toiminnan vaarallisuus sekä naapureiden mielenkiinto asiaan...

No joo, hyvää lomakautta silti kaikille ja jos loukkaantumiset kiinnostaa, käykääpä katsomassa netistä Evil Knievelin legendaarisia HD:llä suorittamia hyppyjä. Ne ei yleensä pääty hyvin, vaan sairaalaa on surmanajajalle tiedossa toviksi...

Kirjoittaja: SAMULI HEINILUOMAnii kai se riippuu laakista mut kolmesta mäkin oon kuullu et se rupee jo heikentää vähä tota aivotoimintaa ainaki vanhempana. Mut ei voi mitää kuuluu lajin luonteeseen. :)

Kirjoittaja: VILLE KOIKKALAINENJuu, ei noista ole kun 2 pahaa ja loput tosi lieviä. Lekuri sano että jos tulis tän vuoden puolella vielä 3 pahaa niin rupee olee laaki siinä vaiheessa että kannattaa miettiä hyppääkö vielä pyörän selkään. Tai ei kuulemma enää siinä vaiheessa mietiskellä kun rupee toi pää pehmenee jo siinä vaiheessa.

Kirjoittaja: VILLE KOIKKALAINENno joo emmäkä lannistu pienistä. mulla on ollu puolen vuoden sisään 5 aivoyärähdystä ja sairaalareissuja säämöllisesti noi kerran kuussa mutta virheistä oppii.. paras harrastus tää on tähän mennessä minkä mä oon löytäny :D

Kirjoittaja: Miika SavoOma reseptini crossissa menestymiseen:
- monipuolinen, kova ja ennen kaikkea sinnikäs harjoittelu (kuntotreenit ja ajoharjoittelu)
- tekniikan toimiminen (pyörä pelittää ja kulkee)
- henkinen puoli kunnossa (kaveri osaa keskittyä tekemiseen)
- lahjakkuus vauhtilajeihin ja moottoripyörän käsittelyyn (->vauhti tulee itsestään ajan kanssa)
- ja ennen kaikkea rahoitus ja läheisten tuki takana (mahdollisuus treenata esim. ulkomailla ja reissata)

Aika triviaaleja juttuja, mutta harvalla jepellä nämä kaikki on kunnossa. No, onneksi me suomalaiset ollaan sinnikästä ja periksiantamatonta kansaa eikä lahjoja siten välttämättä aina tarvita (!)

Kirjoittaja: jouni wallius
Moro

mitäs lekuri on sanonut noin monesta täräyksestä ja viel pienen ajan sisään?
muistaakseni kiakos kun joku oli saanut 3 aivotärähdystä niin rupeis oleen mittari täynnä laakeja.tiä sitte kuin asian kaa on.kait se vähän riippuu tällistä.

Kirjoittaja: Olli SaloKannattaa syödä paljon Oltermannia, pysyy ainakin luut ehjänä.

Kirjoittaja: Markus KlöfVauhti korjaa virheet!!

Kirjoittaja: SAMULI HEINILUOMAJuu aattelin vastata ku pyysit ja oon itte miettinny vähä samaa. Eli mä oon ajanu 2,5 vuotta crossia ja viimevuonna ajoin kilpaa ja multa on murtunu molemmat peukalot, yks aivotärähdys ja täl hetkel on vasemmast kädest tost ranteen yläpuolelt molemmat luut poikki. Eli en sinuna olis niin huolissaa ja mä ainakin aijon jatkaa harrastusta ja pitää hyväksyy et tää on aika riskialtis laji.

Kirjoittaja: TONI PEKKOLAnyypät ette osaa ajaa!!!!!!

Kirjoittaja: juha koskikuules Kees ei ainoa tapa saada kipeetä ole järki kaivoon, silmät kiinni ja
tuppinurin! Se on vaan niin että kun huipulle pyritään tai siellä ollaan
tälläisessä kuin crossi niin ei voi välttyä loukkaantumisilta aivan kuten
itse totesit yrittäessään seuraavalle tasolle voi tapahtua mitä vaan!
Jos kaikki Suomalaiset ajaisivat ylitaitojensa niin tuskin Everttiä voitettaisiin
mutta silti ne harvat meikäläiset on mitä enää on ajamassa MM sarjassa
on ottanut isoo kipeetä kaikki matkan varrella se että ylipäätään
ajaa tollasella tasolla ja lajissa missä riskit on todella suuria niin
herättää ainakin minussa suurta kunnioitusta kavereita kohtaan!

Kirjoittaja: Kees van NiftrikOkei - te voititte...

Kirjoittaja: LAURI MANNINENVarsinkin kun käsittääkseni "kontrafinaliteetti" lähimmilläänkin tarkoittaa kahden ryhmän edun kannalta ristiriitaista lopputulosta... ; ). T: Tosikko

Kirjoittaja: Marko MoisanenJos kerran kysymyksen asettelussa oli aluperin jo määritetty: "kuka on maailmanhuipulle päässy pelkillä ruhjeilla ja mustelmilla?", niin kysymyksessä täytyy olla rajatumpi eli singulaarinen kausaatio :o

t: "tosikot älköön vaivautuko"

Kirjoittaja: Kees van NiftrikJepjep - semminkin kuin tuttua terminologiaa tekniikasta, niin kontrafinaliteetti on enemmänkin käytössä tuolla käyttäytymistieteiden puolella. Tässä yhteydessä halusin lähinnä tuoda esille näkökohdan, että vakavat loukkaantumiset eivät välttämättä ole menestymisen kannalta välttämättömiä tai sen edellytys, vaan pikemminkin seurausta uhrauksista, joita tehdään seuraavalle tasolle pääsemiseksi. Otetaan esimerkki vaikka tuolta extreme-osastolta - J.Seljas tekee moottoripyörällä makeita temppuja, joiden onnistuminen ja turvallisuus perustuvat paitsi kovaan harjoitteluun, poikkeukselliseen rohkeuteen ja mukavuus-/turvallisuusrajojen ylittämiseen, myös poikkeukselliseen lahjakkuuteen. Kaverin temput ovat jotain sellaista, minkä yrittämiseen useimmat meistä kuolisivat, vaikka kuinka olisi riittävän suuri reikä päässä ja yritys kohdallaan.

Kirjoittaja: Kees van NiftrikNo niin - se kontrafinaliteetti jäi sitten perustelematta - kyseessähän on perustelu, jossa vedotaan sellaisiin seikkoihin kuin "jos kaikki tekisivät näin, niin..." tai jos kukaan ei, niin eihän siitä mitään tulisi...". Parempi esimerkki olisi kai väite, että jos KAIKKI suomalaiset crossarit ajaisivat reippaasti enemmän yli taitojensa, niin meillä olisi lukuisia kavereita, jotka pieksisivät Evertsin ja kumppanit, mutta kun KUKAAN ei tee niin, niin eihän tulostakaan synny. Arkielämässä tällaisia äärimmäisyyksiin vietyjä väitteitä saattaa kuulla ja jokainen punnitkoon tykönään, miten paljon niillä on tekemistä tulosten saavuttamisen kanssa. Sillä aikaa, kun pureskelette tätä, älkää loukatko itseänne. Sairastuvalta ei kuitenkaan hankita yhtään nousupistettä... ;)

Kirjoittaja: LAURI MANNINENKees hei, onkohan tällänen monttukonekeskustelu oikea paikka tulla keulimaan sivistyssanoilla ja pilkkua viilaamaan. Kuten Juha edellisessä viestissä kirjoittikin, kysymys on siitä että matkalla huippukuskiksi sattuu ja tapahtuu aina sen verran paljon, ettei niistä ihan pikku mustelmilla ja venähdyksillä selvitä. Loukkaantumiseen ei aina tarvita omaa koheltamista, joskus riittää ihan pelkästään huono onni tai kanssakilpailijan virhearvionti...

Vähän jää muutenkin epäselväksi mitä tarkoitat "kontrafinaliteetilla", ei ole käsittääkseni ihan tieteellisen kielen mukainen ilmaisu? Jos ajat takaa logiikan peruskäsitteitä, niin eiköhän syy-seuraus suhde olisi ollut oikeampi ilmaisu kohderyhmän huomioon ottaen. Ja jos nyt ihan välttämättä on pakko käyttää sivistyssanaa niin kausaliteetti olisi riittänyt vallan mainiosti.

Kirjoittaja: SIRKKU KANNISTOKamoon, Kees kirjoittelee puoliksi herjalla, virne suupielessä, eikä täällä porukka nyt sentään ihan täysin sivistymätöntä ole. Eiköhän se aihe tullut kuitnekin kaikille selväksi? Et ei ihan noin ryppyotsasesti vakavissaan kai tarvii ottaa...

Kirjoittaja: Erno AroMukava kuulla että ihmiset muistaa mun "saavutukset" ;)
Mutta kyllä jos huono-onnisista crossareista puhutaan, niin ei sovi unohtaa Asplundin Kenaa. Kenalle terkkuja ja paranemisia!

Kirjoittaja: juha koskiManu kerroppa esimerkki kuka on maailmanhuipulle päässy pelkillä
ruhjeilla ja mustelmilla?

Kirjoittaja: Kees van NiftrikJuha - käyttämäsi kontrafinaliteetti on yhtä mieletön kuin kysymyksenasettelu "ovatko kaikki ruhjeita saaneet päässeet maailman huipulle?".

Kirjoittaja: juha koskiAivan yks ja sama mun kysymyksen asettelu! Mutta jos nykypäivän
huippukuskeja katsotaan Everts,Coppins,Pichon,Tortelli,RC,Reed,Stewart...jne
Sairas kertomukset on sitä luokkaa että normaali terveyskeskuksen
lääkäri saa kohtauksen niitä lukiessaan!
Se on vaan niin että jos huipulle tähtää niin isoja riskejä on otettava
päästäkseen sinne ja voi olla silti että huippu jää saavuttamatta!

Kirjoittaja: Joel KuulaNäinhän se menee.

Kirjoittaja: Aleksi Poskipartatuli näistä vahingoista mieleen, että milläs vakuutuksella tuollainen miehen terveyttäminen kannattaisi turvata jos ajo on kuntoilupohjaista, n. kerran viikossa? Eli mikä olisi järkevin tapa vakuuttaa terveyden korjaus, pyörällä ei ole tässä tilanteessa niinkään väliä.

Kirjoittaja: SAMI KOMULAINENcrossi pyörään saa liikenne vakuutuksen ja se pitää ilman muuta olla korvaa kaiken mahdollisen mitä kuskille sattuu... sattui sit missä tahansa kisassa tai koti pihas.

Kirjoittaja: Miika SavoLiikennevakuutus sekä varkaus- ja palovakuutus yhdistelmä on järkevän hintainen perusturvapaketti, jos vaikkapa satutat itsesi, törmäät toiseen osapuoleen (toiseen ajajaan tai johonkin muuhun maastossa liikkujaan), kolaroit liikenteessä (ei koske punakilpistä ellei ole kyse kisatilanteesta), poltat pyöräsi tai se varastetaan. Hintaa paketille kertyy riippuen pyörästä ja vakuutushtiöstä n. 150-200 euroa, mikä ei ole kovin iso summa lajin vaarallisuus huomioiden.

Kirjoittaja: Manu HakolaOletteko koskaan pohtineet miksi on olemassa jopa maailman huipulla kuljettajia joille ei oikeastaan koskaan ole sattunut mitään, pl. muutama pieni ruhje tai lievä venähdys? Voisikohan syynä olla se että pelkän rämäpäisyyden ja mulle kaikkitännenytheti-asenteen sijaan on käytetty hiukan viileämpää harkintaa ja edetty systemaattisesti ajonopeuden nostossa.

Ei voi (juurikaan) kehittyä jos vauhti ei kasva. On kuitenkin kaksi eri asiaa kasvattaa vauhtia isolla riskillä ilman kunnollista ajotekniikkapohjaa tai keskittymällä vaikkapa yhteen tai kahteen osa-alueeseen kerrallaan ja opettelemalla niitä. Esim. pyrkimällä ensin hanskaamaan mutkat suvereenisti ja siirtymällä sen jälkeen röykkyjen ajoon jne. Luultavasti suurin osa voitetusta tai hävitystä ajasta tulee noista kahdesta elementistä. Hypyt ovat yleisön mieleen mutta jos mutkat taluttaa ei kello anna armoa. Sekuntikellon tuijottamisen sijaan kannattaa aina ajaessaan miettiä mieluumminkin miksi edellinen mutka, suora tai hyppyri meni hyvin tai huonosti. Kello ei anna vinkkejä parannettavista osa-alueista. Jos ymmärtää miksi meni huonosti, osaa korjata.

Itse en mikään tosi vetomies ole mutta uskoisin että yllämainitulla tavalla kehitys on pidemmän päälle varmempaa ja tasaisempaa olematta joka päivä ensiavussa.

Kirjoittaja: Kees van NiftrikNo hyvä, jos olette itsenne kanssa sinut ja homma on omissa handuissa sekä aloite omassa hedussa, niin kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Kirjoittaja: SAMI KOMULAINENtoi oli hyvä kysymys et miks vauhdin pitää nousta...?
se on tietysti oma valinta haluuko kehittyä eteen päin minä haluan ja se on minun valinta joku toinen voi valita toisin... pikku pojasta asti ollaan kavereide kans kilpailtu kuka on nopein siinä kasvaa niin sanottu kilpailu vietti ja kun voittaa jotain tai sijoittuu hyvin jossakin niin se tuo hyvän olon tunteen mut kaikille löytyy aina voittaja joka asiassa niin se vaan menee... ota huomioon et ihmiset on erilaisia toiset saa kiksejä kun pystyy vetää vaikka motocross pyöräl uudet enkat kelloa vastaa toiset taas kun saa jäätelön kuumana kesäpäivänä...

Kirjoittaja: jouni simonenkeessille.
kyllä sen vauhdin pitää ainakin minun mielestä kasvaa, kyllähän tämän harrastuksen mielekkyys paljolti perustuu vauhtiin,vaaraan jne. kaikkiin elementteihin yhdessä.
ainakin itselle meinasi jo tulla turhautumisen tunne kun ajo sinänsä luisti esim. lopputalvesta spoorissa jo kohtuullisesti mutta kierrosajat oli kuitenkin kokoajan samaa tasoa ja radan eri kohdissa ei huomannut eriäväisyyttä ajotavassa tai vauhdissa...ei vaan uskaltanut ottaa riskiä loukkaantumisen takia. no nyt on sattunut mutta on kyllä vauhti ja vaaralliset hetketkin lisääntyneet.....niin se vaan menee.
eli kyllä vauhdin pitää kasvaa...ainakin tiettyyn pisteesees asti....

Kirjoittaja: Miika SavoSe on oikein että haetaan rajoja, muuten vauhti ei nouse. MUTTA järkeä voi käyttää, ettei niitä suurimpia lippoja pääsis tuleen. Sellainen töhöttäminen kannattaa jättää pois. Useimmitenhan ne loukkaantumiset tulee kovavauhtisissa kaatumisissa, tosin joskus 0-vauhdissakin voi napsahtaa kun sopivasti osuu maahan.

Pikku hiljaa kun löytää sellaisen touchin pyörällä ajamiseen erilaisissa tilanteissa, on helpompi korjata pyörän kulkusuuntaa ajovirheiden jälkeen.

Kirjoittaja: Kees van NiftrikMiksi sen vauhdin pitää nousta > jotta pärjäis kilpailuissa > miksi pitää pärjätä kilpailuissa > mieti hetki ja laita tähän oma vastauksesi...

Kirjoittaja: Kees van NiftrikNo ei sit tuosta, vaan edellisestä viestistä. Kesti vaan se skrivaaminen liian kauan...

Kirjoittaja: SAMI KOMULAINENtiedän kyl minkälaista on kun polvi vääntyy väärään suuntaan ympäri on nimittäin kokemusta... 01 olin snowcross kahinois pahassa kolarissa kaveri tuli hypys päälle ja turvalleen maahan polvi paskaksi. mut hyvin se tuli kuntoon... ja todella suuri apu on nykyään polvi tuet ite käytän evs:n tukia voin suositella kaikille...:)
ryhmä paineen vuoksi ei pidä ajaa yli rajojesa enkä ite niin teekkään koska jos joku menee lujempaa niin sitte menee. mut kun ajetaan kisaa niin silloin mennään kokoajan limitillä sinne on turha mennä pujottelukepiksi! vauhdin kasvaes riski suurenee sille ei voi mitään ja vahinkoja tulee iha pikku jutuis myös ja joskus se ei ole ees itestä kiinni mut kun radalle mennään niin pitäis olla tietoinen mis on...

Kirjoittaja: Kees van NiftrikTuosta tulikin mieleeni, että ryhmäpaineen vuoksi tuskin kannattaa vetää itseään rullatuoliin. Hypyt ovat aina vaan käyneet rajummiksi ja tietyissä porukoissa edellytetään kovaa vauhtia, että pysyy mukana polttopisteessä. Jos homma alkaa vaikuttaa älyttömältä, arvioi harrastuksesi uudelleen ja vaihda tarvittaessa kavereita. Tätäkin hommaa voi harrastaa niin monella tasolla. Ei meistä kaikista tule Evertsejä tai Vehkosia, vaikka treenaisimme yötä päivää. Jos kaatumisia ja sairaalakierrettä alkaa tulla, eikä MM-mitalit häämötä vielä käsien ulottuvilla, saattaa olla harrastuksen uudelleen arvioinnin paikka ja mahdollisesti palautus tasolle, jolla homma on paitsi vielä hauskaa, myös sopivan turvallista. Päätytopparin yli väännetty polvi saattaa olla ikävä elämänkumppani, kun rustot on kahdenkymmenen vuoden päästä kuluneet loppuun polven asentovirheen vuoksi ja keinonivelien vaihto alkaa olla ajankohtainen. Burana kasisatkua kuluu toppa päivässä, eikä kävelystä tahdo tulla mitään.

Kirjoittaja: MATTI TUKIAItse olen pyrkinyt ajamaan vähintään pari kertaa viikossa,mitään suurempaa ei ole käynyt lukuunottamatta tämän kauden avausta pari viikkoa sitten - solisluu poikki. Nyt on titaniumia ja ruuveja olkapäässä ja juhannukseen asti saitsua, ajohaluja on liiaksikin. Hassua että vamma tuli ihan hiljasessa vauhdissa ja muutenkin vaarattoman tuntusessa tilanteessa...

Kirjoittaja: SAMI KOMULAINENkyl niitä vammoja tulee valitettavasti näissä hommissa... itse olen harrastanut iha pikku pojasta sellaset 20 vuotta siis on tullu kahvaa väännettyä:) loukkaannuin viime kesänä hyvinkään radalla maali hyppyrissä ylipitkän hypyn asnsiosta 5kk
meni selän kuntouttamisee kun nikama sai pahasti siipeen:(
ajan snowcrossia kelkalla kilpaa ja toka kisa viime talvena savonlinnan sm tuli aikaajoissa kova isku kantapäähän jonka seurauksena sääriluu halkes polven alta eiku jälleen leikkuu pöydälle ja titaania sääreen nyt on arviolta puolenvuoden kuntoutus päällä. kyl sitä miettii et onko tässä järkee kun on kokoajan mies rikki mut kyl mä olen vuosien varrel tehny itelle selväks et näitä tulee ja osaan ottaa ne siltäkannalta myös vastaan ja eihän sitä aina olla palasina nyt on vain ollu todella huonoa tuuria:( syksyllä on tarkoitus roveta taas reenaa motocrossil talvea varten ajotuntumaa kuntoon... muistakaa ajaa sitävauhti mihin rahkeet riittää niin säästyy monelta kipeältä tilanteelta. täytyy varmaa itekki muistaa:)
HYVÄÄ CROSSI KESÄÄ VAAN KAIKILLE:)

Kirjoittaja: Anssi LehtinenKesäisin olen ajellut 2-3 kertaa viikossa nyt jotain 8 vuotta ja juniori-ikäisenä pari vuotta. Ajelen vissiin turhan hitaasti ja pienellä riskillä, kun piipaa-autoa ei ole tarvittu vielä kertaakaan.

Kirjoittaja: JOUNI SIMONENtuleehan noita....viikko sitten snappertunassa turvalleen ja solisluu poikki+olkanivel murtunut,selkälihas revähtänyt,polvessa nyrkin kokoinen patti,sormet turvoksissa ja vähän muita vammoja.
pahin oli henkinen kolhu kun just alkoi näyttämään että ajossa tapahtui iso kehitys nopeudessa ja hypyissä. sitten vastapainoksi epävarmuus muistutti olemassaolostaan.....no nyt on yksikätisenä aikaa huoltaa pyörää kun on 8vko sairaslomaa (jos vaimo suostuu auttamaan sängystä ylös). ihme ja kumma ajohalut ei pienestä mällistä kadonneet kuitenkaan. toivottavasti pääsee harjoittelemaan vähän ennen Sakua. aika hyvin muuten kirjoitettu oikean käden keskisormella.....

Kirjoittaja: VILLE KOIKKALAINENjoo ei niistä lannistuta..mäkin toimin ykskätisenä vähän aikaa.. kova halu ois ajamaan että kärsivällisyyttä koetellaan..

Kirjoittaja: JUSSI VILKMANMenes Ville kysymään Aron Ernolta tuota samaa, voi olla että paremmin ambulanssikuskit ernon muistaa, huonotuurisempaa kaveria loukkaantumisen suhteen on vaikea löytää.